14-vuotias tyttö pelaa salibandya SM-tasolla poikajoukkueessa: "Jotkut ajattelevat, että tuo on huono – käytän sitä totta kai hyväkseni"

Ida Kattilakoski pelaa Suomessa ainoana tyttönä C-poikien salibandyn tulevaa SM-sarjaa. Asetelma on harvinainen mutta ei poikkeuksellinen. Pärjätäkseen on oltava lahjakas.

salibandy
Ida Kattilakoski salibandyharjoituksissa.
Tyttöpelaaja poikien joukkueessa herättää usein vastustajissa ihmetystä.Kalle Niskala / Yle

14-vuotias kokkolalaistyttö ajelee tarpeen tullen poikia laidan yli, eikä isokaan kokoero pelota. Ida Kattilakoski kertoo ottavansa vastustajia kentällä mahdollisimman kovaa ja nauttivansa poikien pelien nopeudesta ja vaativuudesta.

– Jotkut vastustajat varmasti ajattelevat, että tuo on huono. Käytän sitä totta kai hyväkseni, Kattilakoski nauraa.

Salibandyn säännöt eivät estä tyttöä pelaamasta poikajoukkueessa.

Treeneissä ja otteluissa Kattilakoski on yksi pelaaja muiden joukossa. Sukupuolella ei irtoa säälipisteitä, eikä paikka joukkueessa hyväntekeväisyydellä. Nuori pakki on Nibacos 04 Edustuksen vastuuvalmentaja Jan Salinin ja valmentaja Jussi Seppäsen mukaan yksi joukkueen parhaista pelaajista.

– Idalla on todella hieno kehonhallinta. Se on niin, että pojat lentää, Ida ei. Ei ole ainakaan vielä pelkoa, että hän joutuisi fyysisesti alakynteen, Salin toteaa.

Yhteinen pukuhuone

Kattilakoski on pelannut koko ikänsä Nibacoksen poikajoukkueessa.

– Ida meni 6-vuotiaana naapuruston pikkupoikien mukana, koska Kokkolassa ei ollut silloin tarjolla tyttöjoukkuetta, kertoo isä Jarmo Kattilakoski.

Äidin, Kristiina Kattilakosken, mukaan joukkuetoverit ovat aina kelpuuttaneet tytön porukkaansa. Pukuhuonekin on yleensä yhteinen. Pukeminen onnistuu vessassa, ja tarpeen tullen pistetään suihkuvuoron ajaksi porttivahti oven eteen.

– Ei ole ikinä ollut mitään ongelmia, Ida Kattilakoski kertoo.

Ida Kattilakosken vanhemmat
Jarmo ja Kristiina Kattilakosken mukaan tytär on aina hyväksytty poikien joukkoon pelaamaan.Kalle Niskala / Yle

Tyttö kokee olevansa myös ottelumatkoilla yksi jätkistä.

– Pelireissut ovat aina ihan hupaisia.

Salibandy on joukkuelaji, ja yhteenkuuluvuudella on pelaajille tärkeä sosiaalinen merkitys. Salibandyliiton kehityspäällikkö Kim Sällströmin mielestä on tärkeää miettiä, millaisena poikien joukkueessa pelaava tyttö kokee asemansa. Jääkö hän sosiaalisesti ulos, vai tunteeko olevansa aidosti osa joukkuetta?

Tilanne on sama, jos lahjakas tyttö siirtyy nuorena pelaamaan naisjoukkueen riveihin. Se on toinen vaihtoehto niille pelaajille, joille ei löydy tarpeeksi haastetta oman ikäisten tyttöjen joukkueissa.

Kim Sällström kertoo, että muutamalla maajoukkuenaisella on Ida Kattilakosken kaltainen pitkä poikajoukkuetausta. Se näkyy kovatasoisena osaamisena.

12 vuotta tyttöjä valmentanut Sällström kertoo, että poikien peli on vauhdikkaampaa ja keskimäärin taitavampaa kuin vastaavan ikäisillä tytöillä. Hänen mukaansa tytöt ovat tunnollisia ja noudattavat kentällä valmentajan etukäteen antamia ohjeita. Pojat pelaavat enemmän intuitiolla ja soveltavat lennosta oppimaansa.

– Jos lahjakas tyttö pärjää poikien kanssa, hän kehittyy huomattavasti enemmän kuin jos pelaisi tyttöjoukkueessa. Jos pystyy osallistuvaan peliin ja tuottaa peliä, silloin kehitys on tosi nopeaa, Sällström kertoo.

