Mikko Kekäläinen: Suomalainen mies pukeutuu tylsästi, koska pelkää

Meillä ajatellaan, että jos joku pukeutuu yksilöllisesti, hän luulee itsestään jotakin, kirjoittaa Puoli seitsemän -ohjelman juontaja Mikko Kekäläinen.

Ulkonäköpaineet
Puoli seitsemän -juontaja Mikko Kekäläinen
Mikko KekäläinenYle/ Ilmari Fabritius

Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraili keskiviikkona 26.9. Ruotsissa asuva näyttelijä ja teatterinjohtaja Maria Sid. Keskustelimme hänen kanssaan suomalaisen ja ruotsalaisen pukeutumiskulttuurin eroista. Ruotsissa, etenkin Tukholmassa ihmisillä on Sidin mukaan kova paine näyttää hyvältä, snygg.

Meillä Suomessakin ulkonäköpaineet ovat kovat, mutta ne toimivat täysin toiseen suuntaan. Meillä pitää näyttää tylsältä. Pukeutumisihanteemme on erottumattomuus ja äärimmilleen viety arkipäiväisyys. Ja säänmukaisuus, luonnollisesti.

Rajaan kirjoitukseni koskemaan vain suomalaisen miehen pukeutumiskulttuuria, koska siitä minulla on omakohtaista kokemusta.

Me suomalaiset miehet emme koskaan ylipukeudu, tosin emme me juuri alipukeudukaan, koska me emme ylipäätään pukeudu. Me suojaamme itsemme säältä ja ulkopuolisten katseilta vaatekappaleita apunamme käyttäen.

Suomalainen mies ei korosta pukeutumisellaan persoonaansa, vaan pyrkii piilottamaan sen. Meillä on tapana ajatella, että jos joku koristautuu vaatteilla, hän luulee itsestään jotain. Mikä se on olevinaan? Homohan se nyt ainakin on, mutta kun homouskin on nykyään on niin normaalia ja tavanomaista, niin tuo on kyllä omasta mielestään jotain todella erikoisen hienoa.

Meillä lähtökohtainen ajatus on, että mikäli laittaa jotain nättiä päälleen, aitous katoaa. Ikään kuin se olisi sisällöstä pois. Tämähän on aivan nurinkurinen ajatus. Mikä olisi näppärämpi tapa ilmentää ainutlaatuista persoonaansa, kuin yksilöllinen pukeutuminen? Miksi kääriä hieno sisältö tylsään pakettiin?

Itse tahtoisin koreilla vaatteilla. Minusta on mukavaa pukeutua erottuviin ja erikoisiinkin vaatteisiin. Tosin aina kun poistun kotiovesta ylläni mitään muuta kuin beiget chinos-housut ja gore tex -takki, on mielessä alituinen epävarmuuden tunne: mitähän nuo muut nyt ajattelevat?

Mistä sekin pelko mahtaa kummuta? Eihän kukaan ole koskaan tullut sanomaan minulle päin naamaa, että paa, pelle, miesten vaatteet päälle tai mene pellolle variksia pelottelemaan.

Ilmeisesti erottautumattoman pukeutumisen vaatimus on sisäänkirjoitettuna niihin paljon puhuttuihin patriarkaalisiin rakenteisiin, jotka saavat miehet käyttäytymään kaikinpuolin oudosti. Nehän ovat kuin pimeä aine; missään niitä ei näy, eikä kuulu, eikä kukaan täysijärkinen mies toimi niiden mukaan, mutta yliopistotutkimusten perusteella tiedetään, että ne ovat olemassa ja tajuamattaan tässä joka ukko alistaa naista ihan keskiaikaisesti, vaikka kuinka yrittäisi herrasmiestä olla. Mutta se on toisen kirjoituksen aihe.

Nuoriso on oma virkistävä poikkeuksensa, mutta viimeistään keski-ikään ehtiessä on ympäristön paine tehnyt vääjäämätöntä työtään ja entinen nuorukainen ymmärtää ripustaa hepeneet narikkaan ja verhoutua silittämättä siistiin kauluspaitaan.

Mitä suurempi kappale, sitä suuremmalla voimalla se vetää puoleensa ja suomalaisen miehen pukeutumisen tylsyys on universumin kokoinen möhkäle.

Nostan lierihattuani myös monien maahanmuuttajamiesten suuntaan. Ne jätkät vilkaisevat peiliin, ennen kuin lähtevät kahlaamaan uuden kotimaansa viistoräntään.

Olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että teen töitä televisiossa ja minulla on apunani huippustylisti. Olen ohjelmamme puitteissa aloittanut yhden miehen hiljaisen kapinan suomalaisen miehen pukeutumiskoodin ankeutta vastaan. Pyrin usein esiintymisvaatteita valitessani vetämään mahdollisuuksien mukaan sen verran överiksi, että itseäkin mietityttää ruutuun mennessä, että onkohan tämä sittenkään hyvä idea. Häkellyttävä havainto on, että juuri noina kertoina olen saanut pukeutumisestani parasta palautetta.

Onko pelko siis aiheeton? Entä jos kukaan ei oikeasti ajattelekaan, että jauhettakoon minkinrehuksi moinen ketkula. Ja vaikka ajattelisikin, niin mitäs sitten? Niin kauan kuin vaatteet tuntuvat omilta ja ilahduttavat itseä, niin turha niistä on muiden pulttia ottaa. Jospa kiva kaulahuivi tai kukkapaita yllämme piristäisi myös muita, mutta emme vain sitä saa koskaan tietää, koska se jää meiltä kaupan hyllylle.

Jokaisen tulee tietenkin saada pukeutua aivan miten itse tahtoo. Tekeepä sitten mielesi laittaa päälle tuulipuku tai vaimon tunika, niin laita, veikkonen, laita. Tai älä ainakaan jätä laittamatta sen takia, mitä muut kenties ajattelevat.

He eivät tiedä, miltä sielusi näyttää ulospäin.