Pohjoisessa karhunmetsästys ei ole tehojahtia vaan retkeilyä, luonnon tutkiskelua ja karhun sielunelämään tutustumista

Inarilaisen Tuomas Väänäsen vuodenkierto riippuu paljolti karhujen liikkeistä. Kontioiden elämän tarkkailu alkaa välittömästi niiden herättyä keväällä.

Kotimaa
karhunmetsästäjä Tuomas Väänänen
Karhunmetsästäjä Tuomas Väänänen.Jouni Aikio / Yle

Tuomas Väänänen on 37-vuotias opettaja Ivalosta. Seudun hyvät mahdollisuudet metsästykseen olivat yksi syy hakea avoinna olevaa paikkaa Inarin kunnasta. Metsästysharrastuksen hän aloitti koulupoikana sorsastuksella ja vaativampi hanhenpyynti tuli kuvioihin nuorena miehenä.

Vähitellen myös isompi riista alkoi kiinnostaa. Karhunpyynnistä tuli Väänäsen pääasiallinen harrastus viimeistään silloin, kun metsähanhi rauhoitettiin Lapissakin vuonna 2014.

Näkee heti, että ollaan karhunkaatajan asunnossa

Tuomas Väänänen muistelee olleensa karhujahdissa ensimmäisen kerran vuonna 2004. Miehen rivitaloasunnon olohuoneen sisustuksessa karhuntaljoilla on näkyvä sija. Haastatteluhetkellä hän istuu Sodankylän Vuotsossa kaatamansa karhun taljalla, seinää koristaa iso uroskarhun talja ja lattialla lepää naaraskarhu.

Lipaston päälle Väänänen on asetellut karhunkalloja. Karhuja on kaatunut, mutta ei niin paljon ettei laskuissa pysyisi.

– Kyllä se sen verran harvinaista herkkua on, että jos nyt jo menis laskut sekaisin niin huonosti olisi, ei kaatoja joka vuosi tule.

Väänänen on kotoisin karhupitäjästä, Lapin Sallasta. Jokin kuitenkin veti nuorta erämiestä vielä pohjoisemmaksi Inariin. Karhujen liikkeitä seuratessa tutuiksi ovat tulleet niin Tsarmitunturin alue, Raja-Joosepin seutu, Vätsäri ja Hammastunturi Inarissa kuin Vuotson ja Pokan seutukin naapurikunnissa.

pää ja avoin kita
Metsästäjä on sisustanut asuntonsa karhuntaljoilla.Jouni Aikio / Yle
karhun käpälä
Karhun käpälä.Jouni Aikio / Yle

Poronhoitoalueen karhunmetsästys loppusuoralla

Maa- ja metsätalousministeriö sääntelee karhunmetsästystä poronhoitoalueella kiintiömetsästyksellä. (siirryt toiseen palveluun) Itäisellä poronhoitoalueella kiintiö on 75 karhua, läntisellä poronhoitalueella 20 karhua. Karhunpyynti päättyy koko maassa viimeistään lokakuun lopussa.

Itäisen poronhoitoalueen karhunmetsästys päättyi viime lauantaina, kun kiintiön viimeinenkin karhu kaatui. Itäisellä poronhoitoalueella kaadettiin tänä syksynä 36 karhua Suomussalmella, 19 Kuusamossa, 11 Inarissa, kuusi Sallassa ja neljä Savukoskella. Läntisellä poronhoitoalueella saa metsästää vielä 11 kontiota. Läntisellä poronhoitoalueella on kaadettu tähän mennessä yhdeksän karhua, joista viikonloppuna kaksi Posiolla ja yksi Taivalkoskella.

Tällä metsästyskaudella Tuomas Väänänen kaatoi karhun Suomen ja Venäjän rajan läheisyydessä Inarin Raja-Joosepin pohjoispuolella.

– Toissa viikonloppu taas meni karhumetsällä Kittilän Pokan ja Inarin Nellimin seudulla, 40–50 kilometriä tuli käveltyä, arvelee Väänänen.

karhun kalloja hyllyllä
Jouni Aikio / Yle

Karhujen tarkkailua koko hereilläoloajan

Karhujen liikkeiden tarkkailun Tuomas Väänänen aloittaa jo keväällä hiihtokelien aikaan. Kesälläkin Väänänen panee kaikki jäljet merkille ja kuulostelee muiden, esimerkiksi kalastajien havaintoja karhuista.

– Syksyt menee tuolla metsällä sitten aika lailla. Karhunmetsästys täyttää kaikki viikonloput syksyllä, mutta joskus ehtii arkenakin töiden jälkeen karhulenkille, Väänänen kertoo.

Väänäsellä on kolme karhun- ja hirvenmetsätykseen erikoistunutta uroskoiraa. Koira on tärkeä metsäkaveri.

– Koska täällä on isot erämaat ja vähän tiestöä, täytyy koirien tulla isännän kanssa juttuun, olla isännän ohjailtavissa ja pitkien matkojenkin takaa osata tulla takaisin.

Ojavaaran Velmu
Karjalankarhukoirauros Ojavaaran Velmu.Jouni Aikio / Yle

Metsästäjän kokemuksen mukaan karhukanta on pysynyt melko tasaisena Inarissa. Kaatoja tulee suunnilleen samalla tavalla joka vuosi ja kaadot jakaantuvat eri puolille kuntaa.

Tärkeintä ei ole kuitenkaan karhun jahtaaminen, ei edes pyynnissä onnistuminen.

– Täällä pyynti on mies ja koira -meininkiä tai sitten kuljetaan pikkuporukalla tuolla erämaissa. Sanon tätä retkeilyksi, saalista tulee harvoin. Tämä on enemmänkin sellaista luonnonmerkkien tutkiskelua ja karhun sielunelämään tutustumista, kuvailee Tuomas Väänänen.