Mikä on romanien puskaradio? Mitä vastaan pappi taistelee? Mitä ovat saamelais-suomalaiset arvot? Kolme nuorta aikuista kertoo, miten perinteet istuvat suomalaiseen arkeen

Katso kolme tarinaa siitä, miten perinteiden ja vakaumusten kanssa voi luovia onnistuneesti.

elämäntapa
Natja Florin, Juho Puhto, Áile Torikka.
Niko Mannonen / Yle

Kuinka usein joudut pysähtymään ja pohtimaan omia arvojasi?

Saatat ostaa halpavaatteita siitä huolimatta, ettet haluaisi tukea hetkessä jätteeksi muuttuvaa ketjutuotantoa. Tai ehkä joudut tinkimään aatteistasi: luovit kristillisen suomalaisen kalenterivuoden kanssa siitä huolimatta, ettet pidä jumalallisia juhlapyhiä tärkeinä tai tarpeellisina.

Useimmat meistä perivät jonkinlaisen arvomaailman kotoa. Siihen voi liittyä esimerkiksi vakaumukseen liittyviä arvoja, perhearvoja tai kulttuurisia arvoja. Tilanteesta riippuen omia arvojaan joutuu pohtimaan yhä uudelleen, ja niistä joutuu joskus myös joustamaan.

Kun esimerkiksi Jäämeren rata -hanke nytkähti eteenpäin, moni saamelainen koki elämäntapansa olevan uhattuna. Elokuussa taas runsasta huomiota herätti ulkoministeri Timo Soinin aborttikanta, jonka ilmaistiin olevan "ristiriidassa Suomen linjan kanssa". Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista on saanut uusia kierroksia, ja moni saattaa joutua miettimään, miten oma etiikka kestää tilanteessa.

Arvojen, perinteiden ja vakaumusten kanssa on mahdollista luovia. Tässä kolme tarinaa siitä, miten erilaiset elämäntavat istuvat arkeen.

Natja Florin: "Minulle ei ole ongelma olla romani tässä yhteiskunnassa"

28-vuotias Natja Florin on pukeutunut muhkeaan, yönmustaan samettihameeseen ja koristeelliseen röijyyn eli paitamaiseen yläosaan. Pitkiin hiuksiin on kammattu sileä laine. Katukuvassa Florinin tunnistaa välittömästi Suomen romaniväestöön kuuluvaksi.

Moni saattaa miettiä, mitä tapahtuu, jos romani mielii esimerkiksi kahvilatyöntekijäksi tai sairaanhoitajaksi, ja perinteinen puku vaihtuu työvaatteisiin. Tapojen mukaisesti romani ei voi kohdata vanhempia romaneja (siirryt toiseen palveluun) ilman perinteistä pukua yllään. Katso videolta, mitä Florin kertoo tilanteen ratkaisemisesta:

Natja Florin.
Natja Florinille ei ole ongelma olla romani suomalaisessa yhteiskunnassa. Video: Niko Mannonen / Yle

Florin kulkee perinteisessä asussaan minne haluaa. JyväsRoman tyttö- ja naistyön ohjaajana hän saattaa työskennellä milloin toimistossa, milloin ihmisten kodeissa tai kadulla: siellä, missä asiakkaat liikkuvat.

Florinin intohimo on saada romaninaiset liikkeelle ja ulos kodeistaan, jonne he ovat saattaneet esimerkiksi pikkulapsiarjessa jumittua – aivan kuten valtaväestöllekin voi käydä. Florinin työssä romaniasu on osa arkea.

– Minulle ei ole ongelma olla romani tässä yhteiskunnassa. Joku toinen voi kokea asian toisin, mutta itse ajattelen, että jos en tee siitä ongelmaa, se ei ole ongelma, Florin sanoo tiukasti.

Florinin parhaat ystävätkin ovat valtaväestöstä, joten mitään mystistä kulttuurien ristiriitaa ei ole.

Juho Puhto: "Suomessa on erityisen helppoa olla kristittynä ja pappina"

Juho Puhto, 25, pohtii, miksi hänellä ei ole videohaastattelua varten yllään kaftaania eli pitkää papin juhlapukua. Valkoinen panta sentään löytyy kaulasta. Kirpeä sää on tehnyt papille punaisen nenän, mutta siitä viis: kampusalueella kulkeminen kuuluu hänen toimenkuvaansa.

Mitä vastaan pappi taistelee yhteiskunnassamme? Katso videolta Juho Puhdon vastaus:

Juho Puhto.
Juho Puhto meinasi lapsena kyllästyä jumalanpalveluksiin, ja pyrkii nyt itse vaikuttamaan niiden kiinnostavuuteen. Video: Niko Mannonen / Yle

Puhto on melko nuori papiksi, mutta sitä selittää jo 17-vuotiaana herännyt ammatillinen kutsumus.

– Lapsena jumalanpalveluksessa oli aika tylsää. Muistan, että piti olla paljon rusinoita mukana, että kestin messun loppuun asti, Puhto sanoo naureskellen.

Teini-iässä tylsyys muuttui kysymykseksi: mitä juuri Puhto voisi tehdä sille, että vaikkapa jumalanpalveluksista tulisi mielekkäämpiä? Niinpä hänestä tuli pappi, joka tekee erityisesti töitä opiskelijoiden kanssa – keskustelee, auttaa ja ohjaa sieluja, jotka kaipaavat tukea.

Puhdon mukaan ihmisiä tuntuu hämmästyttävän se, että nuoresta sukupolvesta nousee vielä papiksi haluavia. Hän itse kokee asemansa jopa etuoikeutetuksi, ainakin verrattuna muiden maiden kollegoihin.

