"Aggressiivisia kohtauksia, joissa särkyy tavaroita ja ihmisiäkin" – Ahdistuneiden lasten ja nuorten joukko kasvaa erikoissairaanhoidossa, vahingollista käytöstä voi ilmetä jo alle kouluikäisenä

Lasten ja nuorten erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit ovat kasvussa. Esimerkiksi Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian lähetteiden määrä on lähes kaksinkertaistunut viime vuosina.

Lapset ja nuoret
Huppariin kääriytynyt anonyymi nuori istuu koulun käytävällä.
Jarkko Riikonen / Yle

Lasten ja nuorten erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit ovat edelleen kasvussa koko maassa. Tämä käy ilmi THL:n tuoreissa tilastoissa (siirryt toiseen palveluun). Sairaanhoitopiireittäin ja erityisvastuualueittain luvuissa on kuitenkin eroja.

Esimerkiksi Kuopion yliopistollisesta sairaalasta (KYS) kerrotaan, että psyykkinen oireilu, kuten ahdistuneisuus, vakava masennus ja vaikeat käytöshäiriöt ovat lisääntyneet lapsilla ja nuorilla jatkuvasti jo yli kymmenen vuoden ajan. Viime vuonna Aalborgin Pohjoismaisessa kansanterveyskonferenssissa huomattiin, että mielenterveyden ongelmat näyttävät lisääntyvän kaikissa Pohjoismaissa (siirryt toiseen palveluun) (THL).

Ainakin Suomessa kasvua voi kuitenkin osittain myös selittää se, että lähetteitä kirjoitetaan aiempaa enemmän, koska nuoret hakevat apua herkemmin.

Vaikeita kohtauksia

Pahoinvointi näkyy ongelmina kouluissa, ruuhkana lastensuojelussa ja vanhempien uupumisena kertoo lastenpsykiatrian linjajohtaja Anita Puustjärvi Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.

– Lapsilla ilmenee nykyisin valitettavan usein hyvin vaikeita aggressiivisia kohtauksia, joissa särkyy tavaroita ja joskus jopa ihmisiäkin. Tällaiset kohtaukset ovat lapselle itselleenkin hyvin traumaattisia.

Lapset ovat alkaneet oireilla yhä nuorempina.

– Tällaista vahingollista käytöstä voi ilmetä jo kouluiän kynnyksellä tai jopa alle kouluikäisenä. Varhaiskasvatuksessakin on noussut tarve uudenlaisiin auttamisen ja puuttumisen keinoihin, sanoo Puustjärvi.

Viiltely vakava merkki

Valtaosa pahoinvoivista nuorista kärsii vähintään kahdesta samanaikaisesta mielenterveyden häiriöstä. Yksi hyvin huolestuttava pahoinvoinnin ilmentymä on viiltelyn lisääntyminen, kerrotaan Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.

Esimerkiksi tänä syksynä jyväskyläläisessä yläkoulussa sattui tapaus, jossa eräs oppilas alkoi viillellä itseään kesken oppitunnin. Viiltelyn taustalta löytyy usein monenlaisia eri ongelmia, kuten vakavaa masennusta ja vaikeita traumakokemuksia. Viiltely tuntuu joltain, kun mikään ei tunnu muuten miltään.

– Se voi myös olla tapa saada kosketusta omaan kehoon ja omiin tunteisiin, sanoo Anita Puustjärvi.

Viiltely on ilmiö, joka yleisyys välillä lisääntyy eräänlaisena muoti-ilmiönä. Netissä leviää meemejä, joissa viillellään ja jotkut nuoret kokeilevat sitä kerran tai pari, mutta jotkut jäävät koukkuun.

– Siinä saattaa tulla sellainen tuntemus, joka jollakin tavalla jäsentää hankalaa oloa, kertoo Puustjärvi.

