Pula sopivista vaatteista vaikeuttaa hoivakodeissa asuvien vanhusten ulkoilua: ''Menet ulos aamutossuissa tai kuolleelta asukkaalta jääneissä vaatteissa''

Vanhuksen ulkoilu voi jäädä kokonaan väliin, jos hänellä ei ole sopivia ulkoiluvaatteita.

ulkoilu
Hoivakodin asukas ulkoilee pyörätuolissa.
Valtaosa hoivakodeissa asuvista vanhuksista tarvitsee liikkumiseensa apuvälineitä, kuten pyörätuolia.Juulia Tillaeus / Yle

Elsa Mentula pujottaa kätensä hoitajan pitelemän ulkoilutakin hihoihin. Hoitaja asettelee takin selkämyksen paremmin pyörätuolin ja Mentulan väliin ja nytkäyttää tuolin liikkeelle.

Kaksikon matka käy kohti hoivakodin sisäpihaa, jossa Elsa Mentula ulkoilee mielellään joko hoitajien tai omaistensa kanssa. Välillä käydään kauempanakin, esimerkiksi Kouvolan keskustassa.

– Mukavaahan se on. Kesällä tulen tänne ulos katselemaan, että mitä täällä on kasvanut ja muuta, Mentula sanoo.

Ilmojen viiletessä ulkovaatetukseen on alettava kiinnittää enemmän huomiota. Elsa Mentulalla on kaapissaan ulkoiluvaatteet joka säälle. Niiden pukeminen sujuu ongelmitta pyörätuolista huolimatta.

Kaikkien tilanne ei ole yhtä hyvä.

Takki väärinpäin

Pyörätuolissa istuvalle tavallisten vaatteiden pukeminen voi olla vaikeaa tai jopa kivuliasta, jos esimerkiksi kädet eivät taivu hyvin.

Vanhustyön keskusliiton mukaan vanhusten pukeminen ulkoilua varten on joskus hoivakodeissa jopa niin työlästä, että ulkoilu jää väliin kokonaan.

Pyörätuolin käyttäjille on olemassa helposti puettavia ulkovaatteita. Monet hoivakodit suosittelevat esimerkiksi ulkoiluviittojen hankkimista asukkailleen. Ne ovat kuitenkin kalliita, eivätkä kaikki omaiset raaski ostaa niitä.

– Ihan varmasti on omaisia, jotka pitävät huolen tällaisista. Sitten on niitä iäkkäitä, jotka tarvitsisivat tällaisia, mutta jäävät ilman. Kaikki omaiset eivät välttämättä edes oikein ymmärrä tilannetta ja tarpeita. Se on siitäkin kiinni, että kertovatko hoivakotien työntekijät aktiivisesti, että tällaisia tarvittaisiin ja mistä niitä voi hankkia, toteaa Päivi Topo, Ikäinstitituutin johtaja ja sosiaaligerontologian sekä lääketieteen sosiologian dosentti.

Usein hoivakodit joutuvat käyttämään luovuutta liikuntarajoitteisten asukkaiden pukemisessa.

– Jos on oikein jäykkä asukas ja on hankala saada kättä taivutettua riittävästi, että hihojen pukeminen onnistuisi, niin silloin takki voidaan pukea etukautta, että se ei tule kiinni ollenkaan. Pujotetaan hihat, ja takki tulee väärinpäin. Pyörätuolissa istuvan jalat ovat herkässä paleltua, ja sitten laitetaan esimerkiksi viltti jaloille ulkohousujen lisäksi, kertoo sairaanhoitaja Niina Inkiläinen Marjoniemen palveluasunnoilta.

Elsa Mentula.
Elsa Mentulalle tavallisten vaatteiden pukeminen ei tuota kipuja.Juulia Tillaeus / Yle

Kuolleen asukkaan vaatteissa ulos

Päivi Topo on aiemmin kiertänyt tekemässä tutkimusta muistisairautta sairastavien ympärivuorokautisissa hoivakodeissa. Vaatepula on tullut hänelle tutuksi. Se koskee Topon mukaan muitakin kuin ainoastaan liikuntarajoitteisia – joita valtaosa ympärivuorokautisten hoivakotien asukkaista tosin on.

– Kaikilla ei ollut kylmälle ilmalle sopivia ulkoiluvaatteita tai kenkiä. Sairauden ja pitkän istumisen seurauksena usein jalat turpoavat ja tarvitset uudenlaisia kenkiä. Kaikilla ei ole omaisia, jotka pitäisivät huolen siitä, että asukkaalla on eri vuodenaikoihin sopivia ulkoiluvaatteita hoivapaikassa. Siellä on häkellyttäviä ongelmia, kuten se, että ei pääse päivittäin tai edes viikoittain ulos, tai että ei juurikaan ole omia vaatteita. Näitä tilanteita on ulkopuolisen vaikea ymmärtää.

