"Infarkti, ohimennen" – koko ikänsä liikkunut nainen juoksee pakoon sydänvaivojaan, jotka ovat saaneet hänet kiinni jo kolmesti

Monia hirvittää se, että liikunta saa sydänoireet esiin. Asiantuntija muistuttaa, että liikunta ei aiheuta vaivoja, vaan voi paljastaa ne.

sydän
Teija Polso juoksee metsässä Vinku-koiransa kanssa.
Teija Polso sanoo, ettei harrasta liikuntaa, vaan ulkoilua.Sari Vähäsarja / Yle

Teija Polso on liikkunut aina. Niin hän tekee yhä, rakkaudesta rutiineihin. Tuo rakkaus lykkäsi lääkärin arvion mukaan vuosilla hänen ensimmäistä infarktiaan neljänkymmenen vuoden tienoille. Nyt viisikymppiselle naiselle on tehty jo kolme pallolaajennusta, sillä geeneilleen hän ei voi mitään.

Polso aloitti liikkumisen uinnilla, kun äiti vei hänet Kokkolan vanhaan kuplahalliin. Kuusivuotiaana tyttö meni uimakouluun. Harrastus loppui vasta 16-vuotiaana. Silloin kehitysvuodet olisivat vasta alkaneet, mutta uinnin sijasta alkoivat kiinnostaa muut asiat.

Sen jälkeen Polso harrasti urheilusukellusta, mutta täysi-ikäisyyden kynnyksellä liikuntaan tuli parin vuoden tauko. Nyt hän ei voisi vastaavaa kuvitellakaan.

Polso on siis liikkunut lähes koko elämänsä. Tilannetta ei ole muuttanut edes perimä, jonka vuoksi nainen on kokenut jo kolme pallolaajennusta. Liikunnan arvioidaan lykänneen infarktia vuosia, ja liikuntaa Polso tarvitsee yhä pitääkseen suonensa avoinna.

Ei ole tablettia, joka parantaa kuntoasi

Annukka Alapappila, Sydänliitto

Säännöllinen liikunta on yksi sydänterveyden kulmakivistä. Esimerkiksi suomalaisten yleisimmässä vaivassa eli sepelvaltimotaudissa haaste on sepelvaltimoiden ahtautuminen. Se taas heikentää sydänlihaksen hapensaantia.

Geenit ovat isossa roolissa, mutta omilla elintavoilla voi vaikuttaa paljon. Ravinto, tupakoimattomuus, uni ja liikunta sekä mielen hyvinvointi ovat tärkeä viisikko, sanoo liikunta-asiantuntija, terveystieteiden maisteri Annukka Alapappila Sydänliitosta.

Teija Polso juoksee metsässä Vinku-koiransa kanssa.
Polsolla ei ole liikkumisen suhteen mitään tavoitteita, sillä maratonit hän jätti jo kauan sitten. "Se on niin vapauttavaa", kuvaa nainen.Sari Vähäsarja / Yle

Liikunta laskee verenpainetta, parantaa kolesterolia ja auttaa painonhallintaa. Lisäksi säännöllisen liikunnan on todettu hillitsevän sepelvaltimotautiin liittyvää tulehdusta valtimon seinämässä. Liikunta vaikuttaa myönteisesti myös insuliiniherkkyyteen.

Liikunnalla on myös vaikutuksia, joita lääkkeillä ei saa. Mielen koheneminen auttaa sekin sydänterveyttä. Lisäksi liikunta vaikuttaa sydänlihaksen pumppaustehoon ja parantaa verenkiertoelimistön kuntoa ja elimistön rasituksensietoa.

– Ei ole tablettia, joka parantaa kuntoasi, tiivistää Alapappila.

Maratonit jäivät, juoksu pysyi

Parikymppisenä alkanut tauko liikunnasta päättyi, kun housut alkoivat kiristää, sillä Teija Polso söi yhä kuin uimari. Housunkaulusta höllentääkseen hän lähti lenkille ja jäi heti koukkuun. Selitykset ovat tuttuja: juoksemaan voi lähteä milloin vain ja se on halpa harrastus. Hurahdus tulee, kun huomaa jaksavansa. Stoppi taas tulee, kun jalat loppuvat.

– Mutta yhtä tyhmänä sitä jatkaa, kun ne paranevat, nauraa Polso.

Hän liittyi porukkaan, jonka tavoitteena oli Berliinin maraton. Se juostiinkin – samana vuonna, jolloin muuri murtui. Mukana oli nykyinen aviomies, ja tavoitteena läpijuoksu. Aika oli 4’20.

Teija Polso juoksi kaikkiaan kymmenen maratonia, parhaansa aikaan 3’19. Sitten riitti, sillä kilpailuviettiä naisella ei ole yhtään.

