Kouluruoasta virisi vilkas nettikeskustelu – Vanhempainliitto: ”Lapsilta täytyy ehdottomasti kysyä”

Kouluruoka ei maistu lainkaan kaikille oppilaille, ja siitä virisi Ylen nettisivuilla vilkas keskustelu, miksi näin on ja mitä sille voisi tehdä.

kouluruoka
Kuvitus
Mikko Airikka | Yle Uutisgrafiikka

Yle uutisoi perjantaina aamulla paljon verkkokeskustelua herättäneestä kouluruokailausta. Ruoka maistuu, jos kaveritkin syövät sitä ja jos nuoret saavat vaikuttaa ruokaan ja ateriatapahtumaan.

Kouluruoan suosiossa on isoja eroja kuntien välillä. Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen selvityksestä kävi muun muassa ilmi, että monessa pienessä maalaispitäjässä lähes kaikki syövät. Kaupungeissa kouluruoka kelpaa sen sijaan paljon harvemmalle.

Voiko halpa olla hyvää ?

"Työni puolesta vierailin taannoin paikallisella yläasteella ja minulle tarjottiin lounas, siis normaalia kouluruokaa. Ravintoarvo taatusti kohdillaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Se suurkeittiölinjastolta lautaselle kertyvä kokonaisuus valitettavasti oli kuolettavan tylsä".

Tämä oli yhden kommentoijan omakohtainen kokemus kouluruoasta jutun keskusteluosiossa.

Verkkokommenteissa pohditaan ruoan laatua, hintaa, kaveripiirin ja kodin vaikutusta, noussutta elintasoa sekä sitä, ovatko lapset nyky-Suomessa hemmoteltuja ruoan suhteen. Osa haluaisi, että veronmaksajien rahoittamasta kouluruoasta alettaisiin periä maksu vanhemmilta.

THL:n erikoistutkijan Susanna Raulion mukaan oppilaat ilmoittavat tärkeimmäksi syyksi paastoamiseensa sen, etteivät he pidä kouluruuasta. Eli kouluruoka ei maistu hyvältä.

Eräällä nettikeskustelijalla on vahva näkemys siitä, mikä ratkaisee maistuuko ruoka vai ei?

"Samoista ruoka aineksista saa täysin eri makunautinnon riippuen siitä miten ruuan maustaa ja missä vaiheessa ruan tekoa. Itse viisi poikaa kasvattaneena ja pääasiassa ruuan tehneenä, opetin syömään kaikkea. Se miten ruoka kulloinkin maistui oli kiinni maustamisesta. Rohkeutta maustaa ruokaa ettei se olisi "mättöä" niin varmuudella se maistuu."

– Muita tärkeitä syitä ovat, että kaveritkaan eivät mene kouluruokailuun syömään tai sitten vaan yksiselitteisesti, että ei ole nälkä. Nämä ovat ne pääsyyt, sanoo Raulio.

Verkkokeskustelussa nousi esiin myös käsitys, että hyvinvointivaltion lapset ovat oppineet nirsoilemaan ruoan kanssa.

"Suomessa asiat ovat selvästi liian hyvin, kun on varaa nirsoilla kouluruuasta. Kuinkahan monella näistä nirsoilevista nuorista on yhtä hyvää ja monipuolista ruokaa säännöllisesti tarjolla kotona. Epäilen, että monella ruoka-ajat ovat mitä sattuu ja ruoka teollisesti valmistettua."

"Pitäis varmaan taas kattoa peiliin. Syy on vanhemmissa, vanhemmissa ja vanhemmissa."

Kouluruokaa
Maksuttomat kouluruokailut tulivat Suomeen 70 vuotta sitten.Liisa Kallio / Yle

Keskuskeittiötkö syypäitä?

Eräs nettikeskustelija näki kaiken syynä kuntien omien koulukeittiöiden lopettamisen.

"On vain todettava kahden teinin vanhempana, että kouluruoka samoin kuin monien muidenkin laitosten ruoka ei maistu ja laatu on surkea. Syyllisiä tähän ovat THL, kuntapäättäjät ja ne tahot jotka ovat pakottaneet koulujen omien keittiöiden lopettamisen ja ruuan muutoksen teolliseksi lämpökaappikuraksi. Täälläkin muutamassa kyläkoulussa on oma keittäjä ja oppilaita on kohtuullinen määrä eli muutamia kymmeniä niin ruuan laatu ja maku ovat aivan eri tasoilla."