Valtaosalla asukkaista oli Topon kiertämissä hoivakodeissa käytössään sekä omia että hoivakodin vaatteita.

– Hoivakodeilla ei välttämättä ole kaikille sopivia ulkoiluvaatteita, eivätkä ne ehkä ole ensimmäisenä hankintalistoilla. Vaatehankinnat painottuvat sisävaatteisiin. Lopputulos on se, että menet jossain aamutossuissa tai kuolleelta asukkaalta jääneissä vaatteissa ulos, Päivi Topo sanoo.

Sairaanhoitaja Niina Inkiläinen pukee Elsa Mentulalle ulkotakkia.
Välillä Elsa Mentula tarvitsee enemmän hoitajan apua takin pukemiseen, välillä hän saa sen puettua omatoimisemmin.Pyry Sarkiola / Yle

– Hoivapaikat suosivat sitä, että ihmiset tuovat sinne omat vaatteensa. Se kuitenkin vaatii sitä, että on myös se omainen, joka nimikoi vaatteita ja hankkii tarvittaessa uusia. Tässä on varmasti monenlaista eriarvoisuutta. Niiden ihmisten tilanne voi olla heikompi, joilla ei ole omaista hoitamassa asioita.

Varusteita yhteiskäytössä

Hovinsaaren hoivakoti 2:ssa Kotkassa päätettiin pari vuotta sitten jatkaa säännöllisiä ulkoiluretkiä kesän jälkeen ympärivuotisesti. Nykyään hoivakodin asukkailla on mahdollisuus ulkoilla kesäisin joka arkiaamu ja talvisin kolmena arkiaamuna viikossa.

Ulkoiluhetket ovat suosittuja. Hoivakodin 61 asukkaasta keskimäärin jopa puolet haluaa ulkoilemaan silloin, kun siihen on mahdollisuus.

Myös Hovinsaaren hoivakodissa on ollut pulaa sopivista ulkoiluvaatteista. Ulkoiluviittojen käyttäminen on havaittu hyväksi ratkaisuksi. Hoivakoti on saanut lahjoituksena kaksi kevät-syysviittaa ja kaksi talviviittaa. Ne ovat kovassa käytössä.

Kenelläkään asukkaalla ei ole omaa ulkoiluviittaa. Ne ovat tavallisia talvivaatteita kalliimpia: ne maksavat yli 200 euroa.

– Omainen huolehtii, että asukkaalla on ulkoiluvaatteet. Usein se on kaupan toppatakki, joka on hankala pukea päälle, kertoo virikeohjaaja Marjo Tolsa Hovinsaaren hoivakoti 2:sta.

Hoitaja työntää asukasta hoivakodin pihalla pyörätuolissa.
Marjoniemen palveluasunnoilla on sisäpiha, jossa ulkoillaan.Juulia Tillaeus / Yle

Hoivakoti on saanut lahjoituksena myös vilttejä ja shaaleja. Lisäksi henkilökunta on ajatellut viedä vanhoja täkkejä ommeltavaksi, jotta niistä saataisiin jalkapusseja lämmikkeeksi.

Marjoniemen palveluasuntojen asukkailla ei ole omia ulkoiluviittoja, eikä niitä ole myöskään yhteiskäytössä.

– Tällä hetkellä se ei ole ollut ajankohtainen keskustelunaihe, mutta niitä voisi olla tietysti muutama.

Sairaanhoitaja Niina Inkiläinen olisi hyvillään, jos asukkaiden käytössä olisi ulkoiluviitta.

– Sellainen olisi tosi hieno, jos sellaisen saisi vaikka apuvälinelainaamosta lainaan. Sitten olisi mahdollisuus käyttää sitä eri asukkailla. Ne viltit voisi jättää varmasti siinä kohtaa laittamatta.

Yksi jalkoja suojaava lämpöpussi Marjoniemen palveluasunnoilla on. Kokemukset siitä ovat olleet hyviä.

Ulkoilukäytännöissä eroja

Ikäinstitituutin johtajan Päivi Topon mukaan hoitopaikkojen välillä on paljon eroja ulkoilukäytännöissä.

