”Äiti minut tähän toimintaan pakotti” – Sotilaskotisisaruus voi kulkea perintönä äidiltä tyttärelle

Ensimmäiset sotilaskodit perustettiin sata vuotta sitten, ja sotku on edelleen tärkeä osa varusmiespalvelusta. Kun armeijan arki painaa, varusmies avautuu sotilaskotisisarille ja -veljille.

sotilaskodit
Sotilaskoti sotilaskotisisaret arkistokuva
Sotilaskotisisareksi voi liittyä kuka tahansa 16 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen.SA-Kuva

KajaaniEi ole harvinaista, että äiti, isoäiti, jopa isoisoäiti ovat olleet vihreitä sisaria eli sotilaskotisisaria. Vapaaehtoisuuteen perustuva sotilaskotisisaruus ja -veljeys voi kulkea suvussa. Sotilaskotiliiton nykyisen toiminnanjohtajan Satu Mustalahden äiti oli myös sotilaskotisisar. Hän ei kuitenkaan päätynyt toimintaan kaikkein tavallisimpaan tapaan.

– Äiti minut tähän toimintaan pakotti. Hänellä oli vuoro, johon ei ehtinyt ja kysyi voisinko mennä. Murrosikäisenä sanoin ettei se käy. Sitten käytiin keskustelua, ja lopulta menin tekemään äidin päivystysvuoron. Sille tielle jäin, kertoo Mustalahti.

Sotilaskotiliiton toiminnanjohtaja Satu Mustalahti
Sotilaskotiliiton toiminnanjohtaja Satu Mustalahti liittyi vihreisiin sisariin 40 vuotta sitten.Lucas Holm / Yle

Ensimmäisen sotilaskotivuoden aikana toiminta alkoi tuntua Mustalahdesta omalta harrastukselta. Yksi syy oli, että palautteen työstä sai heti – varusmiehen iloisesta ilmeestä.

– Pidin myös siitä, että eri-ikäiset naiset ja miehet tekevät yhdessä hommia, Mustalahti kertoo.

100 vuotta sotilaskotityötä

Sotilaskotien juuret ulottuvat sadan vuoden taakse. Sotilaskodit perustettiin, kun Saksassa jääkärikoulutuksessa olleet nuorukaiset palasivat Suomeen, ja alkoivat lehtikirjoituksissa toivoa maahamme Saksassa näkemiään taukopaikkoja – sotilaskoteja. Jääkärien vetoomukseen vastattiin ja vuoden 1918 aikana Suomeen perustettiin 16 sotilaskotia.

Sotilaskotiliitto sotilaskoti arkistokuva
Ensimmäiset sotilaskodit perustettiin sata vuotta sitten.Sotilaskotiliiton arkisto

Yksi jäsen tekee vapaaehtoistyötä keskimäärin viisi työpäivää eli 37 tuntia vuodessa.

– Joku voi tehdä 2,5 tuntia kuukaudessa ja toinen sata tuntia vuodessa. Tätä tehdään omilla ehdoilla, Satu Mustalahti selittää.

– Minulle on tärkeää tehdä tätä yhdessä tyttäreni kanssa. Se on meille yhteinen harrastus, kertoo kajaanilainen vihreä sisar Piia Kemppainen.

Äiti ja tytär lähtivät mukaan samaan aikaan

Piia Kemppainen oli kiinnostunut toiminnasta usean vuoden ajan, mutta kaksivuorotyö ei antanut vapaaehtoistoiminnalle mahdollisuutta. Nyt opiskelijana illat ovat pääsääntöisesti vapaat.

– Mieheni on ollut täällä armeijassa, ja sotkussa olemme juoneet munkkikahvit. Jo silloin tuli tunne, että tässä on jotakin. Lähdin mukaan yhteisöllisyyden ja vapaaehtoistoiminnan vuoksi, sanoo Kemppainen.

Piia Kemppaisen tytär Jenni on myös mukana vihreissä sisarissa. Äiti ja tytär liittyivät joukkoon yhtä aikaa viime tammikuussa, kun Jenni täytti 16 vuotta.

– Päätös lähteä mukaan tuli melko yllättäen. Kun äiti kysyi mukaan, päätin lähteä, sanoo Jenni Kemppainen.

Sotilaskotisisar Piia Kemppainen
Piia Kemppainen toteutti pitkäaikaisen haaveen sotilaskotisisaruudesta yhdessä tyttärensä kanssa.Lucas Holm / Yle

Nuoren sotilaskotisisaren motivaatio on ollut kohdallaan. Hän on tehnyt työvuoroja enemmän kuin kerran kuukaudessa. Myös kiinnostus kaupan alaan on lisännyt innostusta vapaaehtoistoimintaan.

– Työvuorossa pystyy olemaan kassalla ja samalla voi piristää täällä palvelevia poikia ja tyttöjä. Mukavinta on, että saa auttaa, kertoo Jenni Kemppainen.

Hymy, jonka varusmies saa kassalla saattaa olla ainoa hymy päivän aikana.

Piia Kemppainen

Tällä hetkellä Suomessa on 37 sotilaskotiyhdistystä ja 30 sotilaskotia. Toiminnassa on mukana lähes 5000 vapaaehtoista ja palkattuja työntekijöitä on hieman alle 200.

Jäsenien kokonaismäärä on hieman pudonnut. Tähän on vaikuttanut puolustusvoimien uudistus, jossa varuskuntia lakkautettiin ja samalla sotilaskoteja suljettiin. Tästä huolimatta toimintaan tulee uusia sisaria ja veljiä tasaisesti.

Sotilaskotitoiminnan iskulause on ”Hymyllä ja Sydämellä”. Tätä toteutetaan toiminnassa jokaisena päivänä.

– Hymy näkyy ulospäin. Tässä harrastuksessa meillä on sydän mukana, sanoo toiminnanjohtaja Satu Mustalahti.

– Täällä tehty vapaaehtoistyö tuntuu sydämessä. Hymy, jonka varusmies saa kassalla saattaa olla ainoa hymy päivän aikana, jatkaa Piia Kemppainen.

Sotkun munkki on edelleen paras

Varusmiehille vihreät sisaret ovat myös keskustelukumppaneita – kuin matalan kynnyksen sosiaalityöntekijöitä.

– Ei tarvitse olla iso huoli, kun tullaan juttelemaan sotilaskotisisaren tai -veljen kanssa. Kun on isompia huolia, mennään kuraattorin tai papin juttusille. Olemme tällainen matalan kynnyksen tuki, sanoo toiminnanjohtaja Mustalahti.

Sotkun kahvi ja munkki.
Sotkun munkki on edelleen suosittu herkku kahvin kyljessä.Petri Lassheikki / Yle

Vaikka vihreät sisaret ja varusmiehet vaihtuvat vuosien aikana, yksi asia ei muutu.

– Sotkun munkki on ja pysyy tunnettuna. Varsinkin iäkkäämmät miehet muistelevat että: "kyllä minä muistan silloin vuonna jotakin, kun olen sotkun munkkia syönyt ja yhtä hyvää se on edelleen", sanoo Piia Kemppainen.