Keski-Suomessa Karstulassa Aittosuon soidensuojelualueen kupeeseen on kesän aikana rakennettu kuuden hehtaarin alueelle noin kolme metriä korkea aitaus, joka on suojattu sähköpaimenen virralla. Paikka on hyvin syrjäinen keskellä asumatonta Suomenselän aluetta.

Muutama viikko sitten tähän sopeutustarhaan tuotiin kuusi eläintarhoista peräisin olevaa metsäpeurahirvasta vahvistamaan alueella ennestään elävää pientä metsäpeurakantaa.

Karstulan seudulle tuotiin vuosien 1974–84 aikana 16 metsäpeuraa eli suomenpeuraa, eläintarhoista nekin. Nyt niitä arvioidaan olevan kolmisenkymmentä.

Nyt tuodut peurat pidetään totutustarhassa talven yli ja keväällä ne päästetään vapauteen

– Sopeutuminen on sujunut oikein hyvin, kertoo projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksesta.

Mykrä johtaa seitsemänvuotista EU-LIFE-hanketta (siirryt toiseen palveluun) (Suomenpeura), jonka tavoitteena on palauttaa metsäpeura takaisin alkuperäisille asuinsijoilleen Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle. Karstulan kannan vahvistaminen on osa tätä projektia.

Villi metsäpeura ja karhu tarhan liepeillä

Tulokkaat ovat jo herättäneet seudulla lajikumppanien kiinnostuksen, sillä alkuviikosta sopeutustarhan liepeiltä tavattiin villi metsäpeura.

Metsäpeuroilla on parhaillaan kiima-aika ja ne ovat hyvin rohkeita tutustumaan vierailijoihin. Naispuolisiin hoitajiin ne suhtautuvat suopeammin kuin miehiin. Vierailla ei ole kuitenkaan asiaa tarhan aitauksen sisälle riskien vuoksi.

Tulokkaat sopeutuvat hyvin villiin laumaan sitten kun päästetään vapauteen, ennakoi projektipäällikkö Sakari Mykrä.

Metsäpeura oli tärkein riistaeläin

Metsäpeura oli aikoinaan yleinen laji lähes koko maassa, mutta voimakas metsästys oli koitua sen kohtaloksi.

– Ensimmäiset kirjatiedot lajin taantumisesta ovat 1500–1600-luvuilta. Viimeiset metsäpeurat tapettiin Suomesta 1910-luvulla, tietää Mykrä.

Metsäpeura oli vuosisatoja Suomen tärkein riistaeläin. Talvisin se elää suurissa laumoissa ja on ollut Mykrän mukaan verraten helppo saalistettava.

Metsäpeuran pelastukseksi koitui se, että Venäjän puolelle Vienan Karjalaan jäi oma metsäpeurakanta, joka sotien jälkeen levittäytyi Suomen puolelle Kainuun korpiin.

Metsäpeuran pelastaminen menestystarina

1980-luvun puolivälissä Kainuusta tuotiin Suomenselän alueelle 40 metsäpeuraa.

– Nyt Suomenselän alueella on yli 1 500 metsäpeuraa, sanoo Mykrä.

Kainuun metsäpeurakannan pääluku on noin 750 yksilöä eli siirtoistutuksina Suomenselän alueelle tuotu kanta on kaksinkertainen Kainuun kantaan verrattuna.

– Kainuun kanta on kuitenkin perimältään monipuolisempi kuin Suomenselän kanta, sanoo Mykrä.

Venäjän puolella metsäpeuroja arvioidaan olevan noin 2 000. Salametsästyksen ja suurpetojen takia kanta on siellä laskeva. Suomen puolella niitä arvioidaan olevan reilut 2 000 eli yhteensä niitä on runsaat 4 000 yksilöä. Suomessa lajin uhanalaisuusluokitus on silmälläpidettävä.

Peuroja myös Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle

EU-LIFE-hankkeen tavoitteena on siirtää metsäpeuroja niiden alkuperäisille asuinalueille Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle. Isojoelle Lauhanvuoren kansallispuistoon ja Ikaalisiin Seitsemisen kansallispuistoon on jo siirretty peuroja samanlaisiin totutustarhoihin kuin Karstulassa ja aikanaan peurat vapautetaan luontoon.

Siellä niiden kannan toivotaan hiljalleen vahvistuvan samaan tapaan kuin Suomenselällä on käynyt.

– Tarkoitus on, että metsäpeura saataisiin palautettua osalle niistä alueista, joita se on aikanaan asuttanut, sanoo projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksesta.

Suomenselän kokemusten perusteella mahdollisuudet onnistumiseen ovat Mykrän mielestä hyvät.

Suurpedot ja liikenne metsäpeurojen uhkana

Metsäpeurojen menestymisen suurin uhka Suomenselän metsissä ovat tällä hetkellä suurpedot. Karstulan sopeutustarhan lähellä tiedetään elävän karhuja ja niistä on myös havaintoja, muun muassa tuore karhun jätös noin sadan metrin päässä tarhasta. Karhuista tehtiin havaintoja jo tarhan rakennusvaiheessa.

Alueella liikkuu myös ahmoja, tietää projektipäällikkö Sakari Mykrä.

Suurpetoriskin vuoksi olisi hyvä jos tarhalla kävisi vierailijoita tutustumassa metsäpeuroihin.

– Vierailijoista jäisi hajujälkiä, jotka pitäisivät suurpedot loitolla, sanoo Mykrä.

Suomenselän alueella ei tiedetä olevan susilaumoja, mutta Etelä-Pohjanmaalla ne voivat aiheuttaa riskin. Sen takia olisi hyvä jos suurpetokantoja kontrolloitaisiin siihen saakka, että metsäpeurakannat pääsevät kunnolla elpymään, sanoo Mykrä.

Luonnossa metsäpeurat ovat hyvin arkoja ja varovaisia

– Pako on niiden ainoa keino selviytyä, sanoo Mykrä.

Suomenselän alueella metsäpeurojen metsästykseen annetaan vuosittain 10–20 pyyntilupaa lähinnä sellaisille alueille, joissa peurat aiheuttavat peltovahinkoja. Metsästyksellä haetaan pelotevaikutusta.

Poroa huomattavasti kookkaampi metsäpeura on riski liikenteessä, onnettomuuksia sattuu usein. Liikenne onkin toiseksi merkittävin metsäpeurojen kuolinsyy heti suurpetotuhojen jälkeen, sanoo Mykrä.

– Liikenne tappaa joitain kymmeniä peuroja pahimmillaan vuodessa.