Marko Kilven kolumni: Lapset nousukauden maksumiehinä

Kun angstinen teini kapinoi rajoja vastaan, se tarkoittaa sitä, että juuri niitä hän on vailla. Rajat ovat rakkautta, kirjoittaa poliisi Marko Kilpi.

kolumnit
Kolumnisti Marko Kilpi
Kolumnisti Marko KilpiToni Pitkänen / Yle

Yövuoro.

Poliisiauton kojetaulussa olevan tietokoneen näytöllä on kuusi tehtävää, joista viisi on hyvin samanlaisia – alaikäinen nuori karkuteillä, kuka kotoa, kuka sijoituspaikastaan, kuka mistäkin. Samantyyppisiä tehtäviä on ollut jo pitempään, niiden määrä on ollut selvästi lisääntymään päin.

Ilmiö ei ole uusi, eikä ihmeellinen. Lasten ja nuorten oireilut aaltoilevat tasaisesti ja kun oireilu lisääntyy, se on selvä merkki, että yhteiskunta on saavuttanut tietynlaisen tilan. Sitä kutsutaan nousukaudeksi. Voisi kuvitella, että nousukausi olisi synonyymi hyvinvoinnille, mutta etenkin lapsista voi helposti todeta, kuinka hyvinvointi lisää pahoinvointia.

Aiemmin karkailu oli enemmänkin tyttöjen touhuja. 13–14 vuoden ikä oli ja on edelleen tytöillä erityisen kriittinen, vuodenkin vanhempi karkailija on jo selvä poikkeus.

Nyt karkailu näyttäisi olevan myös poikien muotia. Kuten hyvin tiedetään, poikien kehitys laahaa hieman tyttöjen perässä ja nykyisistä poikakarkureista 16–17-vuotias ei ole mikään poikkeus. Tuossa iässä oireileva nuori aiheuttaa omat ongelmansa ja haasteensa, sillä fyysisesti pojat ovat jo varsin kehittyneitä ja siksi he saattavat muodostaa jo varteenotettavan turvallisuusriskin myös muille kuin itselleen. Ei ole millään tavalla poikkeuksellista, että kodista tai vaikkapa sijoituspaikasta on jouduttu hakemaan nuoria miehenalkuja putkaan rauhoittumaan, vaikka he eivät ole olleet edes päihtyneitä. Oireilu on ollut siinä määrin rajua ja hallitsematonta.

Luottokelpoisuus ja maksukyky mitataan lastenkamarien puolella.

Mistä tällainen ilmiö juontaa juurensa? Suuri lama 90-luvulla oli Suomen historian pahimpia talouskriisejä. Moni perhe menetti toimeentulonsa, kotinsa, tulevaisuutensakin. Kaiken sen mukana pyyhkäistiin myös perusturvallisuuden tunne pois.

Monilla työelämän sektoreilla eletään edelleenkin lamanjälkeistä aikaa, kriisi on jäänyt kroonisesti päälle. Vaatimukset ovat rajuja, säästämisen ja kiristämisen kierre uusi normaali ja kaiken menettämisen pelko on jatkuvasti läsnä. Jotta ei olisi ainakaan ensimmäisten lähtijöiden joukossa, itsestään on tehtävä korvaamaton. Sellainen vaatii uhrautumista.

Nousukausi ruokkii myös rajulla kädellä ahneutta – poikkeuksellinen menestyksen mahdollisuus tarjoutuu entistä useammalle ja kiusausta on vaikea vastustaa. Jälleen on tehtävä uhrauksia, jotta oma kultainen oksa saavutettaisiin.

Uhrauksia ei tehdä ilmaiseksi. Ketkä siinä rallissa joutuvat lopulta maksumiehen paikalle? Luottokelpoisuus ja maksukyky mitataan lastenkamarien puolella.

Kun lapset saavat riittävästi ravintoa, rakkautta ja rajoja, säästytään monelta ongelmalta.

Mitä lapset ovat sitten pohjimmiltaan vailla? He eivät ole vailla Disneylandejä, eivät muitakaan spektaakkeleita tai äärikokemuksia. He ovat vailla yksinkertaisia perusasioita – ravintoa, rakkautta ja hieman yllättäen myös rajoja. Kun angstinen teini kapinoi rajoja vastaan, se tarkoittaa, että juuri niitä hän on vailla. Rajat ovat rakkautta. Kun lapsi jää toistuvasti paitsi noista kolmesta R:stä, ongelmat alkavat.

Oireiluilmiö toistuu nousukaudesta toiseen ja edellisistäkin oireiluista ollaan ilman suurempia katastrofeja selviydytty. Miksi sitten juuri nyt pitäisi olla sen enempää huolestunut? Kaikki tapahtuu nykyään nopeammin ja rajummin kuin koskaan. Kuka haluaa menestyä, se voi tapahtua nopeasti ja rajusti – Suomen katukuvassa ei ole koskaan ennen ollut yhtä paljon näin kalliita ja upeita urheiluautoja kuin nyt on. Kuka puolestaan uhkaa syrjäytyä, se voi tapahtua yhtä lailla käsittämättömän nopeasti ja yllättävän rajusti. Poliisina tuntumani on, että Suomen katukuvassa tuskin koskaan on ollut yhtä paljon huumeita kuin nyt on.

Huumeiden saatavuus on helpompaa kuin koskaan. Internetin anonyymiverkon kautta tapahtuva kaupankäynti on mahdollistanut huumeiden hankinnan hyvin mitättömällä kiinnijäämisriskillä – voit tilata huumeesi olematta koskaan minkäänlaisessa fyysisessä kontaktissa huumausainekoneiston kanssa. Helpoimmillaan sinun ei tarvitse koskaan lähteä kotoa päästäksesi aineisiin käsiksi.

Nuorten mielenterveysongelmat ovat myös lisääntyneet viime vuosina ja kehitys on edelleen nouseva. Yhteiskunnan panostukset nuorten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ovat täysin riittämättömät ja käytännössä toimenpiteisiin pystytään vasta siinä vaiheessa, kun on jo myöhäistä.

Nuoren ihmisen ensimmäiset harha-askeleet saattavat monista syistä johtuen olla heti pahimmat mahdolliset ja ne saattavat johtaa niin syvälle, että oikeanlaista apua ei olekaan. Loppuelämä saattaa olla käsiteltynä muutamassa kuukaudessa, jopa nopeamminkin. Peli on armotonta ja hävyttömän nopeaa.

Miten voisimme itse ennaltaehkäistä ongelmia? Miten estäisimme historiaa toistamasta loputtomasti itseään? Miten lapset eivät joutuisi tämänkin nousukauden maksumiehiksi? Vastaus on 3R. Kun lapset saavat riittävästi ravintoa, rakkautta ja rajoja, säästytään monelta ongelmalta. Mutta ilman riittävää yhteistä aikaa ei 3R toteudu.

Nyt on herättävä ja katsottava ympärilleen. Muutos lähtee jokaisesta meistä ja sen muutoksen eteen kannattaa tehdä oikeita, tuntuvia uhrauksia.

Marko Kilpi

Marko Kilpi on poliisi ja kirjailija, palkittu dekkaristi. Hän tutkiskelee elämää ja sen ilmiöitä suoraan silmästä silmään niin poliisin kuin myös nelilapsisen perheenisän näkökulmasta.