Kolme kokemusta hedelmöityshoidoista: Perheenisästä tuli spermanluovuttaja, Moilaset saivat kaksi tytärtä ja pariskunta hyväksyi lapsettomuutensa

Kallis yksityisklinikalla tehty lapsettomuushoito on monelle edelleen ainoa tapa saada lapsi – ensi vuonna tilanne voi olla toinen.

lapsettomuushoidot
Moilasen perhe olohuoneessa.
Moilasen perhe tietää, että lapsi ei ole itsestäänselvyys.Petri Aaltonen / Yle

Moilasen perheen rivitaloasunnossa vallitsee puoliltapäivin arkena rauha. Reilun vuoden ikäinen Katri nukkuu päiväuniaan vaunuissa kuistilla ja ekaluokkalainen Anna on vielä koulussa. Perheen isä on tullut kotiin lounastunnille.

Perheidylli ei ole Moilasille itsestäänselvyys. Vuonna 2004 avioitunut pariskunta alkoi toivoa lasta vuosi häiden jälkeen, mutta odotus venyi kuuden vuoden mittaiseksi.

– Minulla todettiin endometrioosi, eikä lapsenteko onnistunut ilman ulkopuolista apua, Miia Moilanen kertoo.

Pariskunta hakeutui hedelmöityshoitoihin ensin julkiseen terveydenhuoltoon Keski-Suomen keskussairaalaan vuonna 2007. Koska tilanne oli endometrioosin takia hankala, pariskunnan hoitomuodoksi valikoitui heti koeputkihedelmöitys eli IVF-menetelmä (siirryt toiseen palveluun) (Väestöliitto).

Yritykset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta, joten pariskunnan piti miettiä perhesuunnittelunsa uusiksi. Miia ja Petro harkitsivat adoptiotakin, mutta se ei tuntunut heille omalta vaihtoehdolta.

Koska julkinen terveydenhuolto tarjosi hoitoja vain lapsettomuudesta kärsivien omilla sukusoluilla, Moilasten vaihtoehdoksi jäi lahjasoluja käyttävä yksityisklinikka.

Mies katsoo mikroskoopilla laboratoriossa.
Hedelmöityshoitobiologi Sami Willman tutkii luovutetut sukusolut Ovumia Fertinovan laboratoriossa Jyväskylässä.Niko Mannonen / Yle

Jyväskylän ainoa yksityisklinikka Ovumia Fertinova tuli tutuksi Moilasille jo keskussairaalan hedelmöityshoitojen aikana, koska keskussairaala ostaa potilaidensa sukusolujen käsittelyn ja säilytyksen yksityisklinikan IVF-laboratoriolta.

Lahjasoluneuvonnasta hoitoihin

Asiat etenivät nopeasti, kun pariskunta teki päätöksen käyttää luovutettua munasolua. Prosessi alkoi lahjasukusoluneuvonnalla psykologin vastaanotolla.

Neuvonnassa käytiin psykologin kanssa läpi kaikki se, mitä olisi odotettavissa. Moilasten mielestä neuvonta on ehdottoman tärkeää kaikille, jotka harkitsevat lahjasolun vastaanottamista. Heille siitä oli iso apu.

Aikaisemmat lapsettomuushoidot olivat Moilasten mielestä keskittyneet lähinnä teknisiin toimenpiteisiin, henkistä tukea ei ollut juuri tarjolla.

– Olemme olleet hyvin avoimia hoidoista ja keskustelleet lähipiirin kanssa. Saimme tukea ja pohdimme yhdessä, miten mennään eteenpäin, Miia Moilanen kertoo.

Keski-Suomen keskussairaalaan lapsettomuushoitoon tulevat saavat itse päättää, haluavatko he keskusteluja psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Nykyisin keskusteluapua tarjoaa myös lapsettomuusklinikalla työskentelevä hoitaja. Poliklinikan vastaava lääkäri Jaana Seikkula toteaa, että moni pari käsitteleekin mieltä askarruttavia asioita mieluiten tutun hoitajan kanssa.

Lapsi ei ole vanhempansa jatke

Kun hoidossa käytetään luovutettuja sukusoluja, hoitavan lääkärin tulee lain mukaan valita sukusolut, joiden luovuttaja muistuttaa ulkonäöltään tulevaa vanhempaa, ellei hoitoa saava toisin halua.

