Ei höyhensarjaa: Maailman suurin lintu oli kolmimetrinen ja painoi 800 kiloa

Viimeiset norsulinnut kuolivat sukupuuttoon ilmeisesti 1600-luvulla. Joukkoon ilmestyi vastikään uusi laji, ja se on suurista suurin.

linnut
Pitkäkaulainen ja -jalkainen lintu ja sen poikanen ruohikossa.
Vorombe titan oli strutsin tapainen mutta painoltaan kahdeksankertainen.Jaime Chirinos

Yli sadan vuoden ikäinen kiista kaikkien aikojen suurimmasta linnusta on ratkaistu, sanovat Lontoon luonnontieteellisen seuran (siirryt toiseen palveluun) ZSL:n tutkijat. He selvittivät suurimman linnun arvoitusta norsulintulajien luista, joita on museoissa eri puolilla maailmaa.

Ykköspaikan saanut Vorombe titan, malagassin ja kreikan kielillä "suuri lintu", on nyt tunnustettu tulokas norsulintujen joukkoon. Otus tömisteli aikoinaan Madagaskarin saarella runsaan 600 kilometrin päässä Afrikan kaakkoisrannikolta.

Yksilön luut tunnettiin vanhastaan, mutta se oli päätelty pienemmän lajin ylisuureksi poikkeukseksi. ZSL tuli siihen tulokseen, että kolmen metrin ja 800 kilon koko oli lajille ihan tavallinen.

Tämän päivän strutsit, emut ja kiivit ovat norsulintujen sukulaisia. Vorombe titanin vierellä kiivi ylettäisi hädin tuskin nilkkaa korkeammalle, ja myös emut ja strutsit olisivat höyhensarjaa, vaikka strutsi voikin painaa yli sata kiloa.

Pituuskisassa voitto menee edelleen Uuden-Seelannin moalle, mutta vain, jos se oikein kurotti kaulaansa. Silloin se ylsi kolmen ja puolen metrin korkeuteen. Moat ovat norsulintujen tavoin kuolleet sukupuuttoon.

Kummajainen ei ollutkaan poikkeus

Brittitutkija C. W. Andrews löysi ZSL:n tutkimuksen ratkaisseet luut 1800-luvun lopulla ja päätteli ne erilliseksi lajiksi, isommaksi kuin tuolloin ja tähän saakka suurimpana pidetty Aepyornis maximus.

Ranskalaiskollegojen kanta kuitenkin voitti: lintu katsottiin ylisuureksi venähtäneeksi Aepyornis maximukseksi, outolinnuksi runsaan 500 kilon painoisten lajitoveriensa joukossa.

ZSL:n tutkijat löysivät luista niin selviä eroavaisuuksia, että he julistivat Andrewsin kiistan voittajaksi: kyseessä on oma lajinsa.

Viisi luuta.
Isolla linnulla oli jykevät luut.ZSL

Kaikki jättiläiset ovat kadonneet

Vorombe titan on 16. tunnistettu norsulintulaji. Se hävisi tuhatkunta vuotta sitten. Viimeisistä lajeista on aikalaiskertomuksia vielä 1600-luvulta.

Madagaskarin eristyksissä kehittynyt eläimistö ja kasvisto ovat edelleen varsin omaperäisiä, mutta kaikki jättiläiseläimet – linnut, makit, kilpikonnat, virtahevot – ovat kaukaista historiaa.

Erimerkiksi makeista ovat suurimpina jäljellä alle kymmenkiloiset indrimakit. Fossiililöytöjen perusteella suurimmilla sukulaisilla oli painoa pari sataa kiloa.

Madagaskarista tunnetaan nykyisin 88 makilajia, joskin tutkijat arvioivat, että luonnossa voi piilotella jopa parikymmentä muutakin.

Taajaan asutetulla saarella ainakin kaikki tunnetut lajit ovat uhanalaisia. Luonnonsuojelijat toivovat, että lisääntynyt ekoturismi kannustaa maata uusiin suojelupyrkimyksiin.

Arabit tarinoivat norsulinnuista varhain

Useimmissa eurooppalaisissa kielissä makit ovat lemureita. Latinankielinen nimi, joka tarkoittaa kummitusta tai yön henkeä, on peräisin 1500-luvun portugalilaisilta tutkimusmatkailijoilta.

