Afrikasta muuttaa vuosittain tuhansia Etelä-Amerikkaan – tutkija: lähtijät sanovat, että Euroopan taru on lopussa

Muuttoliike Senegalista Argentiinaan on vauhdittunut nopeassa tahdissa tällä vuosikymmenellä. Kun Eurooppa kiristää rajatarkastuksia, lähtijät etsivät uusia reittejä.

muuttoliike
Kuvituskuva
Harri Vähäkangas / Yle

Atlantin valtameren yli on lähes mahdotonta päästä Välimeren pakolaiskuvista tutuilla kumiveneillä tai aluksenrähjillä.

Afrikkalaiset Atlantin ylittäjät sijoittavat rahansa lentoon ja pelkän menolipun ostajia on vuosi vuodelta enemmän. Muuttoliike Afrikasta Latinalaiseen Amerikkaan (siirryt toiseen palveluun) lisääntyi vuosina 2010–15 peräti 80 prosenttia.

Tanskalainen Ida Marie Vammen on perehtynyt Länsi-Afrikassa sijaitsevan Senegalin kansalaisten kiihtyneeseen muuttoliikkeeseen Argentiinaan vuosina 2012–2015. Aihe löytyi hänen selvitellessään Euroopan maiden rajatarkastusten seurauksia.

– Monet haastattelemani muuttajat sanoivat, että Euroopan taru on lopussa. Sinne ei enää ole asiaa. Samaan aikaan Brasilian ja Argentiinaan taloudella on mennyt lujaa, sanoo Vammen, joka alusti afrikkalaisten maastamuutosta syyskuussa Pohjoismaisessa Afrikka-instuutissa järjestetyillä Nordic Africa-päivillä.

Pohjoismainen Afrikka-instituutti on itsenäinen tutkimuskeskus, joka saa rahoitusta muun muassa Suomen kehitysyhteistyövaroista.

Kuvituskuva

Muuttovirrat polveilevat ja joustavat

Argentiinassa on eteläisen Amerikan suurin afrikkalaistaustainen väestö. Maassa on muutamia tuhansia senegalilaisia.

Muuttoliikettä on myös portugalinkielisestä Angolasta toiseen portugalinkieliseen maahan Brasiliaan sekä Keniasta, Nigeriasta ja Egyptistä Kolumbiaan.

Määrät ovat pieniä, mutta ne kertovat paljon kansainvälisten muuttovirtojen polveilusta.

Esimerkiksi Senegal on ollut vuosikymmeniä pikemminkin tulosatama ja läpikulkupaikka muualle Afrikkaan lähteville. Nyt Senegal on täynnä lähtijöitä.

Ulkomaille muutetaan, koska 14 miljoonan väestö kasvaa eikä töitä riitä kaikille. 1990-luvulla talouskriisi laski BKT:ta peräti 28 prosenttia (siirryt toiseen palveluun).

Ecuador on löyhän siirtolaispolitiikan unelmamaa

Lähtijöitä on houkutellut myös Latinalaisen Amerikan suhteellisen väljä maahanmuuttokäytäntö. Esimerkiksi Brasilia on myöntänyt kongolaisille helposti viisumin, sillä brasilialaisia kohdellaan samoin Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Ecuador julkisti uuden avoimien ovien politiikan ulkomaalaisille vuonna 2008. Maasta tuli nopeasti Aasiasta ja Afrikasta tulevien kohde ja kauttakulkureitti matkalla kohti muita alueen maita tai Yhdysvaltoja.

Ecuador palautti pian joidenkin maiden kuten Afganistanin, Pakistanin, Somalian, Nigerian ja Kenian viisumivaatimukset. Silti Ecuadorin maahantulosäännöstä kuuluu maailman väljimpiin.

Talousmoottorit yskivät mutta tulijoita riittää

Afrikkalaiset lähtevät Latinalaiseen Amerikkaan etsimään turvaa tai toimeentuloa – tai molempia. Vaikka talousvetureiden Argentiinan ja Brasilian taloustilanne on viime vuosina heikentynyt, tulijoita riittää.

Esimerkiksi Chile myönsi YK:n migraatioraportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) afrikkalaistaustaisille tulijoille vuonna 2016 ensimmäisen kerran yli 3 000 oleskelulupaa, niistä kolmannes on pysyviä. Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n mukaan myös Argentiinan ja Chilen myöntämien oleskelulupien määrä on nousussa.

Ida Marie Vammen tutkii muuttoliikettä Danish Institute for International Studies -laitoksessa. Hän pitää yllättävänä, että lähtijöitä riittää, vaikka alueellisten mahtimaiden taloustilanne on kurjistunut.

– Sekä Argentiinan peso että Brasilian real ovat menettäneet arvoaan. Vaikka seteleitä on paksu tukku, siitä ei enää lähetettäväksi kotimaahan perheelle ja suvulle.

Kuvituskuva

Matkaan vain Messin nimi mielessä

Ida Marie Vammenin mukaan valtameren yli suuntaavilla on hämmästyttävän vähän tietoa muuttomaan olosuhteista. Toki tieto kulkee suusta suuhun ja somessa, mutta Latinalainen Amerikka näyttäytyy Eurooppaa huomattavasti etäisempänä ja tuntemattomampana kolkkana.