Moilasilla ei ollut toiveita lahjoittajasta. He tietävät kuitenkin, että munasolun lahjoittajan pituus ja silmien väri ovat samat kuin Miialla.

Äiti- ja isi-laput tyttären huoneen ovessa.
Petri Aaltonen / Yle

Äiti ei enää tänä päivänä etsi lapsestaan mahdollisesti muualta perittyjä ominaisuuksia. Hän kertoo miettineensä niitä aluksi enemmän. Sen sijaan isän tai tämän lähisukulaisten piirteet havaitsee helposti.

– Lapsethan on joka tapauksessa omia persooniaan ja ihania yksilöitä, eivätkä jonkun jatkeita, Miia Moilanen hymyilee.

Moilasen lapsille tarina lahjasukusolusta tulee tutuksi jo vauvasta asti. Lapsettomuushoidosta kertominen on vanhemman päätettävissä, sitä laki ei määrää. Lain mukaan lapsella on täysi-ikäistyttyään kuitenkin oikeus selvittää, kuka hänen biologinen vanhempansa on.

– Ilman muuta siihen kannustetaan, jos he vain itse haluaa ottaa selville luovuttajan, Petro Moilanen sanoo.

– Toivommekin, että he voisivat joskus tavata toisensa. Se on varmasti tärkeää oman identiteetin kehitykselle ja kasvamiselle, Miia Moilanen jatkaa.

Valon lahja talven pimeyteen

Moilasille ensimmäisen lapsen elämän ensimmäiset hetket ovat "ihana tarina", jonka kertominen saa edelleen ilon kyyneleet silmiin.

– Anna siirrettiin kohtuun Lucian päivänä. Jouluaattona raskaustesti oli positiivinen. Se oli meille valon lahja talven pimeyteen, äiti muistelee.

Vaikka lapsen syntymä oli suuren onnen täyttymys, Moilaset harkitsivat toista lasta monta vuotta. Mieltä askarrutti se, miten he jaksaisivat lähteä jälleen hedelmöityshoitoihin. Toiveen tiellä oli myös taloudellisia kysymyksiä.

– Oli työpaikan vaihtoa ja jouduimme laskemaan sitä, että onko meillä rahaa, jos eteen tulee vaikka työttömyysjaksoja, Miia toteaa.

Yliopistosairaaloiden lapsettomuuspoliklinikoiden lisäksi Suomessa toimii kolme suurta yksityistä lapsettomuusklinikkaketjua ja yksi pienempi yksityisklinikka. Klinikoiden hinnastot paljastavat, että hoidoissa on suuriakin hintaeroja. Kallein yksittäinen operaatio on hedelmöityshoito luovutetulla munasolulla, ja sen hinta vaihtelee noin 6000:n ja 7500:n euron välillä.

Miia Moilanen katsoo tytärtään.
Petri Aaltonen / Yle

Miia ja Petro Moilanen pitivät aluksi kirjaa hoitoihin käyttämistään rahoista, mutta päättivät lopulta olla laskematta,

– Ei sillä että rahaa olisi niin paljon ollut, mutta lapsi on niin arvokas, ettei sitä voi rahassa mitata, Moilaset sanovat.

Puolet hoidoista yksityisellä

Suomessa noin puolet hedelmöityshoidoista tehdään julkisella puolella, toinen puoli yksityisklinikoilla. THL:n mukaan vuonna 2017 julkisen puolen osuus oli 50,9 prosenttia hoidoista.

THL:n tilastot kertovat (siirryt toiseen palveluun), että Suomessa aloitetaan vuosittain yli 13 000 hedelmöityshoitoa. Lapsen syntymään niistä johtaa 17-18 prosenttia.

– Parhaat onnistumisprosentit, noin 50, ovat hoidoissa, jotka tehdään luovutetulla munasolulla, kertoo vastaava lääkäri Anna Kivijärvi Ovumia Fertinova Jyväskylän lapsettomuusklinikalta.

Noin viidesosa lapsettomuushoidoista tehdään luovutetuilla sukusoluilla yksityisklinikoilla, pääsääntöisesti ilman Kelan korvausta.

