Aikuisiällä uusi ystävä voi olla kuin lottovoitto – "Metsälenkiltä palaa takaisin iloisempi äiti"

Polkujuoksijat Anne Laatikainen ja Päivi Pernu-Heikkinen ystävystyivät yhteisen harrastuksen kautta. Videolla naiset kertovat, miksi laji koukutti.

ystävyys
Kaksi naista juoksee metsäpolulla.
Kajaanilaiset ystävykset Anne Laatikainen ja Päivi Pernu-Heikkinen ovat hurahtaneet polkujuoksuun. Lenkin lomassa voi vaihtaa myös kuulumisia.

KajaaniNauru kuuluu Akkovaaran laelle jo kaukaa. Ääni voimistuu askel askeleelta, kun kajaanilaiset Anne Laatikainen ja Päivi Pernu-Heikkinen juoksevat rinnatusten pitkin polkua vaaran laelle.

Polkujen varrella on mäkiä, kumpareita ja avokalliota. Maaruska näyttää tällä hetkellä parhaimmat puolensa.

– Metsän keskellä juokseminen on rauhoittavaa. Kun maasto on vaihtelevaa, voin sallia itselleni helpommin esimerkiksi kävelyn ison mäen kohdalla, vaikka olisin lähtenyt juoksemaan, Anne Laatikainen kertoo.

– Ja suu käy täällä jatkuvasti, jatkaa Päivi Pernu-Heikkinen selittäen naurunremakkaa.

Kaksi naista juoksee metsäpolulla.
Aikuisena uusien ystävien löytäminen vaikeutuu. Samanhenkisiä ihmisiä voi löytää harrastusten kautta.Tiia Korhonen / Yle

Laatikaisen ja Pernu-Heikkisen arki on kiireistä. Molemmilla on pienet lapset, he käyvät töissä ja suorittavat sosiaalialan opintoja. Samalla pitäisi löytää aikaa itselle ja ystäville.

– Meidän oma aika taitaa olla lenkkipolulla. Se on kivaa vastapainoa arjen härdellille. Metsälenkiltä palaa takaisin aina iloisempi äiti, Pernu-Heikkinen sanoo.

Laatikaisen mukaan oman ajan ottaminen vaatii välillä järjestelyjä ja organisointikykyä. Se on kuitenkin vaivan arvoista.

– Tässä tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun lähdemme lenkille. Tulee tehtyä lenkki ja vaihdettua kuulumiset, Laatikainen kertoo.

Aikuisena on vaikeampi löytää samanhenkisiä ihmisiä

Laatikainen ja Pernu-Heikkinen puhuvat paljon ja jatkavat toistensa lauseita. Ei uskoisi, että he tapasivat ensimmäisen kerran vasta viime vuoden tammikuussa.

– Tapasimme opintojen kautta, ja huomasimme jo silloin olevamme samanhenkisiä. Liikumme molemmat paljon, joten Anne ehdotti, että lähtisimme Vuokatin vaellukselle. Siellä me tutustuimme – metsässä, Pernu-Heikkinen kertoo.

Kaksi naista nauraa metsässä.
Päivi Pernu-Heikkistä ja Anne Laatikaista yhdistää rakkaus polkujuoksuun.Lucas Holm / Yle

Kaksikko piti yhä enemmän yhteyttä. Viikonloppuisin he suuntasivat metsään yhteisille lenkeille joko juoksemaan tai kävelemään. Tällä hetkellä he harrastavat polkujuoksua kajaanilaisessa Hillers Trail Running -ryhmässä (siirryt toiseen palveluun) (Facebook).

– Sovimme vaelluksen jälkeen, että vuoden päästä lähdemme juoksemaan Vuokatti Trail -kilpailuun. Siitä me pidimme myös kiinni, Laatikainen kertoo.

Se on melkein kuin lottovoitto, kun löytää aikuisiällä ystävän, josta tulee läheinen.

Päivi Pernu-Heikkinen

Aikuisena uusien ystävyyssuhteiden solmiminen on usein vaikeampaa kuin lapsena, koska aikuisikään ehtineillä ei ole välttämättä yhdistäviä tekijöitä niin paljon kuin esimerkiksi kouluiässä.

Toisaalta aikuisena ystävystyminen voi olla vaikeaa myös sen takia, että ihmisen sosiaalisen elämän piirit ovat jo täynnä tai sosiaaliset suhteet eivät pysy muuttuvien elämäntilanteiden mukana.

Psykologi Tuija Matikka kertoi aiemmin Ylelle, että moni ruuhkavuosia elävä saattaa ajatella ettei tarvitse ystäviä, sillä omassa kumppanissa ja perheessä on tarpeeksi ihmissuhteita. Hänen mukaansa puolisolle ei kannata asettaa liikaa paineita, ja siksi perheellinenkin tarvitsee ystäviä.

– Se on melkein kuin lottovoitto, kun löytää aikuisiällä ystävän, josta tulee läheinen, Päivi Pernu-Heikkinen sanoo.

Anne Laatikainen on samaa mieltä. Hänen mielestään aikuisena ei ole samalla tavalla mahdollisuuksia löytää ystäviä kuin nuorempana.

– Toki ystäviä voi löytää töiden tai harrastusten kautta. Olen saanut esimerkiksi polkujuoksun parista ystäviä, koska yhteistä juttua löytyy sitä kautta, Laatikainen sanoo.

Kun ystävä on viivalla, kannustus on kova

Juoksulenkkien aikana Anne Laatikaisen ja Päivi Pernu-Heikkisen ystävyys on syventynyt. Samalla he ovat huomanneet, että heillä on paljon muutakin yhteistä kuin urheilu.

– Olemme samanlaisessa elämäntilanteessa, molemmat elävät ruuhkavuosia ja lapset ovat kotona. Nyt koko perhekin tietää toisensa ja kyläilemme toistemme luona, Laatikainen kertoo.

Pernu-Heikkisen mielestä samat kiinnostuksen kohteet ovat auttaneet ystävystymisessä, mutta tärkeää on, että toisen kanssa on helppo olla.

– Juttu vain luistaa. Tai jos ei luistakaan, silloin voi olla hiljaa, Pernu-Heikkinen ja Laatikainen nauravat yhteen ääneen.

Metsässä juoksevat polkujuoksijat on kuvattu ilmasta.
Pienten lasten äidit saavat omaa aikaa lenkkipoluilla.Lucas Holm / Yle

Pernu-Heikkinen ja Laatikainen jatkavat juoksulenkkiä. Avokalliolla vesi pirskahtaa juoksukengän alla. Metsässä he voivat olla sellaisia kuin ovat, ilman muita velvoitteita.

– Kun saa olla täällä ystävän kanssa, ei ole rooleja, titteleitä tai töitä, Pernu-Heikkinen sanoo.

– Metsässä me aropuput rauhoitumme, Laatikainen jatkaa nauraen.

Se on melkein yhtä kova suoritus kannustajallekin, kun ystävä on viivalla.

Päivi Pernu-Heikkinen

Laatikainen ja Pernu-Heikkinen kiertävät yhdessä myös polkujuoksukilpailuja. Tulevana viikonloppuna numerot ripustetaan rintapieliin Kolin kansallispuistossa Pohjois-Karjalassa.

Pernu-Heikkinen aikoo juosta silloin maratonmatkan, Laatikaisen reitti on hieman lyhyempi.

Ystävä voi toisinaan antaa tiukkaakin palautetta, mutta kisassa tärkein tehtävä on kannustaminen.

– Se on melkein yhtä kova suoritus kannustajallekin, kun ystävä on viivalla, Laatikainen naurahtaa.