Erkki Virtasen kolumni: Eduskunnan värikäs syksy

Nykyisen eduskunnan viimeinen syysistuntokausi on alkanut värikkäästi ja lisää jännitystä on luvassa, arvioi Erkki Virtanen kolumnissaan.

kolumnit
Erkki Virtanen
Antti Haanpää / Yle

Pitkä, kuuma kesä on viimein kääntynyt syksyksi. Ja millä tavalla! Tällaista ruskaväriloistoa en ole eteläisessä Suomessa eläissäni nähnyt. Eikä edes viime viikon loppupuolen myrsky onnistunut riisumaan puita väriloistostaan.

Nykyinen eduskunta on aloittanut viimeisen syysistuntokautensa. Yleensä se menee värittömästi juuri mitään tekemättä, pienoisen nahistelun merkeissä, kun kukaan ei tiedä, kenen kanssa (ehkä) ollaan seuraavaa hallitusta muodostamassa.

Nyt on ollut väriä kuin ruskaisessa metsässä. Ensimmäinen pikkunahistelukin saatiin jo aikaan ministeri Soinin puheita koskeneessa välikysymyskeskustelussa.

Muutama kansanedustaja ei näköjään oikein tiennyt, missä asuu. Ja taksikuittien perusteella muutama oli joutunut asumaan pääasiassa takseissa.

Toki kansanedustajat saivat äänestäjien mielenkiintoa ylläpidettyä kesän mittaankin. Muutama kansanedustaja ei näköjään oikein tiennyt, missä asuu. Ja taksikuittien perusteella muutama oli joutunut asumaan pääasiassa takseissa.

Lisää väriä syksyyn tuo se, että työmarkkinajärjestöt näyttävät osallistuvan vaalihommiin aikamoisella rytinällä. Niistä ei tosin yksikään ole tietääkseni rekisteröity puolue, eikä niillä niin muodoin pitäisi olla eduskuntavaaleissa ehdokkaita eikä muutenkaan osaa eikä arpaa.

Syksyä tulee varmuudella hallitsemaan Sote-valmistelu. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan piti saada mietintönsä valmiiksi viime perjantaina. Ei tietenkään saanut, eikä ihan kohta saakaan. Näin tämä välttämätön uudistus – tavalla tai toisella tehtynä – on taas vaarassa. Ja mikä pahinta, kaikkien kansalaisten suuren kiihkon vallassa odottamat maakuntavaalit uhkaavat aina vaan siirtyä eteenpäin.

Lievällä kauhulla odotan seuraavaa isoa uudistusta, sosiaaliturvauudistusta, tai siis sen valmistelua. Sekin uudistus on pakko tehdä, minkä johtavat poliitikotkin ovat todenneet. Ihmiset pitäisi saada töihin.

Uudistus aloitettiin Lipposen ykköshallituksessa, jolloin sen vastuuministerinä oli Arja Alho. Silloin puhuttiin kannustinloukkujen poistamisesta. Yli kolme vuosikymmentä on mennyt. Saavutukset ovat erinomaisen vähäisiä.

Syyskauden tärkeimpänä asiana pidetään yleensä budjettikäsittelyä ja näin varsinkin nyt, onhan kysymyksessä vaalibudjetti. Siltä rintamalta ei ole kuulunut yhtään mitään. Hallitusohjelman keskeiset tavoitteet ovat toteutumassa, mihin en itsekään aikoinaan uskonut. Pääseminen lopultakin mukaan maailmantalouden kasvuun on auttanut paljon, ja kilpailukykysopimuksella oli siinä iso rooli, sen uskaltaa sanoa. Edellisen hallituksen hukkaamasta kilpailukyvystä on suurehko osa saatu palautettua.

Ihmisiä käy nyt töissä yli satatuhatta enemmän kuin hallituksen aloittaessa. Tästä on kesän mittaan esiintynyt väitteitä, että väärin mitattu. Ei ole.

Onko ihminen ihan oikeasti töissä, jos hän tekee töitä tunnin viikossa?

Entisenä tilastoammattilaisena sanon, että Tilastokeskus tekee työllisyys- ja työttömyyslukunsa täsmälleen EU:n tilastoviraston EUROSTATin ohjeiden mukaan. Niistä ohjeista tietysti voidaan olla montaa mieltä: onko ihminen ihan oikeasti töissä, jos hän tekee töitä tunnin viikossa?

Valtionvelan suhteen kaikki ei ole mennyt putkeen. Budjettikirjan mukaan valtio ottaisi ensi vuonna – siis jonkinlaisen noususuhdanteen lopulla – velkaa vielä 1,4 miljardia euroa.

Tässä on tilastoharha, josta ei näköjään paljoa tiedetä eikä puhuta. Budjetin tuloissa on mukana kertaluontoinen vientiluottojen palautus. Kun tämän vaikutus poistetaan, oikaistu budjettialijäämä onkin valtiovarainministeriön mukaan 3,2 miljardia.

Hyvin suurpiirteisen laskelman mukaan valtio siis tosiasiassa ottaa velkaa tonnin jokaisen työikäisen piikkiin – tai itse asiassa heidän lastensa piikkiin.

Tiesitkö?

Erkki Virtanen

Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö, joka jäi eläkkeelle 45 vuoden virkamiesuransa jälkeen. Nyt Virtanen vaeltelee mökkipaikkakuntansa Tammelan saloilla. Hän seuraa ja kommentoi päätöksenteon sekä erityisesti valtiontalouden nykytilaa. Poliittisesti yhä sitoutumaton.