Jokisimpukoiden lemmenloma Konneveden tutkimusasemalla onnistui – Ähtävänjoen raakkukanta pelastuu

Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat onnistuneet palauttamaan uhanalaisten jokihelmisimpukoiden eli raakkujen lisääntymiskyvyn.

uhanalaiset lajit
Avonaisia raakkuja ja pipetti altaassa.
Kun raakun kuori on ammollaan, se voi hyvin.Petri Aaltonen / Yle

Uhanalaisten jokihelmisimpukoiden eli raakkujen kanta vaikutti jo kuihtuvan kokonaan. Vielä 1980-luvulla Ähtävänjoessa Pohjanmaalla arvioitiin elävän 50 000 raakkua. Vuonna 2016 jäljellä oli enää noin 500 yksilöä.

Tämän vuoksi joukko jokihelmisimpukoita tuotiin Konneveden tutkimusasemalle lokakuussa 2016. Nyt, kahden vuoden jälkeen, kuntoutusloma tutkimusaseman altaissa on sujunut paremmin kuin hyvin. Laihat ja huonokuntoiset raakut ovat jälleen alkaneet lisääntyä.

– Simpukoiden kunto on parantunut valtavasti. Pari viikkoa sitten ensimmäiset raakkujen glokidium-toukat löytyivät altaista. Ensin Isojoesta, sitten Ähtävänjoesta ja Mustionjoesta kerätyistä raakuista aivan muutaman päivän välein, kertoo raakkujen hoidosta vastaava tutkimusavustaja Hanna Suonia Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Raakut ovat meidän altaissa kuteneet, mikä on saavutus.

Jouni Taskinen

Tutkimusasemalla on kuntoutettu neljää eteläsuomalaista jokihelmisimpukkakantaa, joiden toukkatuotanto oli heikentynyt tai loppunut kokonaan. Esimerkiksi Ähtävänjoen raakut olivat jo menettäneet lisääntymiskykynsä luonnossa.

– Raakut ovat meidän altaissa kuteneet, mikä on saavutus. Lisäksi Ähtävänjoen raakut ovat kuntoutuneet niin, että niiden kyky tuottaa toukkia on palautunut, sanoo professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta.

Professori Jouni Taskinen tutkimusavustaja Hanna Suonia.
Professori Jouni Taskinen ja tutkimusavustaja Hanna Suonia pelastavat raakkuja sukupuutolta.Petri Aaltonen / Yle

Eväänä ulkomaista herkkua

Raakuille syötetään Yhdysvalloista tilattavaa mikrolevävalmisteita, joka on kehitetty sinisimpukoiden ruokintaan. Altaisiin tulevan veden mukana raakut saavat omaa, paikallista planktonia.

Näillä on todella hyvä ruokahalu.

Hanna Suonia.

Kasviplanktonin kasvattamiseksi on tehty myös kokeiluja, ja ensi talvena raakut pääsevät herkuttelemaan tuoreella luomulevällä. Raakut hankkivat ravintonsa suodattamalla.

– Yksi yksilö suodattaa 50 litraa vettä päivässä. Kun aamulla laitan niille leväseokset altaaseen, värjäytyy vesi tumman vihreäksi eikä sen läpi näe raakkuja eikä pohjasoraakaan. Puoleen päivään mennessä vesi on taas putipuhdasta ja kaikki levä on syöty. Näillä on todella hyvä ruokahalu, toteaa Suonia.

Kun raakku suodattaa vettä, sen kuori on ammollaan. Tämä osoittaa, että raakku voi hyvin.

Konneveden tutkimusaseman raakkualtaita.
Konneveden tutkimusaseman raakkualtaita.Petri Aaltonen / Yle

Toukat kehittyvät lohen ja taimenen kiduksissa

Ilman kaloja jokihelmisimpukoiden toukat eivät kehity. Niinpä ne on nyt istutettu taimenen ja lohen poikasten kiduksille, missä raakut elävät ja kasvavat aina kesään saakka. Kun toukat ovat valmiita, ne irrottautuvat kalaisännästään ja vajoavat altaan pohjalle, mistä ne otetaan talteen.

Toukkavaiheen jälkeen poikasia pitää kasvattaa vielä pari kolme vuotta ennen kuin ne ovat riittävän isoja pärjätäkseen nykyjokiemme liettyneillä pohjilla.

Raakkukantaa on kutistanut muun muassa jokien perkaaminen, suo- ja metsäojien lietevalumat, rehevöityminen, rakentaminen ja kalaisännän puute. Jouni Taskisen mukaan pahin uhka on todennäköisesti juuri jokipohjien liettyminen, joka tukahduttaa isäntäkalasta joen pohjalle pudottautuvat pienet raakunpoikaset.

Ähtävänjoen raakkujen toukkia istutetaan pullosta kalaisäntiin saavissa.
Ähtävänjoen raakkujen toukkia istutetaan pullosta kalaisäntiin saavissa.Petri Aaltonen / Yle

Pieniä simpukanalkuja jatkokasvatetaan sekä Konneveden tutkimusasemalla että Norjassa. Lähelle Bergeniä toimii Austevollin tutkimuslaitos, missä professori Per Jakobsenin johdolla kasvatetaan raakun poikasia laajemmassa mittakaavassa.

Keski- ja Etelä-Euroopassa laji on lähestulkoon jo hävinnyt.

Jouni Taskinen

Tulokset myös avaavat aivan uusia mahdollisuuksia jokihelmisimpukan suojeluun.

– Jo menetetyiksi luullut populaatiot voidaan yrittää vielä pelastaa allaskuntoutuksen avulla. Tämä koskee varsinkin Etelä-Suomen raakkukantoja, jotka ovat sukupuuton partaalla. Keski- ja Etelä-Euroopassa laji on lähestulkoon jo hävinnyt, kertoo Jouni Taskinen.

Jokihelmisimpukoiden kannan kasvattamisella on useita tukijoita. Professori Jouni Taskinen vetää Euroopan Unionin Freshabit LIFE IP -hanketta (siirryt toiseen palveluun). Tukijoukoissa ovat mukana myös Ossi ja Raija Tuuliaisen säätiö, Ekoenergian Ympäristörahasto, WWF, Suomen Luonnonsuojelun säätiö ja Ympäristöministeriö.

Hankkeen tavoitteena on pelastaa neljän Etelä-Suomen joen jokihelmisimpukkakannat sukupuutolta. Joet ovat Isojoki, Karvianjoki, Mustionjoki ja Ähtävänjoki.

Raakun toukkia pipetissä.
Raakun toukkia pipetissä.Petri Aaltonen / Yle