Elokuva-alalla on pahempiakin tapauksia kuin Törhönen tai Louhimies, sanoo Suomen #metoo-kampanjan aloittanut Heidi Lindén

Heidi Lindén purki turhautumisensa kirjaksi elokuva-alan #metoo-vallankumouksesta.

#metoo
Heidi Lindén
Heidi LindénTheofanis Kavvadas

Lähes päivälleen vuosi sitten näyttelijä-ohjaaja Heidi Lindén kertoi Helsingin Sanomille (siirryt toiseen palveluun) omista seksuaalisen ahdistelun kokemuksistaan elokuva-alalla.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Julkisuudessa on uutisoitu professori Lauri Törhösen ja ohjaaja Aku Louhimiehen väärinkäytöksistä ja tehty selvitys häirinnästä elokuva- ja teatterialalla.

Lindén on antanut kasvot Suomen #metoo-ilmiölle. Hän alkoi kerätä naisten kokemuksia seksuaalisesta ahdistelusta Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen lopputyötään varten vuonna 2015.

Tutkimus kaivettiin esiin sen jälkeen, kun #metoo-kampanja alkoi valloittaa maailmaa viime syksynä. Naisten kuvauksissa toistuivat 5–10 elokuva-alalla työskentelevää miestä.

Nyt Lindén kertoo, että hänen tietoonsa on tullut lisää uusia nimiä ja tuoreita tapauksia, jopa tältä vuodelta.

– Minulle on kerrottu, että viime talvenakin produktioissa on erotettu ihmisiä syistä, jotka ovat jääneet alan ammattilaisille epäselviksi, hän sanoo.

Lindén korostaa, että seksuaalinen ahdistelu ei ole menneen maailman ilmiö, ei vain jotain mitä tapahtui 1970-luvulla.

Miksi Törhönen ja Louhimies?

Lindénin yhdessä työryhmän kanssa kirjoittama tuore kirja #Metoo-vallankumous – Miten hiljaisuus rikottiin? summaa, miten asiat etenivät viime syksystä tähän päivään ja miten tästä päästään eteenpäin.

Lopputyönsä jälkeen Lindén jatkoi naisten kokemusten keräämistä. Niitä kertyi yhteensä noin 150. Kertomuksissa toistuivat jälleen samat nimet, joita Lindén ei itse halunnut julkaista.

Lindénin kirjasta paistaa pettymys tiedotusvälineitä kohtaan, jotka haastattelivat ahdistelusta Lindénille kertoneita naisia, mutta eivät lopulta joko julkaisseet juttuja tai esiin nousseiden miesten nimiä.

Sitäkin Lindén ihmettelee, miksi juuri Törhönen ja Louhimies valikoituivat juttujen kohteiksi. Hänen mukaansa naisten kertomuksissa on pahempiakin esimerkkejä.

– On raiskaustapauksia ja lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä tai vallankäyttöä, Lindén kertoo.

Hän arvelee, että Törhönen oli helppo “uhrata”, koska hän ei toimi enää aktiivisesti alalla eikä voi vaikuttaa kenenkään uraan.

Lindén kokee ongelmalliseksi myös median vaatimukset siitä, että kokemuksistaan kertoneiden naisten pitäisi esiintyä jutuissa omilla nimillään.

– Pitäisi miettiä ratkaisu siihen, miten voidaan julkaista väärintekijöitä ilman, että siitä koituu kohtuuttomia seurauksia uhrille. Eivät ihmiset uskalla tulla juttuihin omalla nimellään ja kasvoillaan. Varsinkaan, jos kyse on lapsista tai nuorista, ei kukaan halua profiloitua Suomen tunnetuimman ohjaajan tai tuottajan uhriksi.

Ensin pitää antaa itselle anteeksi

Sen Lindén huomasi, että havahtuminen alalla pitkään vallinneisiin epäkohtiin vie keskimäärin kaksi vuotta. Ne, jotka alkuun olivat sitä mieltä, että ahdistelusta ei saa puhua, ovat nyt Lindénin suurimpia tukijoita.

Kauheinta oli tajuta, että hän on ollut itse osa ilmiötä. Sen Lindén havaitsi juteltuaan näyttelijän kanssa, joka kertoi, että tätä oli häiritty seksuaalisesti. Lindén muisti itse olleensa todistamassa, mutta jättäneensä puuttumatta.

– Huomasin tilanteen, mutta ajattelin, että jos puutun tähän, häirintä kohdistuu seuraavaksi minuun. Ensin pitää myöntää, että on ollut osa tätä kamalaa toimintamallia ja sitten pitää antaa itselle anteeksi. Se on kova paikka.

Lindénin mielestä Ruotsissa ollaan vuosikymmeniä Suomea edellä tasa-arvokysymyksissä.

– Jos Suomessa nainen haluaa pitää kiinni omista oikeuksistaan, hänet leimataan hankalaksi ja hänen älykkyytensä heikkoudeksi.

Seuraavaksi katseet portinvartijoihin

Lindénin mielestä ongelmallista elokuva-alalla on, että rahoitus on pienen portinvartijajoukon käsissä. Lindén viittaa tv- ja elokuvatuotantojen päärahoittajiin Suomen elokuvasäätiöön ja Yleisradioon.

– Siitä syntyy sairaita valtasuhteita ja pelkoa, koska pitää olla muutaman ihmisen kanssa hyvää pataa. Jos joku jatkuvasti nöyryyttää, sitä on pakko sietää, koska rahoittajia on niin vähän.

Lindén ehdottaakin, että nyt katseet käännettäisiin ahdistelijoiden esiin kaivamisesta portinvartijoihin. Heissä piilee Lindénin mielestä ongelman osasyy ja sen ratkaisu.

– Tämä ei voi jatkua näin. Jengi pitää saada vaihtoon ja rahoittajille rajatut kaudet.