Surukuusia, hemlokkeja ja 350-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä – arboretumin geenipankki takaa puiden säilymisen jälkipolvillekin

Puulajipuisto Arboretum Yltöisissä kasvaa lukuisia harvinaisuuksia, mutta siellä testataan myös uusia lajeja.

arboretumit
Kilpikaarnamänty
Yli 350 vuotta vanha kilpikaarnamänty Arboretum Yltöisissä.Petra Ristola / Yle

Kaarina– Metsä on minulle tärkeä. Sen voi tuntea kaikilla aisteilla. On tuoksuja, värejä, muotoja ja ääniä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.

Nytkin, vaikka ollaan jo lokakuussa, voi kuulla tiaisparvia, hippiäisiä ja puukiipijöitä.

Astelemme hitaasti nautiskellen Kaarinan Yltöisissä sijaitsevassa puulajipuistossa eli Arboretum Yltöisissä (siirryt toiseen palveluun). Paikka on noin 20 kilometrin päässä Turusta. Toiselta reunaltaan arboretum rajautuu mereen.

Juhanoja pääsee työnsä puolesta samoilemaan metsään vaikka joka päivä. Parhaillaan Yle kannustaa kaikkia suomalaisia menemään metsään. Kampanjalla muistutetaan ainutlaatuisista jokamiehenoikeuksistamme.

– Metsällä on yhä enemmän merkitystä, kun kaupunkirakentaminen tiivistyy, sanoo Sirkka Juhanoja.

Yli viisimetrisiä alppiruusuja

Arboretum Yltöinen on monelle tuttu alue siitä, että kesällä metsässä kukkivat lukuisat alppiruusupensaat.

– Aikoinaan tänne on istutettu yli 3 000 pientä alppiruusun tainta. Nyt kookkaimmat ovat jo yli viisimetrisiä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.Petra Ristola / Yle

Juhanojan mukaan 1970-luvulla alueelle on istutettu suomalaisen alppiruusun jalostusaineistoa, josta on valittu lajikkeita kauppoihin myytäväksi.

– Nämä viihtyvät tällaisessa mäntyvaltaisessa metsässä, jossa valo siivilöityy puitten latvusten läpi. Ei ole liian pimeää, mutta kuitenkin on vähän varjoa. Ja maan pohja on tuore, kostea ja hapan.

Ruskan värejä metsässä
Petra Ristola / Yle

Geenipankki turvaa säilymisen

Kaarinan Yltöisissä sijaitseva arboretum eli puulajipuisto on Luonnonvarakeskuksen ylläpitämä. Noin kymmenen hehtaarin aidatulla alueella kasvaa yli 200 puuta tai pensasta. Alue on suomalaisten lehti- ja havupuiden sekä pensaiden geenipankki.

Kun Suomen kansallinen geenivaraohjelma (siirryt toiseen palveluun) perustettiin vuonna 2003, Arboretum Yltöinen sai virallisen geenipankkistatuksen.

Kaarnakoivu
Rauduskoivu on muuttunut kaarnakoivuksi. Koivun runko on muuttunut mäntymäiseksi.Petra Ristola / Yle

– Näin turvataan Suomessa tärkeiden geenivarojen säilyminen tutkimuksen ja jalostuksen käyttöön. Ei päästetä häviämään sitä, mikä on tänne hyvin sopeutunut ja mikä menestyy täällä hyvin, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.

Luonnonvarakeskus vastaa metsägeenivarojen lisäksi monien muiden geenivarojen säilytyksestä (siirryt toiseen palveluun), kuten maatalous- ja puutarhakasvien, kalojen sekä tuotantoeläinten.

Kilpikaarnamäntyjä
Kun mänty saavuttaa tietyn iän, alkaa kaarna kasvaa kilpimäisinä levyinä. Nämä kilpikaarnamännyt ovat yli 350 vuotta vanhoja.Petra Ristola / Yle

Puulajipuiston harvinaisuuksia

Arboretum Yltöinen on perustettu samoihin aikoihin kuin puutarhatutkimus aloitettiin Yltöisten tilalla vuonna 1927. Alueelle istutettiin tuolloin monenlaisia puulajeja, mutta alueen vanhimmat puut olivat jo silloin hyvässä kasvussa ja ne jätettiin paikoilleen.

Meren rannalta löytyy korkeita ja paksuja kilpikaarnamäntyjä, jotka ovat yli 350 vuotta vanhoja.

– Kilpikaarnamänty on iäkäs suomalainen metsämänty. Kun mänty saavuttaa tietyn iän, alkaa kaarna kasvaa kilpimäisinä levyinä, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.

Kaarnakoivu
Kaarnakoivussa koivun tuohi on muotoutunut paksuksi kaarnaksi.Petra Ristola / Yle

Läheltä kilpikaarnamäntyjä löytyy alueen toinen harvinaisuus, kaarnakoivu. Se on koivu, jonka runko näyttää mäntymäiseltä.

– Tämä on rauduskoivu, jossa tuohi on muotoutunut paksuksi kaarnaksi. Ilmiö on harvinainen, mutta rannikolla näitä tavataan jonkin verran, sanoo Juhanoja.

Alueelta löytyy myös visakoivuja ja suomalaisten koivujen liuskalehtisiä muotoja.

Mahtavien, korkeiden havupuiden joukosta erottuu kitukasvuisen näköinen kuusi, jonka lyhyet oksat riippuvat ohutta runkoa myöten.

– Tämä on suomalaisen metsäkuusen erikoismuoto, josta käytetään nimitystä surukuusi. Ne voivat kasvaa korkeiksi, mutta jäävät hyvin kapeiksi, kuvailee Juhanoja.

Hemlokki yleiseksi koristepuuksi?

Luonnonvarakeskuksen ylläpitämästä arboretumista löytyy kotimaisten puiden ja pensaiden lisäksi ulkomaisia lajeja. Puulajipuisto toimii myös eräänlaisena koealueena.

Sokerikoivuja
Pohjois-Amerikassa esiintyvä sokerikoivu on tumma rungoltaan.Petra Ristola / Yle

– Alueen maasto on vaihtelevaa. Täällä voidaan kokeilla eri lajeja ja saada uutta tietoa esimerkiksi viherrakentamisen tarpeita varten, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja.

Pohjois-Amerikasta kotoisin olevat lehtipuut muodostavat yhtenäisen ryhmän alueella. Tähkävaahterat, karoliinanvalkopyökit ja amerikanpyökit loistavat parhaillaan ruskan eri väreissä.

Puut on kasvatettu siemenistä, ja niiden soveltuvuutta Suomeen seurataan.

Karoliinanvalkopyökin lehtiä ruskan väreissä.
Karoliinanvalkopyökin lehtiä ruskan väreissä.Petra Ristola / Yle

– Seuraamme, löytyisikö näistä kestäviä koristepuita meille.

Tutkija Sirkka Juhanojan yksi lempipuu alueella on hemlokki. Arboretumista löytyy muun muassa lännenhemlokkeja ja japaninhemlokkeja.

Hemlokit ovat havupuita, joita tavataan Japanissa ja Pohjois-Amerikassa.

– Näkisin tätä mielelläni enemmän koristepuuna. Hemlokki on kaunis, säännöllisen muotoinen puu.

Japaninhemlokin käpyjä
Japaninhemlokin kävyt ovat pieniä.Petra Ristola / Yle
Japaninhemlokki
Tämä japaninhemlokki on kasvanut Kaarinan Yltöisissä jo 1930-luvulta saakka.Petra Ristola / Yle

Lue lisää:

Ylen Mennään metsään -sivut