Inka Meron kolumni: Kokeilukulttuuri alkaa sinusta

Idea- ja demobileiden jälkeen ideat usein hautautuvat skeptismin alle ja yhtiöissä alkaa taas normaali arjen krapula, kirjoittaa startup -sijoittaja ja pörssiyhtiöiden hallituksissa työskentelevä Inka Mero.

kolumnit
Inka Mero Kolumnisti
Sini Liimatainen / Yle

Savukoneet puhaltavat ja teknomusiikki pauhaa. Pörssiyhtiön toimitusjohtaja on vetäissyt mustan t-paidan päälleen ja seisoo hieman hämmentyneenä koodaajatiimien keskellä. Kohta alkavat demot eli esittelytilaisuus, jossa parikymppiset koodarit esittelevät tuloksiaan muille tiimeille ja yhtiön johdolle.

Mitä oikein on tapahtunut?

– Luodaan digitalisaatiota mahdollistavaa kokeilukulttuuria, sanoo yhtiön digitalisaatiojohtaja innosta pinkeänä toimitusjohtajalle.

Ja onhan se uskomatonta nähdä kuinka muutaman päivän ohjelmointipuristuksella voidaan näyttää kuinka tekoäly oppii liikennemerkeistä tai asiakaspalvelun osia voidaan hoitaa chattirobotilla. Toimitusjohtaja innostuu. Tästä konseptistahan voisi olla merkittävää tehokkuushyötyä ja lisäarvoa kuluttaja-asiakkaille. Liiketoiminnasta ja IT:stä vastaavat johtajat kuitenkin nyrpistävät nenäänsä. Kaupallisen ratkaisun rakentaminen vaatisi muutoksia markkinointi- ja asiakaspalvelutiimeissä, joissa on juuri otettu käyttöön uusi ja kallis toiminnanohjausjärjestelmä. Ja eihän yhtiössä olla ennenkään kokeiltu mitään avoimeen lähdekoodiin perustuvaa.

Vanha osaaminen ja perinteiset toimintatavat eivät enää riitä.

Idea- ja demobileiden jälkeen ideat usein hautautuvat skeptismin alle ja yhtiöissä alkaa taas normaali arjen krapula ja fokusoituminen “oikeisiin töihin”. Asiakaslähtöiset innovatiiviset kokeilut unohtuvat tai tekeminen jätetään pienen organisaatioyksikön puuhasteltavaksi.

Mitä on kokeilukulttuuri? Startupit etenevät kokeillen, kun pyrkivät ratkomaan isoja ongelmia pienillä resursseilla. Tavoitteena on maksimoida oppiminen ja löytää nopeasti ratkaisu, joka vastaa ongelmaan ja asiastarpeisiin. Kun isossa yhtiössä tehdään uutta nopeasti iteroiden ja vähän kerrallaan, jatkuvasti asiakkailta palautetta keräten, opitaan. Tehdään kokeillen ja investoidaan vasta, kun on opittu riittävästi.

Klassinen koulukirjaesimerkki kokeilukulttuurista on aloittaa potkulaudan rakentamisesta, kun tavoitteena on tehdä älykäs itseohjautuva auto.

Kokeilukulttuuri ja sen luominen (siirryt toiseen palveluun) ovat olleet kuumia teemoja monessa yrityksessä jo muutaman vuoden ajan. Haetaan nopeutta ja innovatiivisuutta. Jopa kunnat ja valtio tekevät erilaisia kokeiluita. Syitä on monia: digitalisaatio puskee päälle kovaa ja kilpailu kiristyy, kun kansainväliset teknologiajätit tunkevat markkinoille. Myös pienet ketterät startupit murtavat toimialoja ja teknologiat kehittyvät harppauksin eteenpäin.

Kun tulevaisuutta ei voi ennustaa, voi siinä olla mukana luomalla uutta, kokeillen rakentamalla ja oppimalla.

Muutos kokeilulähtöiseen kulttuuriin ei ole helppo. Toimitusjohtajilla on paljon pohdittavaa. Pitäisi luoda täysin uusia kuluttajalähtöisiä digitaalisia palveluita, testata uusia bisnesmalleja, osallistaa asiakkaita ja automatisoida vanhoja prosesseja.

Vanha osaaminen ja perinteiset toimintatavat eivät enää riitä. Ja vaikka uusia ideoita riittäisi, toteuttajia vähän, koska yhtiön mittarit ohjaavat organisaatiota keskittymään päivittäiseen tekemiseen eivätkä uuden rakentamiseen.

Muna ja kana. Kokeilukulttuuri onkin enemmän seuraus kuin syy muutokselle. Kokeilukulttuuri ponnistaa arvoista ja asenteista. Avoimuudesta, oppimisen halusta ja itsenäisten tiimien työskentelyn mahdollistamisesta. Tarvitaan toki organisaatiota tulevaisuuteen luotsaava ja kokeiluita viitoittava visio ja strategia, mutta vasta kokeilukulttuuri saa niin johtajien kuin koko organisaation päivittäisen tekemisen suuntautumaan askel askeleelta eteenpäin kohti uutta.

Minkä kokeilun voisit polkaista liikkeelle tänään?

Tekeminen ja kokeilukulttuuri alkavat sinusta. Kokeile itse. Minkä kokeilun voisit polkaista liikkeelle tänään?

Aloita ongelmasta. Ratkaisun sijaan kannattaa määritellä konkreettinen ongelma, johon haetaan uutta ratkaisua tai ideoita.

Tekijät mukaan. Ideoinnin ja pöhinän jälkeen jonkun on kaivettava lapio takakontista ja aloitettava lumen luonti. Tarvitaan siis resursseja. Usein ne löytyvät ainakin osittain yhtiön ulkopuolelta ja on otettava mukaan jo ideointivaiheessa.

Malttia. Digitalisaatiokokeilujen tulokset ovat alkukuvaiheessa usein rumia ja kökköisiä.

Mittaa ja opi. Etukäteen määritellyt tavoitteet ja niiden mittaaminen sekä oppien läpikäyminen auttavat kokeilujen edistämisessä.

Systematiikka. Sadasta ideasta kuusi saattaa olla toteuttamisen arvoisia. Näistä ehkä puolet onnistuvat, siksi kokeiluita pitääkin luoda systemaattisesti ja edistää ideoista skaalaukseen.

Savukoneiden sijaan tarvitaankin systemaattista kokeilua läpi organisaation – ja paljon käytännön tekemistä ja asennemuutosta.

Inka Mero

Kirjoittaja on teknologiaan erikoistunut kasvuyrityssijoittaja ja -yrittäjä, joka uskoo tulevaisuuteen nuorten, yrittämisen ja teknologian mahdollisuuksia nostamalla ja hyödyntämällä. Inka kirjoittaa omista henkilökohtaisista näkemyksistään liittyen teknologian ja talouden murroskohtiin.