Hän ei myöskään jaksanut ajatella pyhittävänsä elämäänsä maratonille vähintään kuukautta, kahta ennen kisaa. Kahden tunnin valmistavat lenkit, ja aina jostain kipeänä, kuvaa Polso.

– Onneksi ymmärsin lopettaa.

Vinku on Teija Polson ystävä ja lenkeillä mukana, mutta ilman sitäkin Polson tulisi juostua.
Vinku on Teijan lenkkikaveri, mutta ilman sitäkin hän juoksisi ja on aiemmin juossutkin.Sari Vähäsarja / Yle

Lääkäri sanoi leikkaussalissa: Älä vain lopeta liikuntaa

Vuonna 2006 Teija Polso lähti taas kerran lenkille. Jo pari, kolme kertaa aiemmin hän oli kokenut juostessaan pistoksen tapaisen ja yrittänyt yskiä sitä pois.

Sillä kerralla puristusta tuntui rinnassa kymmenen sekunnin ajan. Suoranaista kipua se ei ollut eikä tuntunut lihasvaivaltakaan

– Mitä kummaa, muistelee Polso miettineensä. Hän yski, kunnes outo tunne meni ohi ja juoksi puolitoistatuntisen lenkkinsä loppuun.

Kotona hän kysyi pariskunnan pieniä lapsia hoitavalta mieheltään, sinertävätkö huulet. Tosi hyvän näköiset ovat, sanoi mies ja lähti vuorostaan omalle lenkilleen.

Teija Polso laittoi lapset päiväunille, otti poikkeuksellisesti itsekin parin tunnin tirsat ja havahtui kun mies ravisteli: pitäisikö kuitenkin käydä lääkärissä? Sinne vaimo polkaisi pyörällä. Päästyään päivystyksessä pitkälleen ja tutkittavaksi hän ei vähään aikaan enää saanutkaan nousta.

Varjoainekuvaus paljasti, että Polsolla oli kolme isoa tukosta ja neljäs lievempi. Pääsuoni oli 92-prosenttisesti tukossa, ja lenkillä tuntunut puristus oli ollut sydänkohtaus. “Infarkti, ohimennen”, kuului määritelmä.

– Se on kuulkaa rouva vakava asia, sanoi lääkäri potilaalle, joka ei voinut ymmärtää, mistä puhuttiin.

Ohitusleikkauksen sijaan valittiin toisin. Keskussairaalassa Kokkolassa oli juuri tuolloin alettu tehdä pallolaajennuksia ja sellainen tehtiin pääsuoneen.

Kun Polso makasi odottamassa operaatiota, toinen lääkäri käveli pääpuoleen ja sanoi: Älä sitten vain lopeta sitä liikuntaa.

– Hän ei varmasti tiedä, että pelasti minut sillä lauseella.

Moni pelästyy oireita liikunnan aikana

Myös sepelvaltimotauti paljastuu usein liikunnan aikana. Kun suonen ahtautuminen on edennyt, jonain päivänä vauhdikas liikunta onkin ripauksen liikaa hapensaannin kannalta. Silloin iskee hengenahdistus ja rintakipu.

– Pitää muistaa, että liikunta ei aiheuta vaivaa, mutta voi paljastaa sen, sanoo Sydänliiton liikunta-asiantuntija Annukka Alapappila.

Hänestä nuo merkit ovatkin kullanarvoisia. Pahimmassa tapauksessa tauti pääsisi etenemään niin, että ensimmäinen merkki on infarkti, joka voi tehdä osasta sydänlihasta pysyvästi toimintakyvyttömän ja aiheuttaa sydämen vajaatoiminnan.

Polso sai operaation jälkeen kuukauden sairaslomaa. Kuolemanpelko ja paniikki iskivät päälle kotiuduttua, kun tapahtunut valkeni. Hän hakeutui puhumaan tilanteesta, itki tunnin – ja kasasi itsensä.

Osastolta hän yritti kysyä, millaisella sykkeellä operaation jälkeen olisi turvallista aloitella liikuntaa, mutta niin nuori ja naispuolinen tukospotilas oli sairaalassa vielä uutta. Niinpä Polso lähti lenkille pari viikkoa pallolaajennuksen jälkeen oloaan tarkkaillen ja sykettä seuraten.

– Ne ovatkin ainoita kertoja, kun olen juossut sykemittarin kanssa.

Teija Polso vetää leukoja metsässä olevassa telineessä.
Lihastreeni on nykyään Polsolle lähes tärkeämpää kuin lenkkeily.Sari Vähäsarja / Yle

Monia kuitenkin ymmärrettävästi pelottaa liikkua, koska oireet voivat tulla silloin esiin. Olisikin Alapappilan mukaan tärkeää oppia rasittamaan itseään sillä tasolla, jolla oireita ei tule.