Yliopistosairaalat ohjaavat hedelmöityshoitojen toteutusta ERVA-alueillaan. Ne ovat sopineet, että toistaiseksi hoitoja tehdään vain potilaiden omilla siittiöillä ja munasoluilla tai niistä hedelmöitetyillä alkioilla. Julkisin varoin hoidetaan vain lääketieteellisistä syistä johtuvaa lapsettomuutta.

Lapsettomien yhdistys Simpukan esite.
Petri Aaltonen / Yle

Linjausten takia esimerkiksi Keski-Suomen keskussairaalassa hoidoissa ei ole ollut yksinäisiä naisia tai naispareja. Noin puolitoista vuotta keskussairaalan lapsettomuuspoliklinikan vastaavana lääkärinä työskennellyt Jaana Seikkula kertoo, ettei hänen aikanaan Jyväskylässä ole tullut asiasta edes kyselyjä.

Laki sinänsä ei ole estänyt yksinäisten naisten tai naisparien hedelmöityshoitoja. Vuoden 2016 lopulla asiasta nousi kohu, kun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, että kyseessä on syrjintä, ja asetti uhkasakon yliopistosairaaloiden johtajaylilääkäreille.

Asiantuntijaryhmä on tämän vuoden aikanapohtinut julkisen terveydenhuollon tehtävää ja hoitojen kriteerejä lapsettomuushoidoissa. Odotettavissa on, että hedelmällisyyshoitoihin pääsevien joukko laajenee.

– Valmistautumista tehdään, mutta aikataulua en osaa vielä sanoa. Siinä on paljon uusia asioita järjestettävänä verrattuna hoitoihin omilla sukusoluilla, kertoo Aila Tiitinen, HYKSin lisääntymislääketieteen professori ja HUS:in naistentautien poliklinikan linjajohtaja.

Tiitinen muistuttaa, että julkisessa terveydenhuollossa joudutaan jatkuvasti arvioimaan, mihin rahat riittävät. Jos verovaroin tehtävät lapsettomuushoidot lisääntyvät, myös resursseja tarvitaan lisää.

– Kyse on kohtuullisen isosta taloudellisesta panostuksesta, Aila Tiitinen huomauttaa.

Uutta valtakunnallista hoitolinjausta odotetaan myös Keski-Suomen keskussairaalan lapsettomuuspoliklinikalla.

– Toivoisin, että ne saataisiin mahdollisimman pian. Silloin voisimme toteuttaa mahdolliset hoitokäytäntöjen muutokset, poliklinikan vastaava lääkäri Jaana Seikkula sanoo.

Luovuttajista on jatkuva pula

Tiitinen kertoo, että sukusolujen luovuttajista on jatkuva pula. Vaikka solut ja alkiot säilyvät pakastettuna jopa 15 vuotta, yhden luovuttajan sukusoluilla saa hedelmöittää korkeintaan viisi vauvaa.

Suomessa toiminta perustuu luovuttajien hyvään tahtoon. Hedelmöityshoitolaki (siirryt toiseen palveluun) (Finlex) kieltää maksamasta sukusoluista rahaa, mutta antaa kuitenkin mahdollisuuden maksaa luovutuksesta aiheutuvista kuluista, ansionmenetyksestä ja muusta haitasta "kohtuullisen korvauksen", jonka sosiaali- ja terveysministeriö määrittää.

Luovuttajien mielenkiinnon herättämiseksi esimerkiksi Ovumia Fertinova on mainostanut toimintaa muun muassa Jyväskylän paikallisliikenteen busseissa.

Ovumia Fertinovan mainoksia bussin penkkien selkänojissa.
Petri Aaltonen / yle

– Aikaisemmin hankittiin paljon siittiöitä Tanskasta spermapankista, mutta sieltä niitä ei enää kovin paljon saa,, kertoo Ovumia Fertinova Jyväskylän vastaava lääkäri Anna Kivijärvi.

Suurin pula on kuitenkin munasoluista.

– Munasoluja kuluu niin paljon, ettei niitä jää juuri varastoon. Tarvitsemme koko ajan luovuttajia, Kivijärvi selvittää.

Verenluovuttajasta spermanluovuttajaksi

Keskisuomalainen Matti luovutti siittiösolujaan hedelmöitysklinikalle keväällä. Matti kertoo tarinansa mielellään, mutta haluaa pysyä nimettömänä. Kolmilapsisen perheen isä on kertonut sukusolujen luovuttamisestaan vaimonsa lisäksi vain siskolleen.

