Lämmin kesä helli perhosia – pitkä kuivuus hankaloitti toukkien elämää

Päiväperhoskesän huippu oli ensimmäistä kertaa kesäkuussa.

perhoset
Kaksi amiraaliperhosta puun rungolla.
Amiraaleja havaittiin Joutsenon perhoslinjalla ennätysmäärin 28 vuotta jatkuneen seurannan aikana.Etelä-Karjalan allergia ja ympäristöinstituutti/ Juha Jantunen

Mennyt kesä oli päiväperhosille suotuisa Kaakkois-Suomessa.

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin perhosten havainnointialueella Joutsenossa nähtiin päiväperhosia noin viidennes enemmän kuin keskivertokesänä.

Helteiden ansiosta perhoskesä eteni viikkoja aikataulustaan edellä.

Juhannusviikkoon mennessä Joutsenon havainnointialueella oli havaittu jo 35 lajia, mikä on lähes kaksinkertainen määrä ajankohdan keskiarvoon verrattuna.

Kuivuus vei toukilta ravintokasvit

Päiväperhoskesän huippu ajoittui ensimmäistä kertaa kesäkuun puolelle. Normaalisti perhosmäärät ovat suurimmillaan heinäkuun puolivälissä.

– Kesästä olisi voinut kehkeytyä perhosille vieläkin parempi, mutta pitkään jatkunut kuivuus hankaloitti toukkien elämää. Niiden ravintokasvit näivettyivät veden puutteessa, sanoo Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen.

Neitoperhoset lähes katosivat

Keväällä ja alkukesällä laskettiin varsinkin kangasperhosia, pursuhopeatäpliä ja mustatäplähiipijöitä moninkertaisesti tavanomaiseen nähden.

Keskikesällä tavallista runsaammin nähtiin muun muassa monia sinisiipiä, loistokultasiipiä ja orvokkihopeatäpliä.

Loppukesää hallitsivat lanttuperhosen ja amiraalin ohella gammayökköset, joita vaelsi Suomeen valtavia määriä.

– Oikeastaan vain muutamat aikuisena talvehtivat lajit, varsinkin nokkos- ja neitoperhonen sekä liuska- ja sitruunaperhonen olivat kuluneena kesänä vähissä, Saarinen avaa 28 vuoden perhostilastoja.