He säikkyivät makien öisiä huutoja ja pimeydessä kiiltäviä silmiä ja arvelivat, että yössä liikkuivat heidän kuolleiden kumppaniensa henget.

Norsulintulegendat ovat vielä paljon tuota kummitustarinaa vanhempia. Jo 800-luvulla arabialaiset merenkävijät toivat tietoa "valtavasta kotkasta, joka oli norsua suurempi".

Tuhannen ja yhden yön tarinoissa Sinbad Merenkulkija kertoo kuulleensa edellään purjehtineilta, että "saarella asuu valtava lintu, rok, joka ruokkii poikasiaan norsuilla". Nähdessään linnun itse hän luulee sitä Auringon eteen purjehtineeksi pilveksi.

Norsulinnut olivat kasvinsyöjiä, ja painoa niillä oli aivan liikaa, jotta ne olisivat voineet nousta lentoon, mutta tarinankertojille suotakoon vapautensa.

Puoliapina, jolla on mustavalkoraidallinen pörröhäntä, tuijottaa kameraan. Vieressä on jäisiä hedelmänpaloja.
Australialaisen Tarongan eläintarhan rengashäntämaki on saanut kesällä jäisen herkun. Luonnossa rengashäntämakeja asuu enää pienellä alueella Lounais-Madagaskarissa. Toisin kuin monet muut makit, tämä laji on päiväeläin.Paul Miller / EPA

Yhdestä munasta saisi 50 omelettia

Toinen tuoreehko norsulintujen luututkimus muuttaa käsitystä ensimmäisten ihmisten asettumisesta Madagaskariin. Ihmisten nirhimien ja hakkaamien luiden radiohiiliajoitus kertoo, että saarella asuttiin jo 10 500 vuotta sitten.

Aiemmin arveltiin jättiläismakien luiden teurastusjälkien perusteella, että ihmiset tulivat Madagaskariin noin 2 400 vuotta sitten. Arkeologiset kaivaukset varhensivat aikaa noin 4 000 vuoteen.

Uusin tieto osoittaa, että ihminen ja isot linnut jakoivat ympäristönsä tuhansia vuosia ennen norsulintujen sukupuuttoa.

Linnut olivat riistaa, kuten luiden jäljet kertovat. Lajille ehkä turmiollisempaa oli, että ihmiset tyhjensivät munapesiä. Yhdellä ainoalla norsulinnun munalla oli kokoa 180 kananmunan verran. Siitähän saisi ainakin 50 omelettia.

Iso lintu söi hedelmiä

Vaikka norsulintujen suuri koko, vahvat jalat ja terävät kynnet epäilemättä pitivät munankerääjät valppaina, ruoaksi joutumisesta ei ollut pelkoa. Suurensuuri Vorombe titankin söi ennen muuta hedelmiä.

Metsästys ja munapesien ryöväys verottivat norsulintujen kantoja, mutta kuolinisku oli todennäköisesti maanviljelyksen viriäminen Madagaskarissa.

Viljelmien tieltä poltettiin metsiä, mikä ilmeisesti lopetti kaikkien suurten eläinlajien aikakauden, tutkijat arvelevat.

Nainen pitelee kaksin käsin munaa, joka on hänen päätään suurempi.
Lontoolainen huutokauppakamari möi joitakin vuosia sitten harvinaisuuden, norsulinnun täydellisen kivettyneen munan. Yleensä munista löytyy vain sirpaleita.Andy Rain / EPA

ZSL:n tutkimuksen johtajan James Hansforsin mukaan norsulinnut olivat todella painava tekijä Madagaskarin kehityshistoriassa. Saari kärsii niiden katoamisesta vielä tänäkin päivänä, hän sanoo.

Isoilla kasvinsyöjäeläimillä, jotka toisaalta pitävät kasvillisuutta kurissa ja toisaalta levittävät siemeniä, on aina suuri vaikutus ekosysteemiin, Hansfors muistuttaa. Siten muinaisuuden tutkimus lisää tietoa myös nykyisen biodiversiteetin suojelemisen avuksi.

Tutkimus on luettavissa Kuninkaallisen tiedeseuran avoimesta julkaisusarjasta (siirryt toiseen palveluun). Aiempi tutkimus luiden radiohiiliajoituksesta aukeaa tästä (siirryt toiseen palveluun).