Puustjärvi mainitsee, että netistä löytyy omahoito-ohjeita viiltelyn lopettamiseen (siirryt toiseen palveluun) (Mielenterveystalo).

Pahoinvoinnissa alueellisia eroja

Lasten ja nuorten psykiatriseen erikoissairaanhoitoon hakeutuvien määrässä on alueellisia eroja. Esimerkiksi kaikilla muilla erityisvastuualueilla molemmat ovat kasvussa, paitsi Turun yliopistollisen keskussairaalan erva-alueella (siirryt toiseen palveluun) (Sotkanet), missä nuorten erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit vähenivät vuonna 2017 vuodesta 2016.

Puolestaan Kuopion yliopistollisessa sairaalassa lastenpsykiatrian lähetteiden määrä on lähes kaksinkertaistunut viime vuosina. Anita Puustjärvi mainitsee, että Kuopiossa lasten ja nuorten mielenterveysyksikön tilanne on ruuhkautunut tänä vuonna. Se ei kuitenkaan selitä viime vuotta vaan kertoo pikemminkin siitä, että myös sinne on tullut yhteydenottoja aiempaa enemmän.

Sairaanhoitopiireittäin (siirryt toiseen palveluun) (Sotkanet) eroja on näkyvillä vielä enemmän.

Tilastografiikka
Mikko Airikka | Yle Uutisgrafiikka

Helsingin yliopistollisesta sairaalasta mainitaan yhdeksi ongelmaksi se, että lievien ja keskivaikeiden häiriöiden hoito on hyvin vaihtelevasti ja useissa kunnissa huonosti hoidettu. Niinpä lapset eivät saa apua ajoissa, jolloin tilanne komplisoituu ja lasten hoitamiseen tarvitaan enemmän panoksia.

– Nuorten ja lasten mielenterveyspalvelut ovat osittain Suomessa heikosti järjestettyjä. Lähipalveluissa ja perusterveydenhuollossa apua on nuorille saatavissa huonosti, kertoo nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Klaus Ranta Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Terveyskeskuksissa ei ole nuorten mielenterveyden hoitoon keskittyneitä työntekijöitä. Myös oppilaitoksissa ja neuvoloissa on hoidon järjestämiseen liittyviä toiminnallisia ja lainsäädännöllisiä esteitä.

– Tämä jättää suuren osan nuorista varhaisen puuttumisen ulottumattomiin, sanoo Ranta.

Pahoinvointi näkyy myös kouluissa. Helsingin yliopiston tutkimusten mukaan viimeisten neljän vuoden aikana yläkouluikäisistä oppilaista peräti puolet voi huonosti. Oppilaat ovat stressaantuneita tai koulu on menettänyt heillä merkityksensä tai he ovat pahoin uupuneita. Kouluhyvinvointitutkimus ei kuitenkaan tue tätä tutkimustulosta.

Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aron mukaan kyse on voimavarojen ja vaatimusten yhteensopivuudesta.

– Jos nuorella ei ole resursseja kohdata vastaan tulevia haasteita, niin nuori alkaa voida pahoin, selvittää Salmela-Aro.

Syitä pahaan oloon ei tiedetä

Lasten ja nuorten psyykkisen oireilun kaikkia syitä ei vielä tarkkaan tunneta. Psykiatriseen hoitoon hakeutuvien määrän kasvua on aiemmin selitetty mielenterveyden häiriöiden paremmalla tunnistamisella, lisääntyneellä tietoisuudella ja häpeäleiman vähentymisellä.

Kuopion lastenpsykiatrian linjajohtaja Anita Puustjärven mukaan kyse on myös jostain muusta.

– On olemassa arvailuja siitä kuinka paljon pahoinvointiin voi vaikuttaa esimerkiksi uusi opetussuunnitelma, lapsiperheiden tilanteiden muutokset ja vaikkapa digimaailma.