– Mielestäni tilanne on aika karu. Osalla asiat ovat todella hyvin. On sellaisia hoitopaikkoja joissa ulkoillaan, ja sitä pidetään ihan itsestäänselvänä, että ulosmeneminen jatkuu silloin, kun hoivakodista tulee ihmisen koti. Ja sitten on toisenlaisia paikkoja.

Joissain hoivapaikoissa ulosmeneminen on Topon mukaan turhan monimutkaista ja aikaavievää, jolloin se vähentää ulkona olemista.

– Jos on aktiivinen omainen, pääset ulkoilemaan, jos hoivapaikka tarjoaa siihen sopivat apuvälineet eikä ulos meneminen ole ihan kauhean työlästä. Jos ei ole aktiivista omaista, on sattumanvaraisempaa, kuinka usein pääset ulos tai pääsetkö ylipäätään. Ja nimenomaan se, että pääsetkö ulos vähän vaativammallakin kelillä, eli silloin kun on viileää tai riski että sataa.

Päivi Topon mukaan ulkoilua pitäisi lisätä selvästi etenkin talvella ja välivuodenaikoina.

– Riippuu vähän siitä, miten helteinen kesä on, mutta kesällä ulkoilu on paremmin hoidossa.

Kaikki eivät halua ulos

THL tutki vuonna 2016 (siirryt toiseen palveluun) iäkkäiden omaa kokemusta hoidon laadusta. Silloin reilu kolmannes kyselyyn vastanneista ympärivuorokautisen ja kotihoidon asiakkaista sanoi pääsevänsä ulkoilemaan riittävästi.

Hoivatyön esimies Raila Uleniuksen mukaan Marjoniemen palveluasunnoilla halukkaita ulkoilijoita ei liiemmin ole.

– Tuntuu, ettei sitä halukkuutta hirveästi ole. Niitä ei ole paljon, jotka mielellään lähtevät. Jotenkin ne sairaudet ja toimintakyky tekevät sen, ettei sitä ole enää niin mielellään lähdössä ulos tuolta sisältä ja on mukavuudenhaluinen siinä mielessä. Tietysti hoitajien on hyvä houkutella ja saada asukkaita ulkoilemaan, koska se kuitenkin piristää mieltä, Ulenius toteaa.

Elsa Mentula on Marjoniemen palveluasuntojen asukas.
Elsa Mentula ulkoilee mielellään joko hoitajien tai omaistensa kanssa. Vieressä sairaanhoitaja Niina Inkiläinen.Juulia Tillaeus / Yle

Ikäinstituutin johtajan Päivi Topon mukaan valtaosalla hoivan piirissä asuvista ihmisistä on muistisairaus.

– Silloin ulos haluaminen ja ei-haluaminen eivät ole ihan itsestäänselviä asioita. Se on myös ammattitaitoa, että miten houkuttelevasti asian esittää. Ehkä se helpoin vastaus on, että meidän ihmiset eivät halua mennä minnekkään. Jos olet pitkään ollut sisällä, niin kynnys ulosmenemiseen nousee aina vain korkeammaksi. Se haluaminen on aika paljon myös olosuhteista kiinni. Se riippuu myös siitä, onko kipuja silloin kun puetaan. Jos on kauhean monimutkaiset vaatteet, niin on ihan ymmärrettävää ettei halua mennä ulos. Mutta jos menisi ulos, niin sen kivun kokemus vähenisi, Päivi Topo sanoo.

Ulkoa saa paljon hyvää

Päivi Topo korostaa ulkoilun terveysvaikutuksia.

– Mitä virikeköyhemmässä ympäristössä ihminen elää, sitä nopeammin toimintakyky heikkenee. Jollei ole haastetta kävellä ja ottaa askeleita, kävelykyky heikkenee. Jos aina kävelet pelkällä lattialla, etkä joudu yhtään treenaamaan tasapainoa esimerkiksi hiekkaväylällä, tasapaino heikkenee. Jos menet ulos, päivään tulee vähän enemmän haastetta ja unensaanti, nukkuminen ja vastustuskyky paranevat.

Päivi Topo pitää vanhusten ulkoilua tärkeänä myös sen kannalta, että he näkevät mitä hoivakodin seinien ulkopuolella tapahtuu.

– Ulos menemällä pystyy seuraamaan vuodenaikoja ja saa paremmin kiinni ajasta. Se on kauhean tärkeää elämän mielekkyyden kannalta. Näet, että nyt on kesä tulossa ja lehdetkin jo puissa, muuttolinnut ovat tulleet. Ulkoympäristö on myös tuttu. Kun menet ulos ja näet puita ja kasveja, ne ovat tuttuja. Se liimaa totuttuun elämänkulkuun.