Oppilasta kohden kouluateria maksaa Opetushallituksen ja THL:n mukaan laskennallisesti 2,79 euroa, mutta erot eri kuntien välillä ovat kohtuullisen suuret.

"Älkää höpiskö ruoan laadusta. Monet eivät saa tuollaista ruokaa edes kotonaan. Kyse on ilmiöstä, jossa ilmainen hyödyke koetaan huonona ja sitä aletaan myös tuhlata. Sama on aikuisillakin, se tiedetään kokemuksesta. Sitä paitsi jos koululaiset saisivat itse päättää, ruoka olisi sipsejä ja colaa, jälkiruoaksi karkkeja ja hyvä jäätelövalikoima."

"Jokaiseen kuntaan saman verran ruokailuun rahaa per oppilas, laatuerot saadaan tasattua, keskitaso on hyvä. Ei voida olettaa, että ruoka on ravintolatasoista tai edes ”kuin kotona tehtyä”. Ainut keino saada oikeasti kaikki ruokailuun on tehdä se pakolliseksi. Syömään ei voi ketään pakottaa, mutta läsnäolo pakko voi olla."

Erään keskustelijan mielestä kodeissa vain tehdään niin laadukasta ruokaa hyvistä raaka-aineista, ettei kouluruoka maita.

"Olen tullut siihen tulokseen, että ne lapset, jotka kotona syövät pakastepizza ja muita teollisia eineksiä, ehkä juuri ja juuri pystyvät syömään kouluruokaa. Mutta ne lapset, jotka kotona ovat tottuneet kotiruokaan, puhtaisiin hyvälaatuisiin raaka-aineisiin ja lisäaineettomiin ruokiin, eivät enää yksinkertaisesti halua teollista kouluruokaa. Eli jos haluamme että lapset syövät koulussa, siihen pitää myös panostaa. Keskuskeittiöt pois ja tilalle itse paikalla tehtyä ruokaa."

"Kysykää oppilailta"

Yksi ratkaisun avain on kysyä ruokailun viihtyisyyttä, kestoa ja ruokalistaa lapsilta, jotta he söisivät mielellään kouluaterian ja luopua niistä ruoista, jotka jäävät syömättä.

"Jos puolet jättää ruokansa väliin, niin on selvää, että ruuassa on vikaa. Yksinkertaista varmaan olisi aloittaa kyselyllä oppilaille, miksi ruoka ei maistu ja mitä voisi tehdä, jotta se maistuisi. Samalla voisi luopua sellaisista ruuista, joista valtaosa oppilaista ei pidä."

– Kyllä se aika tutulta kuulostaa ja on huolestuttavaa, jos lapset eivät syö kouluruokaa, sanoo Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes.

Vanhempainliittoon kuuluu yli 1300 päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa toimivaa, rekisteröitynyttä vanhempainyhdistystä. Liitto on yli satavuotias.

Erään nettikeskustelijan mielestä kodeissa, eritoten kaupungeissa kotiruokaa syödään liian harvoin ja lapsilla on naapurustoissa houkuttimena pikaruokapaikkoja.

"Varmaan suurin syy löytyy kotoa. Kotona tehdään vain harvoin kotiruokaa ja syödään yhdessä, tämä etenkin kaupungeissa. Kuten huomataan, maaseudun kouluissa jätetään vähemmän ruokailuja väliin , ovat tottuneet ihan tavalliseen ruokaan, ei mihinkään "roskaruokaan" kuten kaupungeissa."

Paljon on tehty kouluruokailun edistämiseksi, mutta ehkä vielä on paljon kehitettävää, jotta ruoka maistuisi paremmin lapsille, Siimes lisää.

– Lapsilta täytyy ehdottomasti kysyä, miten ruokailua voisi kehittää ja mitkä saisi heidät syömään paremmin koulussa. Nytkin on kyllä olemassa kouluruokailusuositukset, joissa otetaan kantaa lasten ja myös vanhempien osallisuuteen ruokailun kehittämisessä.

– Toisaalta aika pienilläkin asioilla lasten mielestä voidaan usein viedä asioita eteenpäin. Jos on esimerkiksi mausteita tarjolla, joku lapsi saattaa siksi syödä paremmin, Siimes sanoo.