– Lapset elävät ihan erilaisessa maailmassa kuin muut tähän saakka. Mihin kaikkeen esimerkiksi älypuhelimien yleistyminen on voinut vaikuttaa? Onko esimerkiksi säätelytaitojen kannalta tärkeä vuorovaikutus vähentynyt lapsen ja vanhemman välillä? pohtii Puustjärvi.

Huppariin pukeutunut nuori kävelee koulun käytävällä pää painuksissa, opettaja kulkee rinnalla käsi nuoren olkapäällä
Nuorten pahoinvoinnin tilanteet ovat aina erilaisia. Hyvän huomaaminen voisi olla kuitenkin yksi keino auttaa.Jarkko Riikonen / Yle

Jyväskylän sairaalakoulun, Kukkulan koulun konsultoivan erityisopettaja Nea Porsanger-Rintalan mukaan on harvinaisia, että lapsella tai nuorella olisi joku psyyken sairaus. Hänen mielestään todella usein lapsen pahoinvoinnissa on kysymys ennemminkin kokonaisvaltaisesti perhetilanteesta.

Perheen hyvinvoinnilla, dynamiikalla ja kaikella mitä perheessä tapahtuu, on hänen mielestään suuri merkitys lapsen henkiseen hyvinvointiin.

– Jos hoidamme lasta ainoastaan koulussa, psykiatrisessa hoidossa tai sijoituksessa ja tukea ei anneta perheelle, niin se on vähän sama kuin vettä hanhen selkään, sanoo Porsanger-Rintala.

Opetusneuvos Pirjo Koivula Opetushallituksesta painottaa myös perheen ja varhaisen puuttumisen merkitystä. Hänen mukaansa Suomessa painotus on liikaa korjaavissa, kalliissa toimenpiteissä.

– Poliittisten päättäjien olisi hyvä miettiä kuinka paljon edullisempaa, inhimillisempää ja arvokkaampaa olisi ennalta ehkäisevä työ. Se työ tapahtuu varhaislapsuudessa ja sinne perheet tarvitsevat tukea, sanoo Koivula.

Digimaailma hallintaan

Iso kysymys myös on digimaailman vaikutus lasten ja nuorten vointiin. Aito vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on lapsen terveen kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Lapsi oppii vuorovaikutuksessa kielellisiä taitoja sekä tunteiden ja käyttäytymisen taitoja.

– Tietääkö jokainen vanhempi aidosti, mitä lapselle kuuluu? Onko aikaa olla sen lapsen kanssa ilman, että kännykkä on välissä? Huomataanko lapsi vasta kun hän tekee negatiivisia asioita, kysyy lastenpsykiatrian linjajohtaja Anita Puustjärvi Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.

Konsultoivan erityisopettaja Nea Porsanger-Rintalan mielestä esimerkiksi digitaalisia pelejä ei pidä mustamaalata: niissä on myös paljon hyvää, kuten sosiaalisuuden ja motoriikan harjaantuminen. Mutta pelottavaa hänen mukaansa on, ettei kaikissa perheissä pystytä rajaamaan lapsen pelaamista.

Porsanger-Rintalan mukaan pelaaminen ruokkii etenkin tietyn tyyppisiä aivoja siten, että pelaaminen riistäytyy helposti käsistä. Ja valitettavan usein tilanteeseen herätään myös liian myöhään.

– Raakana yleistyksenä voisi ottaa esimerkiksi konsultaatiopyynnön koskien lasta, joka on 9–15-vuotias yksinhuoltajan poika, ja jolla on neuropsykiatrinen häiriö kuten ADHD tai Asperger. Lähes poikkeuksetta tällöin kuvioon kuuluu myös pelaamisen ja sen rajaamisen ongelmat.

Porsanger-Rintalan mukaan esimerkiksi pelitön viikko kerran kuussa osoittaa hyvin mitä kaikkea pelaamattomuus vapauttaa lapsen ajattelussa. Lapset eivät osaa itse rajoittaa pelaamista, vaan se on vanhemman tehtävä.