Nuoria salibandyharjoituksissa.
Nibacos 04 Edustus teki kokkolalaisittain historiaa ja nousi SM-sarjaan.Kalle Niskala / Yle

Ida Kattilakoski, vanhempansa ja valmentajat ovat Sällströmin kanssa samoilla linjoilla. Kattilakoski pelaa välillä myös tyttöjen ja naisten pelejä, mutta haluaa pysyä poikajoukkueessa.

– Kun pärjää tällä tasolla poikien kanssa, taitavaa pelaajaa ei lämmitä helpommat onnistumiset. Mieluummin kovat pelit, missä joutuu tekemään paljon töitä, sanoo vastuuvalmentaja Jan Salin.

Pitääkö tytön ylittää itsensä? Onko todistettava joka ottelussa, että pärjää poikien joukossa?

– Ei tarvitse. Riittää, kun tekee parhaansa, painottaa Ida Kattilakoski. Isän mukaan tyttären motivaatio näkyy harjoitteluinnossa. On tahto olla joukkueessa. Olla voittamassa.

Kehityspäällikkö Kim Sällströmin mukaan ei ole huono asia, jos pelaajalla on halu näyttää ja todistaa itselleen, että osaa ja kehittyy.

– Mutta jos täytyy näyttää muille, että pärjää poikien kanssa, se ei ole niin hyvä asia, Sällström toteaa.

Ennakkoluuloja riittää

Valmentaja Jussi Seppänen listaa Kattilakosken vahvuuksiksi myös rauhallisuuden ja tasalaatuisuuden. Vanhemmat kiittelevät hyvää pelisilmää.

Jokaista pelaajaa, myös hyvää tyttöpakkia, tarvitaan tulevissa taistoissa. C2 poikien SM-sarjaan lähtee Kokkolasta motivoitunut joukkue.

Jan Salin valmentaa salibandynuoria.
Vastuuvalmentaja Jan Salin odottaa C-nuorten SM-sarjasta tasaista.Kalle Niskala / Yle

Salibandy on nopeus- ja taitopeli. Kehityspäällikkö Kim Sällströmin mukaan siitä on vuosien saatossa tullut huippu-urheilutasolla tavallaan myös kamppailulaji fyysisine elementteineen.

– Toki pelaajien isot kokoerot vaikuttavat, mutta nopeudella ja taidoilla pärjää. Uskon, että jos poikien kanssa pelaava tyttö on lahjakas, hän voi mennä hyvinkin pitkälle, Sällström toteaa.

Ida Kattilakosken tulevaisuuden haave on paikka tyttöjen maajoukkueessa. Nyt hän ja joukkuekaverit odottavat innolla SM-sarjan pelejä.

Sarjaan nousu on kokkolalaisvalmentajien monivuotinen unelma. Nibacosta ei ole paljon SM-kentillä nähty, joten odotuksia ei ole. Joukkue lähtee vastuuvalmentaja Jan Salinin mukaan paineettomasti pikkuveljen roolista.

– On ihan sama, mitä aikuiset ajattelevat ja sanovat. Idan ja poikien mielestä he ovat Suomen parhaita. Tulevat varmasti pelaamaan täysillä.

Nibacosin C2-juniorit harjoittelemassa.
Valmentaja Jussi Seppäsen mukaan Ida Kattilakoski saa pelata joukkueessa niin kauan kuin haluaa. - Ida itse päättää. Nyt näyttää siltä, että tyttöjoukkueet ja naiset saavat vielä odottaa.Kalle Niskala / Yle

Salin ja Seppänen ovat huomanneet, että muualla Suomessa valmennus näyttää olevan ryhmän ja joukkueen valmennusta ja taktikointia. Kokkolalaiskaksikko korostaa valmentavansa erityisesti jokaista yksilönä, ei joukkuemassana.

– Aikuiset piirtävät taululle, miten lasten kannattaa pelata. Meillä ei tehdä juuri ikinä niin. Lapset saavat pelata omien halujensa mukaan. Me yritämme tukea, miten he voivat haluamaansa suuntaan kehittyä, Selin korostaa.

Jarmo ja Kristiina Kattilakoskelle kausi tietää pidempiä pelimatkoja. Salibandy on perheellä verissä, myös tyttären isoveli on pelannut Nibacoksen edustuksessa.

– SM-sarja vaatii aikaa. Mokkaruutuja saa myös leipoa paljon, Kristiina toteaa.