Liitto on ollut monessa kouluruokailuun liittyvässä hankkeessa mukana ja miettinyt vuosien saatossa, miten houkutella lapsia syömään. Yhteistyö on yksi avain.

Viime keväänä liitto teki Vanhempien Barometrin, johon vastasi lähes 10 000 vanhempaa. Selkeä tulos oli, että lähes kaikki vastaajat puhuivat kouluruokailusta myönteisesti.

– Vanhempien vastustus ei ainakaan ole juurisyy kouluruoan epäsuosioon, Siimes pohtii.

90 prosenttia vastaajista myös kannusti lastaan syömään kouluruoan, joten asenteissa ei ainakaan tämän barometrin pohjalta ollut juurikaan korjattavaa.

Maksullisuus takaisin?

Tulisiko kouluruokailusta suositumpaa, jos vanhemmat joutuisivat maksamaan siitä, kuten vuosikymmeniä sitten Suomessa tehtiin?

"Jonkunmääräinen ruokailumaksu perheille vaan, niin eiköhän se etuoikeus siitä kirkastu vanhemmille ja ipanat ikäänkuin taianomaisesti löytää tiensä lautasen eteen."

"Jos kerran kouluruoka ei kelpaa, sittenhän sen tarjoaminen voidaan lopettaa. Siirrytään kansainväliseen käytäntöön: oppilaat ostavat itse ruokansa."

Vanhempainliiton Siimes ei usko, että se houkuttaisi syömään koulussa aiempaa useammin. Lisäksi perheet joutuisivat eriarvoiseen asemaan, sillä kaikki eivät ehkä pystyisi maksamaan ruokailusta. Suomessa kouluruoalla on 70-vuotinen historia, jota on liiton toiminnanjohtajan mukaan hyvä jatkaa.

Kouluruokailua.
Hanna Othman / Yle

Parannettavaa liiton mielestä olisi siinä, että vain alle 15 prosenttia vanhempainbarometriin vastanneista vanhemmista sanoi, että heidän kanssaan on keskusteltu lasten kouluruokailun järjestämisestä.

– Vanhemmat eivät kerta kaikkiaan tiedä, mitä kaikkea koulussa ruokailuun liittyy ja miten ruokailu järjestetään, Siimes lisää.

"Ei valvonta- tai vahtisuunnitelmia"

Siimes huomauttaa, että kouluruokailu on jo osa opetussuunnitelmaa ja kuuluu koulun toimintaan. Mitään valvonta- tai vahtisuunnitelmaa hän ei pidä hedelmällisenä ajatuksena. Oppilaiden ja vanhempien osallisuus on liiton toiminnanjohtajan mukaan avain etenemiseen.

Mallejakin tähän on; monessa koulussa toimivat lasten ruokaraadit ja näihin olisi Siimeksen mielestä toivottavaa saada vanhempia mukaan. Kouluissa on myös ruoka-agenttitoimintaa, joissa lapset pääsevät kertomaan ideoitaan ja kehittämään ruokaa ja ruokailutilannetta. Lisäksi on lähiruokapäiviä ja lasten suunnittelemia teemaruokapäiviä, jolloin lapset ja nuoret pääsevät vaikuttamaan ruokalistaan.

– Ehkä enemmän on kiinni siitä, että kunnissa hoksataan ottaa enemmän lapsia ja nuoria mukaan ja käyttää heitä ruokailun suunnittelussa, Siimes sanoo.

KYSin uusi keittiö.
Kalevi Pitkäkangas / Yle

Yksi haaste ovat Siimeksen mukaan myös isot keskuskeittiöt, jolloin ruokailun järjestäminen ei ole enää kunnan hallinnassa, vaan palvelu ostetaan ulkopuolelta. Näissä nuorten osallistuminen ruokailun kehittämisen pitää järjestää ihan erikseen.

Siimes pitää tärkeänä, että vanhemmat pääsisivät tutustumaan kouluissa tarjottavaan ruokaan.

– Kun itse vierailen kouluissa, yritän päästä maistamaan ja aina olen saanut hyvää kouluruokaa.

Hän mainitsee esimerkkinä Hämeenlinnan, jossa ekaluokkalaisten vanhemmat voivat käydä syömässä kouluruokaa. Silloin pääsee myös tutustumaan ruokailutilanteeseen ja miten koulussa toimitaan, kun syödään.