Pelaamattomuus vaikuttaa Porsanger-Rintalan mielestä positiivisesti keskittymiseen myös koulussa, kun aivot alkavat rullata hitaammin. Hänen mukaansa koulu ei pysty kilpailemaan pelimaailman kanssa. Koululla ei ole näille lapsille ja heidän aivoilleen sellaista tarjottavaa, mitä pelimaailma tarjoaa.

– Koulu ei samalla tavalla palkitse, eikä tuo mielihyvää eikä sitä tunnekokemusta, hight ja lowt, mitä pelaaminen. Sen takia koulussa motivaatio usein häviää, sanoo Porsanger-Rintala.

Yhteistyötä kaivataan

Moniammatillinen yhteistyö lasten ja nuorten mielenterveyden hoidossa on ollut julkisessa keskustelussa pitkään, mutta tulokset ovat vähäiset. Erilaisten Vip-verkostojen ja Lapee-hankkeiden tähtäimessä on saumaton yhteistyö, mutta nämä ovat vasta käynnistymässä ja vaikutus käytännön tasolle on toistaiseksi pieni.

– Tätä pahoinvoinnin ongelmaa ei ratkaise lasten tai nuorisopsykiatria yksin, tätä ei ratkaise koulutoimi yksin, tätä ei ratkaise lastensuojelu yksin, eivätkä tätä ratkaise vanhemmat. Ei yksikään taho yksin. Tarvitsemme moniammatillista ja monialaista toimijuutta, yhdessä tekemistä, ja sitä tukevia poliittisia päätöksiä, sanoo Anita Puustjärvi Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.

Haastavaa lapsen ja nuoren tilanteen parantamisessa on konsultoivan erityisopettaja Nea Porsanger-Rintalan mukaan verkostotyön osaaminen. Usein oireilevan lapsen ympärillä on laajat, auttavat verkostot, mutta kaikki toimivat omillaan.

– Minut kutsutaan paikalle, kun kaikki omat keinot on jo käytetty. Ja se saattaa olla ensimmäinen kerta, kun koko verkosto on paikalla yhtä aikaa, vaikka nuori on jo yläkouluikäinen, kertoo Porsanger-Rintala.

Monesti vedotaan tietosuojaan, mutta Porsanger-Rintalan mukaan on hyvin harvinaista, että perhe olisi sitä vastaan, että tietoa lapsesta tai nuoresta siirretään toiselta hallintokunnalta toiseen.

Lapsi on kokonaisuus

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin tilanteet ovat aina erilaisia ja vaihtelevia. Hyvän huomaaminen voisi olla kuitenkin yksi keino auttaa. Konsultoivan erityisopettaja Nea Porsanger-Rintala tietää miten haastavaa hyvän löytäminen ja sanominen on, kun tilanteet lapsen tai nuoren kanssa ovat vaikeita.

– Kun ulkopuolinen palaute nuoresta on hyvin usein negatiivista ja arki jatkuvaa haastetta, niin siinä tilanteessa hyvän ja kiitollisuuden löytäminen ei ole helppoa. Se vaatii tietoista päätöstä, sanoo Porsanger-Rintala.

Lapsi tai nuori kaipaa myönteistä viestiä itsestään. Porsanger-Rintala ohjeistaa vanhempia ja opettajia kertomaan lapselle joka päivä, vaikka olisi mennyt miten huonosti, että sinä olet silti hyvä lapsi. On toisarvoista, saavutettiinko asetetut tavoitteet vai ei.

– Kaikista hankaluuksista huolimatta kun pystyisi sanomaan edes vaikka, että "kiva kun sä istuit siihen kun pyysin".

Vahvuusajattelulle, positiiviselle kasvatukselle ja hyvän huomaamiselle on Porsanger-Rintalan mukaan iso tilaus koulussa ja kotona.