– Rintakipu tai naisilla usein ylävatsakipu kertoo hapen puutteesta. Kun pitää rasituksen juuri sen tehon alapuolella, kaikki menee hyvin.

Niin kuin moottori olisi hyvä, mutta polttoaineen syöttöletku surkea

Teija Polso

Pallolaajennuksen tai ohitusleikkauksen jälkeen ihmiset miettivät usein, miten liikunnan voi aloittaa. Alapappila muistuttaa, että tuolloin tilanne on hyvä ja toimintakyky normaalia parempi.

– Kun suoni on avattu, veri virtaa paremmin kuin ennen toimenpidettä. Silloin liikkuminenkin helpottuu.

Ei ole ollenkaan itsestäänselvää tai helppoa lähteä liikkeelle, sillä oireet ovat epämiellyttävä kokemus. Nykyään terveydenhuollossa on kuitenkin enemmän tietoa, ja asiantuntijat osaavat kannustaa liikkumaan. Myös erilaisissa vertaisryhmissä saa tukea ja näkee esimerkkejä.

– Aluksi varmaan jokainen miettii, uskaltaako kävellä leikkauksen jälkeen kotiin kolmanteen kerrokseen. Se, että huomaa pystyvänsä liikkumaan oireetta, tuo luottamusta ja rohkaisee, sanoo Alapappila.

Seuraavatkin ahtaumat paljastuivat lenkillä

Teija Polson isä kuoli infarktiin 27-vuotiaana. Sydänsairauksien rasitetta on aina kysytty ja se on aina kirjattu papereihin, mutta ohitettu sen suuremmin miettimättä.

Tutkimuksissa kävi ilmi, että Teija Polsolla on vaikeahoitoinen rasva-aineenvaihdunnan häiriö eli rasva-aineenvaihdunta maksassa ei toimi. Mitään muita riskitekijöitä ei olisi. Sydänkin on hyvässä kunnossa, ongelmana ovat suonet.

– Niin kuin moottori olisi hyvä, mutta polttoaineen syöttöletku surkea, vertaa Polso hymynkare suupielessä.

Hänellä on nyt lääkitys, mutta liikunta tekee osansa – näin hän uskoo, ja niin lääkärikin vakuutti. Että ilman sitä tilanne olisi voinut iskeä päälle jo kolmenkympin kohdalla.

Tila on silti pysyvä ja etenevä. Oireet tulevat heti sykkeen alkaessa nousta: käytännössä lenkillä jo parin ensimmäisen korttelin kohdalla. Olkavarsi tuntuu puutuvan tai rintaan hiipii närästystä muistuttava olotila.

Kaksi kertaa infarktin jälkeen Polso on tuntenut oireet heti lenkin alussa, testannut nitroilla, vaikuttavatko ne ja marssinut kuvauksiin. Tulos: sama suoni tukossa jälleen. Toinen pallolaajennus tehtiin vuonna 2012, kolmas heti seuraavana vuonna.

Tavoitteita ei tarvita

Nyt 52-vuotias Teija Polso ei tarvitse kilpailuviettiä harrastaakseen. Hänen ei ylipäänsä enää “tarvitse” lähteä liikkumaan. Sekin kausi on ollut, että lenkille on lähdetty, koska piti. Jokainen juoksun harrastaja elää sen vaiheen, uskoo Polso.

Aiemmin lepopäiviä kertyi ehkä yksi viikossa. Nyt voi mennä pari päivää lähtemättä, sitten jo kutkuttaa.

Hän ymmärtää, että on niitä, jotka tarvitsevat tavoitteita. Ja niitä, jotka lopettavat päästyään tavoitteeseensa. Polso taas tarvitsee rutiineja. Ilman kilpailuviettiäkin voi nauttia ilmiön toisesta puolesta.

– Aina on voittajafiilis.

Teija Polso sanoo, ettei harrasta liikuntaa, vaan ulkoilua. Tunnin rauhallisia metsälenkkejä, kolmesta viiteen viikossa. Ja saman verran kuntosalitreenejä.

Nykyään lihaskunto on lähes tärkeämpää kuin juokseminen. Leuanvedossa ja penkiltä nostossa hän tekee tulosta, jota osa katsoo pitkään. Silläkään ei ole väliä, sillä Polsolla ei ole mitään tavoitetta.

Terveydessä ja rakkaudessa rutiineihin on tarpeeksi.

Teija Polso juoksee metsässä Vinku-koiransa kanssa.
Sari Vähäsarja / Yle