1. yle.fi
  2. Uutiset

1600-luvun kokkolalainen söi sikaa, nautaa ja lammasta – arkeologit kaivavat vuosisatojen takaista arkea Kokkolan keskustassa

Kaivausten paikalla, nykyisen K.H. Renlundin museon kohdilla, on asuttu jo 1600-luvulla.

kaupunkiarkeologia
Kaivauksia KH Renlundin museon vieressä.
Museon tonttia tutkitaan aivan Kokkolan ydinkeskustassa.Kalle Niskala / Yle

Valvovan arkeologin tarkkojen silmien alla kaivinkone rouhaisee sivuun maata ja heittää sen viereiseen kasaan. Alaspäin on kaivettu jo ainakin parin metrin verran.

Käynnissä ovat Museoviraston arkeologiset kaivaukset, joilla on tarkoitus valottaa varhaisten kokkolalaisten elämää aina 1600-luvulle asti.

Kaivauksia K.H. Renlundin museon vieressä.
Kalle Niskala / Yle

K.H. Renlundin museon tontilla, Kokkolan ydinkeskustassa, maassa on noin kolmenkymmenen metrin pituinen railo, joka kulkee melkein Isokadulta aina Itäiselle Kirkkokadulle.

Niin sanottua toimeksiantokaivausta tarvitaan, koska viereisellä Niemen tontilla alkaa todennäköisesti loppusyksystä kerrostalotyömaa. Rakentaminen ei ulotu museon tontille, mutta se sotkisi kuitenkin ne vanhan asutuksen kerrokset, joita museon tontilla ei vielä ole tutkittu.

Asuttiin jo 1600-luvulla

1640-luvulla alue oli piirretty jo ruutukaavaan, ja se oli osa kaupunkikeskustaa. Kaivauksilla halutaan taltioida tuota yli 300-vuotiasta arkielämää, kertoo tutkija Tuija Väisänen Museovirastosta.

– Ylimpänä on löytynyt 1800-luvun makasiinirakennuksen kivijalkaa ja purkukerroksia. Sitten on päästy jo 1700-luvulle ja paikoin mahdollisesti 1600-luvulle. Paljon on löytynyt astianpalasia, luita, fajanssia, lasia ja muuta ruokatalouteen liittyvää. On myös paljon rakennusjätettä, rautanauloja ja ikkunalasia.

Tynnyrinkansi.
Tynnyrin pohja 1700-luvulta.Kalle Niskala / Yle

Tontille on vuosisatojen saatossa kerrostunut puurakennusten palaneita ja palamattomia jäänteitä. Uutta rakennettaessa ei niinkään raivattu vanhaa pois, vaan jäänteitä käytettiin alla täytemaana.

Varsinkin Itäisen Kirkkokadun puolella on paljon täytettä, sillä maa vietti alaspäin ja oli melko kosteaa. Jälkipolville kosteus on pelastus, sillä tietyt materiaalit säilyvät parhaiten kosteassa. Kaivauksissa onkin löytynyt esimerkiksi nahkainen kengänpohja.

Maaperästä esiin kaivetut luut kertovat ruokavaliosta ja kotieläimistä. Ennen on syöty ainakin sikaa, lammasta ja nautaa. Hevosen luitakin on löytynyt.

Liitupiippujen pesät ja varret ovat kaupunkiarkeologien arkipäivää nyky-Suomessa. Piiput olivat erittäin yleisiä 1700-luvulla, mutta ne olivat tuohon aikaan ylellisyysesineitä. Niitä valmistettiin pääasiassa Hollannissa ja Englannissa.

Arkeologisilta kaivauksilta voisi odottaa kenties mielenkiintoisten aarteiden löytämistä. Tutkija Tuija Väisänen arvottaa kuitenkin toisin.

– Jokaiselta työmaalta löytyy aina joitain yllätyksiä, joita sieltä ei odotettu löytyvän. Arvokkainta on silti se kokonaisuus, kun saadaan laajempia alueita tutkittua ja päästään suoraan nuoremmista vanhempiin kerroksiin. Yhdessä löytöjen kanssa se kokonaisuus on tärkeä. Yksittäinen löytö ei koskaan ole niin arvokas kuin se kaikki tieto yhteensä.

Kengänpohja.
Kostea maa on säilönyt nahkaisen kengänpohjan .Kalle Niskala / Yle

Museon tonttia tutkittiin jo vuonna 2011. Silloin syynä olivat aikeet rakentaa museolle lisärakennus. Myöhemmin rakennushanke haudattiin ja lisätilaa suunnitellaan joskus ehkä toteutuvan Rautatientorin kortteleihin.

Viereisestä Niemen tontista on tehty osittaisia tutkimuksia 2007. Saattaa olla, että kerrostalorakentamisen edetessä arkeologit käyvät vielä paikalla valvomassa työmaata.

Vuoden 2018 kaivausten raportti valmistunee 2019 keväällä. Tuloksia voi tarkastella Museoviraston tietokannassa Kyppi.fi-sivulla. (siirryt toiseen palveluun)

Tuija Väisänen
Tutkija Tuija Väisänen on tänä vuonna tehnyt kenttätutkimuksia Kokkolan lisäksi muun muassa Porvoossa, Espoossa ja Hämeenlinnassa. Kenttätyökausi alkaa huhtikuussa ja jatkuu talven tuloon saakka.Kalle Niskala / Yle
Lue seuraavaksi