"Voi jeesus, tämä voisi olla helpompaakin", ajatteli sokea Felicia pelatessaan – Nyt hän usuttaa pelifirmoja palvelemaan vammaisia

Peliteollisuudessa aletaan ymmärtää, että pelikehityksessä tulisi huomioida myös esimerkiksi näkö- ja kuulovammaiset.

pelit
Hyvin värikkäästi pukeutunut nainen kävelysillalla.
Felicia Prehn on lähes sokea, mutta työskentelee pelien ja animaatioiden parissa.Elisa Kinnunen / Yle

KajaaniNainen on kuin karkki – takki hohtaa kaikissa sateenkaaren väreissä, hiukset ovat neonpinkit ja paljettiset kissankorvat koristavat hiuspantaa.

Kättely on luja ja lämmin, mutta silmät ovat hämmentävän levottomat.

Puhe on nopeaa, kun hän puhuu äidinkieltään amerikanenglantia. Suomea hän puhuu hiukan rauhallisemmin – pian nainen nousee puhumaan pelinkehittäjille NGS-tapahtumassa (siirryt toiseen palveluun) Kajaanissa.

Felicia Prehn on ollut lähes sokea syntymästään saakka. Hän toimii tuottajana porilaisessa animaatio- ja pelinkehitysyhtiö Nopiassa.

Eivät yhtiöt välitä tulevatko dollarit tai eurot vammaiselta vai normaalikuntoiselta ihmiseltä.

Felicia Prehn

Prehn sai ensimmäisen oman pelikoneensa, Nintendo 64:n, ollessaan 8-vuotias. Hän kertoo pelanneensa Super Mariota ja muita pelejä naama kiinni ruudussa.

– Ajattelin, että voi jeesus, tämä voisi olla helpompaakin.

Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin peliyritys Nopia on julkaisemassa ensimmäistä peliä, joka sopii myös näkö- ja kuulovammaisille. (siirryt toiseen palveluun) Se on Prehnin käsikirjoittama.

Prehn kiertää paljon pelitapahtumissa testaamassa pelejä pieniltä firmoilta ja startupeilta.

– Kysyessäni, onko peli sokeaystävällinen, sen ihan tuntee, kun he ajattelevat, että voi ei. Se on superkiusallista. Myös värisokeilla on ongelmia monen pelin kanssa, sanoo Prehn.

Isoilla yrityksillä homma on hanskassa paremmin

Monet suuret yhtiöt, kuten Microsoft ja Electronics Arts ovat ottaneet esteettömyyden vakavasti. Yhtiöillä on foorumeita, joissa kohtaamistaan pelivaikeuksista ja muutosehdotuksista voi keskustella reaaliaikaisesti.

– Jostain vammasta kärsiviä pelaajia on maailmassa paljon. Muutama vuosi sitten ihmiset, joilla oli rajoitteita, eivät voineet pelata pelejä. Se ei enää käy, sanoo Felicia Prehn.

Yksi syy yritysten panostukseen on luonnollisesti raha. Esteettömille peleille on oma markkinarakonsa.

– Eivät yhtiöt välitä tulevatko dollarit tai eurot vammaiselta vai normaalikuntoiselta ihmiseltä, pamauttaa Prehn.

Pitää vain lisätä ominaisuuksia olemassa oleviin peleihin, että ne ovat käytettävissä kaikille.

Felicia Prehn

Prehn uskoo, ettei esteettömyyttä saavuteta nykyisillä peleillä. Hän kuitenkin luottaa tulevaisuuteen.

– Haluan ajatella, että meillä on teknologiaa, koulutusta sekä ymmärrystä vammaisuudesta, ja tulevaisuudessa kaikki voivat pelata kaikkea.

Prehnin mukaan asenteet pelejä kohtaan ovat muuttuneet. Aiemmin ajateltiin, että pelit ovat tarkoitettu terveille nuorille miehille. Kun he kasvoivat, oletettiin pelaamisen loppuvan.

– Nyt tiedetään, että pelit ovat osa kulttuurillista ja yhteisöllistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olipa kyse sokeudesta, kuuroudesta, autismista, downin syndoomasta tai muusta – kaikki haluavat tuntea yhteenkuuluvuutta, Prehn sanoo.

Värikäs nainen puhuu mikrofoniin lähikuvassa.
Felicia Prehn puhui Northen Game Summitissa pelien esteettömyydestä.Timo Sihvonen / Yle

Pelien esteettömyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että peleistä pitäisi tehdä erilliset versiot esimerkiksi näkövammaisille.

– Kaikki lähtee pelin säädettävyydestä. Pitää vain lisätä ominaisuuksia olemassa oleviin peleihin, että ne ovat käytettävissä kaikille, Prehn selittää.

Prehn kertoo esimerkkinä, kuinka tavalliset ihmiset käyttävät kuuroille tarkoitettua tekstitystä, kun eivät halua lasten häiriintyvän äänistä kesken elokuvan.

– Tai he syövät perunalastuja niin kovaäänisesti, etteivät kuule, mitä tapahtuu, virnistää Prehn.

Sokeus ei estänyt rakasta harrastusta

Felicia Prehn kasvoi sokeudestaan huolimatta pelikulttuuriin. Myös hänen veljensä on sokea. Veli oli innokas pelaaja ja Felicia katseli, kun hän pelasi Doom -peliä.

– Meillä oli vaikeuksia, mutta pystyimme pelaamaan. Rakastimme pelaamista niin paljon, että saimme sen onnistumaan.

Prehn sanoo ihmisten olettavan, ettei sokealla voi olla roolia peliteollisuudessa, tai ylipäänsä teollisuudessa. Prehnin mukaan Suomessa on paljon ihmisiä, jotka olettavat, että sokea on joko työtön tai sosiaalisesti tuetussa työssä.

Kun Felicia Prehn lähtee kotoaan, hän on jo tottunut siihen, ettei näe. Videolla Prehn kertoo, miten pieneltä tuntuvat asiat voivat yllättäen olla ylivoimaisen vaikeita. Video on englanninkielinen.

Nainen katsoo sillalta alas.
Lähes sokea Felicia Prehn liikkuu kotikaupungin kaduilla turvallisesti, mutta pienet asiat ovat joskus hankalia – kuten kadun ylitys.

Näkö on asia, jonka kuka tahansa voi menettää. Prehn uskoo ettei yritys kuitenkaan halua menettää asiakasta, koska tämä ei enää näe.

Näkövammaisilla onkin todella tärkeä rooli peliteollisuudessa.

– Sokeat ihmisten voivat opastaa tekijöitä ymmärtämään ongelmat, ja sen kuinka niiltä vältytään. Pitää pystyä tekemään peli tai sovellus, joka toimii myös heikkonäköisellä tai sokealla asiakkaalla, Prehn selittää.

Prehnin kokemuksen mukaan moni pieni pelintekijä ajattelee edelleen, että esteettömyys ei ole tärkeää tai se on jotain, mitä voi kehittää myöhemmin, koska se on kallista. Sen voidaan myös ajatella koskevan vain pientä joukkoa ihmisiä.

– Se ei ole niin. Saamme aikaan paljon, kun lisäämme keskustelua. Siksi minä teen tätä – itseni ja kaltaisteni tulevaisuuden lapsien takia.

Felicia Prehnin tarina englanniksi siitä, kuinka sokeasta maahanmuuttajasta tuli pelinainen. (Yle News)

Felicia Prehn tuli Suomeen eurodancen rytmeillä (siirryt toiseen palveluun) (Näkövammaisten Liitto)