Áile Torikka: "Maalla asuvan suomalaisen ja saamelaisen arvot ovat aika samanlaisia"

32-vuotias Jyväskylään kotiutunut Áile Torikka on sekä suomalainen että saamelainen, mutta sitä ei moni osaa arvata. Torikka ei omien sanojensa mukaan ole tyypillisen saamelaisen näköinen, joten harva hoksaa heti, että Torikan juuret johtavat alkuperäiskansaan.

Kerran Torikka muistaa kuitenkin joutuneensa tekemään kompromissin suomalaisuuden ja saamelaisuuden välillä. Katso videolta, miksi Torikka joutui vaihtamaan saamen muutamaksi vuodeksi suomen kieleen kotonaan:

Áile Torikka.
Áile Torikka on sekä suomalainen eikä saamelainen, ja luovii sujuvasti molempien identiteettien kanssa. Video: Niko Mannonen / Yle

Gákti eli lapinpuku yllään Torikka huomaa, että moni tahtoisi valokuvata pukua, ja siitä hän ei ole erityisen mielissään.

– Minusta on vähän hassua välillä olla kuin näyteikkunassa esillä siksi, että edustan omaa kulttuuriperintöäni, Torikka toteaa.

Kahden kansan sujuva liitto tarkoittaa sitä, että hän ei erottele, mitkä omista arvoista ovat suomalaisia, mitkä saamelaisia.

– Ehkä näin aikuisena näkee jonkinlaista pientä eroavaisuutta. Mutta toisaalta, jos miettii maalla asuvaa suomalaista ja pohjoisessa asuvaa saamelaista, arvomaailma on aika samanlainen, Torikka ajattelee.

Torikalla on omakohtaista kokemusta siitä, että saamelaisuus ja suomalaisuus lyövät kättä suvun arvostamisen osalta. Molemmissa perheissä pikkuserkutkin lasketaan lähisuvuksi, ja sukulaisiin pidetään tiiviisti yhteyttä.

– Se on ihan erilaista kuin täällä kaupungissa. Monet täällä tuntemistani sanovat, etteivät he tiedä edes kaikkia serkkujaan, pikkuserkuista puhumattakaan.

Kaikki joutuvat joskus joustamaan

Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila muistuttaa, että identiteettien yhteensovittaminen kuuluu elämään. Kysymys valtaväestön ja vähemmistön vastakkainasettelusta sisältää oletuksia siitä, että olisi yksi, yhtenäinen enemmistö ja että vähemmistöt poikkeavat enemmistöstä automaattisesti.

– Ei ole mitään yksittäistä suomalaista kulttuuria tai edes yhtenäistä suomen kieltä, vaan moninaisia murteita ja miljoona tapaa olla suomalainen, Jutila toteaa.

Suomessa on kuitenkin erilaisia kulttuuriin sidottuja käytäntöjä, jotka muodostavat kokonaisuuden – eräänlaisen enemmistön tavan hoitaa asioita. Sellaisia ovat vaikkapa tietyt vapaapäivät koulusta ja töistä, jotka usein määrittyvät esimerkiksi evankelisluterilaisen kalenterin mukaan. Keskustelua herättänyt saunakulttuuriin liittyvä alastomuus voidaan sekin katsoa enemmistön tavaksi suorittaa kylpeminen oikeaoppisesti.

Tapojen lisäksi on erilaisia arvoja, joiden suomalaisuudesta keskustellaan säännöllisesti. Jutilan mukaan juuri arvoristiriidat saavat usein palstatilaa. Jutila kuitenkin katsoo, että tällaisia ristiriitoja usein liioitellaan – viime kädessä ihmisillä on yhteisymmärrys perustavanlaatuisista moraalisista käsityksistä.

– Perus- ja ihmisoikeudet antavat hyvän tukijalan näihin kysymyksiin. Niin kauan, kuin kulttuuriset arvot kunnioittavat näitä oikeuksia, pitäisi jokaisen saada toteuttaa omaa arvokasta, hyvää elämäänsä siten kuin itse haluaa, Jutila kiteyttää.

Meidän pitää yhteiskuntana mahdollistaa, ettei kenenkään identiteettiä vähätellä tai pyritä mitätöimään

Antti Kivijärvi

Aina elämäntapojen ja arvojen sovittaminen enemmistöön ei ole helppoa. Viimeksi kesällä uutisoitiin siitä, miten Jehovan todistajien vakaumuksellinen vapautus asevelvollisuudesta otettiin uuteen arvioon.

Noin neljän kuukauden päästä koittavat eduskuntavaalit vaalikoneineen saavat taas miljoonat suomalaiset miettimään, kenen ehdokkaan arvot istuvat parhaiten omiin ihanteisiin.

Tutkija Antti Kivijärvi Nuorisotutkimusseurasta tähdentää, ettei omien ja yhteiskunnan arvojen välillä tasapainottelu ole yhdenkään yksittäisen ihmisen vastuulla. Tärkeää olisi, että jokaisella olisi mahdollisuus kuulua useampaan yhteisöön yhtä aikaa, jos niin kokee tarpeelliseksi, eikä ketään ahdisteltaisi yhteen ainoaan muottiin.

Florinin, Puhton ja Torikan kertomuksista käy ilmi, että kulttuurien yhteensovittaminen voi olla parhaimmillaan joustavaa ja jopa mutkatonta.

– Meidän pitää yhteiskuntana mahdollistaa, ettei kenenkään identiteettiä vähätellä tai pyritä mitätöimään, Kivijärvi toteaa.