– Ihmiset eivät juuri tienneet, millaiset olot heitä odottivat. Haastateltavat sanoivat, että etukäteen oli tiedossa ainoastaan jonkun kuuluisan jalkapalloilijan, Messin tai Maradonan nimi.

Myös tämä kertoo, että lähtöpäätös saattaa olla hyvinkin spontaani. Vaikka matkarahoja säästetään pitkäänkin, ratkaisut kohdemaasta tehdään hatarin tietoperustein.

Tanskalaistutkija Vammen kertoo myös työmarkkinoiden eroavan Euroopasta.

– Afrikasta tulleet joutuvat kamppailemaan toimeentulosta köyhemmistä alueen valtioista tulevien, espanjaa puhuvien tulijoiden kanssa. Siellä on jo olemassa joustava ja liikkuva työvoimareservi.

Afrikkalaiset ja latinot samoilla työmarkkinoilla

Maahanmuuttajat elättävät itsensä esimerkiksi kaupustelulla. Kaduilla myydään piraattikelloja ja aurinkolaseja. Myös prostituutio on keino ansaita.

Dammenin mukaan paikallisten suhtautuminen tulijoihin on ollut osin hyvää tarkoittavan uteliasta, vaikka kysymykset tuntuvat tölväisyiltä.

– Taustalla on aitoa tietämättömyyttä. Silti kysymykset leijonien metsästämisestä tai puussa asumisesta loukkaavat.

Ilmapiiri on taloustilanteen heikkenemisen vuoksi kiristymässä.

Esimerkiksi Brasilian presidentinvaalien toiselle kierrokselle edennyt presidenttiehdokas Jair Bolsonaro on tunnettu rääväsuisista maahanmuuttovastaisista ja rasistista heitoistaan.

– Erikoinen piirre on myös se, että yhteiskunnan vähäosaisimpia kutsutaan mustiksi, negroiksi. Tummaihoiset afrikkalaistaustaiset muuttajat vertautuvat näihin, heidät nähdään tuplamustina.

Voimakkaimmat muuttovirrat aaltoilevat kuitenkin Afrikan sisällä. YK:n muuttoliikeraportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) muuttajia oli vuonna 2017 maanosan sisällä 19 miljoonaa. Viime vuonna yhdeksän miljoonaa afrikkalaista lähti Eurooppaan.

Kojootit kuljettavat ihmisrahtia

Muuttoliikkeen suuntia säätelevät omalta osaltaan myös salakuljettajat.

Kysyntä luo tarjontaa. Eurooppaan pääsee tuhansilla euroilla, Latinalaisen Amerikan ihmisrahti saattaa olla jopa viisinkertaisesti kalliimpi. Myös salakuljettajat ovat sopeutuvaisia.

Jengit kuljettivat aiemmin ihmisiä Ecuadorista Eurooppaan ja Afrikkaan. Nyt tuttua reittiä käytetään toiseen suuntaan.

Kojooteiksi kutsutut salakuljettajat ovat myös verkostoituneet. Ihmiskauppa ja ihmisten salakuljetus on erittäin tuottavaa järjestäytynyttä rikollisuutta.

Latinalainen Amerikka on usein vasta välietappi, ei suinkaan lopullinen määränpää. Monen mielessä siintää Yhdysvallat, maa Meksikon takana.

Sinne voi yrittää esimerkiksi Brasilian myöntämän oleskeluluvan turvin. Matka on jälleen kallis, se saattaa maksaa 20 000 euroa.

Ghanan jalkapallofanit ostivat vain menolipun

Vuonna 2014 Brasiliassa järjestettyjen jalkapallon MM-ksojen aikaan niin ikään kisoihin osallistuneen Ghanan fanijoukko oli urheilufanienkin mittakaavassa yllättävän suuri. Köyhästä 28 miljoonan asukkaan maasta matkaan lähti peräti 10 000 ihmistä.

Todellisuudessa arviolta kymmenesosa heistä seurasi vihreän veran kamppailuja. Valtaosa ryhmästä osti vain menolipun ja suuntasi kisojen turvin kohti uutta elämää.

Kerta maapallon ympäri ei riitä

Muuttoliike maailman ympäri uhmaa etäisyyksiä ja rajoja.

Ghanalaisen Graphic Online-verkkolehden (siirryt toiseen palveluun) haastattelemat ghanalaismiehet Majeed ja Yahaya lensivät Ghanan pääkaupungista Accrasta Brasilian kautta Ecuadoriin, Peruun ja Kolumbiaan. Kolumbiasta miehet matkasivat Meksikoon Yhdysvaltain vastaiselle rajalle.

Yhdysvalloissa oleskelu kesti puolitoista vuotta pidätyskeskuksessa. Kieltävän turvapaikkapäätöksen mukaan kuljetuskone toi kiertolaiset jälleen Accraan. Kaikkiaan matka kesti kolme vuotta.

Nyt ainakin Majeed aikoo yrittää uudelleen. Yhdysvaltoihin hän ei enää tähyä. Tällä kertaa määränpää on lähempänä, tosin edelleen Atlantin tuolla puolen, Costa Ricassa tai Brasiliassa.

korjattu 25.10. klo 4.57 Senegalin väkiluku on 14 miljoonaa, ei 28 miljoonaa.

Lue myös:

"Yhtenä päivänä Khadim oli poissa" – Yle kävi senegalilaisessa kylässä, jossa lähes joka talosta on lähdetty Eurooppaan