– Siitä on aika korkea kynnys kertoa kenellekään, Matti pohtii.

Matti päätti luovuttaa spermaa luettuaan lehdestä, että lahjasukusoluista on puutetta.

Koristehaikaran pesä ikkunalaudalla.
Petri Aaltonen / Yle

– Olen luovuttanut verta aiemmin. Ajattelin, että voisinhan minä auttaa tälläkin tavalla, 34-vuotias perheenisä kertoo.

Kun vaimo kannatti ideaa, Matti ilmoittautui luovuttajaksi nettilomakkeella. Ennen toimenpidettä Matille tehtiin muun muassa verikokeet ja terveyskartoitus mahdollisista periytyvistä sairauksista.

Mies sai kuulla lapsettomuusklinikalla myös omista oikeuksistaan ja mahdollisesti syntyvien lasten oikeuksista, kuten siitä, että aikuistunut lapsi saattaa haluta tietää, kenen sukusoluista hän on syntynyt. Matti odottaa mahdollista yhteydenottoa iloisin mielin.

– Olisi jännä nähdä, millainen tyyppi siellä on, Matti toteaa.

Mies on kiinnostunut ylipäätään tietämään, johtavatko hänen luovuttamansa siittiöt lapsen syntymään. Sen enempää luovuttaja ei sukusolujensa kohtalosta saakaan tietää, ellei hedelmöitetty lapsi täysi-ikäisenä päätä toisin.

Matti kävi lapsettomuusklinikalla kaikkiaan yhdeksän kertaa. Kilometri- ja muita korvauksia hänelle maksettiin 600 euroa. Mies pitää sitä yllättävän hyvänä korvauksena, sillä hän oli ajatellut, ettei siitä maksettaisi mitään. Maksuttomuus on hänen mielestään hyvä asia.

– Jos sukusoluista maksettaisiin, tästä voisi tulla bisnes. Silloin ajatus auttamisesta muuttuisi, Matti aprikoi.

Myös miehen vaimo haluaa auttaa lapsettomia ja lahjoittaa omia munasolujaan, kunhan perheen nuorimmainen on sen ikäinen, että luovuttaminen onnistuu.

Lapseton voi olla onnellinen

Moni käy kuitenkin läpi useat hedelmöityshoidot, jotka eivät pääty synnytykseen tai aina edes raskauteen.

Nimettömänä tarinansa kertoo myös vähän päälle nelikymppinen Leena. Hän tavoitteli unelmaa lapsesta miehensä kanssa liki kymmenen vuoden ajan, mutta yritykset päättyivät aina pettymykseen.

Leenalla todettiin monirakkulaiset munasarjat. Se teki hormonipiikityksestä vielä tavallistakin hankalampaa, sillä munasolujen kasvattamiseen tarvittiin iso annos hormoneja.

Kuinka lapsettomuus koskettaa -esitteitä pöydällä.
Petri Aaltonen / Yle

Lisäksi puolisolla diagnosoitiin azoospermia, siittiöiden puute, ja apuun tuli miehen veli spermanluovuttajana.

Jokainen hoitokerta tuotti vain yhden tai kaksi lopulta elinkelvottomaksi osoittautunutta alkiota. Hoitojen loppuvaiheessa Leenan sukulaisnainen lupautui jo lahjoittamaan pariskunnalle oman munasolunsa, mutta tuli asiaa tarkemmin pohdittuaan toisiin ajatuksiin.

Pariskunta lähti myös adoptioneuvontaan. Kemiat neuvontaa antaneen henkilön kanssa eivät kuitenkaan kohdanneet, ja asioiden jatkuva vatvominen turhautti.

– Tuntui siltä, että siellä raaputettiin lapsettomuudesta syntynyttä arpea vereslihalle aina uudestaan. Se muistutti siitä, ettemme voi saada lasta, Leena kuvailee.

Nyt pariskunta on hyväksynyt ajatuksen lapsettomuudesta.

– Pienten lasten näkeminen ottaa miehellä kyllä henkisesti edelleen koville. Mutta olemme onnellisia yhdessä näin, Leena sanoo.