Suomi on yhä kallis maa, vaikka euro on tasoittanut hintoja Euroopassa – arvaatko, mikä on Suomessa halpaa?

Mikä eurossa on liki 20 vuoden aikana mennyt nappiin, mikä meni pieleen ja mitkä ovat tulevaisuuden riskit?

euro
suomen lippu kartalla
AOP

Suomessa satasen hintaiset saappaat saattoi saada Virosta 60 eurolla viime vuosikymmenen alussa.

Ei saa enää. Etelänaapurin vuoden 2005 eurojäsenyyden jälkeen kenkien hinnat ovat nousseet siellä liki 40 prosenttia.

Kengät maksavat nyt Suomessa saman verran kuin tuolloinkin, joten Suomesta ja Virosta ostettujen jalkineiden hintaero on lähes tasoittunut. Eikä Suomi ole enää Etelä-Euroopan maihinkaan verrattuna yhtä kallis kuin takavuosina, vaikka eroja on.

Vielä viime vuosikymmenellä eurooppalaiset ketjut hinnoittelivat tuotteensa eri maissa eri tavoin. Ainakin kansainvälisten merkkien verkkokaupassa (siirryt toiseen palveluun) hinnat ovat nyt kutakuinkin samat eri puolilla euroaluetta. Ikean kaappi, Applen laite tai Gantin paita ovat suurin piirtein saman hintaisia Espanjassa, Italiassa ja Suomessa.

Erot euroalueen ulkopuolisiin maihin verrattuna taas ovat melko selvät. Esimerkiksi kaikki muut Pohjoismaat ovat niin vaatteissa, ruuassa kuin kengissäkin Suomea kalliimpia Eurostatin mukaan.

Johtopäätös 1: Yhteisvaluutta euro näyttää onnistuneen siinä, että hinnat yhdenmukaistuvat eri puolilla yhteisvaluutta-aluetta. Kun inflaatio on laukannut etelässä ja idässä jo valmiiksi kalliimpia länttä ja pohjoista nopeammin, erot tasoittuvat.

Allaolevaan grafiikkaan on koottu yksittäisiä tuotteita, joissa hintaerot ovat vielä suuret. Suomen keskihintaa verrataan euroalueen halvimpiin, ja alimmassa tuotteessa kalleimpaan maahan. Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Hintoja
Lähteet: Eurostat, Statista, Kansainvälinen elokuvateatteriliitto.Anna Karismo, Yle

Palkkoja rahaliitto ei ole tasoittanut

Euroopan keskuspankissa on riemuittu viime viikkoina siitä, että euroalueen palkat kasvavat yli kahden prosentin vuosivauhtia (siirryt toiseen palveluun) – nopeimmin kuuteen vuoteen. Suurimassa eurotaloudessa Saksassa palkat ovat nousseet jopa yli neljän prosentin vauhtia.

EKP:lle palkkojen nousu on ilouutinen, koska se auttaa pankkia saavuttamaan tavoitteensa: inflaatio eli kuluttajahintojen nousu kiihtyy. Palkankorotukset saavat ihmiset kuluttamaan enemmän, mikä nopeuttaa hintojen nousua.

Euroalueen inflaatio onkin ponnistanut kahden prosentin tuntumaan – paitsi ei Suomessa (siirryt toiseen palveluun), jossa kuluttajahintojen nousu on yhä hidasta.

Suomessa palkatkaan eivät ole nousseet samaa tahtia kuin muualla (siirryt toiseen palveluun). Meillä ne jäädytettiin kilpailukyvyn nimissä muutama vuosi sitten.

Suomen palkkamaltissa oli kyse niin kutsutusta epäsymmetrisestä sokista. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa samalla kun muiden maiden talouksissa pyyhkii hyvin, jossakin jäsenmaassa kilpailukyky tai talous kärsii – yleensä omien erityispiirteidensä vuoksi.

Suomi kärsi heikosta tuottavuudesta ja kilpailukyvystä kilpailijamaihin, myös euroalueen ulkopuolisiin Pohjoismaihin nähden. Se johtui osaksi liian korkeiksi karanneista palkoista.

Nokian menestystä seuratessa mopo karkasi käsistä. Palkat nousivat selvästi nopeammin kuin kuluttajahinnat eivätkä olleet suhteessa tuottavuuskehitykseen.

Johtopäätös 2: Euroa perustettaessa pelättiin epäsymmetrisiä sokkeja, mutta isolla valuutta-alueella niistä ei päästä luultavasti ikinä. Niitä on nytkin, esimerkiksi: euroalueen työttömyys on pienentynyt ja Saksassa on vähiten työttömiä vuosikymmeniin, mutta Espanjassa työttömyys on yli 15 prosenttia.

Rakenneuudistusten avulla Espanja on kuitenkin onnistunut pienentämään työttömyyttä liki kymmenellä prosenttiyksiköllä sitten viime vuosikymmenen vaihteen. Yritysten kilpailukykyä on parannettu muun muassa sallimalla yrityskohtaiset palkkasopimukset (siirryt toiseen palveluun).

Kilpailukyky parani, nousevatko suomalaisten palkat?

Nyt Suomen tilanne on muuttunut, kun kilpailukyky on parantunut. Talous kasvaa, vienti vetää ja yritykset tekevät hyvää tulosta.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestössä SAK:ssa ennakoidaankin palkankorotusvaatimusten lisääntyvän, kun nykyiset työehtosopimuskaudet päättyvät.

– Se riippuu taloussuhdanteesta. Jos näyttää yhtä hyvältä kuin nyt, niin kyllä meillä Suomessakin palkkojen pitäisi nousta enemmän, SAK:n ekonomisti Patrizio Lainà sanoo.

– Ei kilpailukykyä kannata liiankaan paljon parantaa. Kotimainen kysyntäkin on olennaista, palkat vaikuttavat siihen, Lainà sanoo.

Johtopäätös 3: Palkkakehitystä ja kuluttajahintojen nousuvauhteja yhteisvaluutta ei ole tasoittanut. Myös jäsenmaiden palkkaerot ovat suuret. Saksassa on paremmat palkat kuin Suomessa, jossa taas keskimääräinen tuntipalkka oli kaksinkertainen Portugaliin ja Kreikkaan verrattuna vuonna 2016.

 Jacques Santer, Dominique Strauss-Kahn, Antonio de Sousa Franco ja Sauli Niinistö vuonna 1998.
Ranskan valtiovarainministeri Dominique Strauss-Kahn (vas.), EU-komission puheenjohtaja Jacques Santer sekä Portugalin ja Suomen valtiovarainministerit Antonio de Sousa Franco ja Sauli Niinistö poseerasivat Brysselissä euron käynnistystä edeltävänä iltana 31. joulukuuta 1998. Alkuun euro oli vain tilivaluutta, käteisraha otettiin käyttöön 2002 alussa.Robert Vanden Brugge / EPA

Euron perustajat ajattelivat, että rahapoliittisesta itsemääräämisoikeudesta luopumisen vastapainona jäsenmaiden talouksista tulisi vakaampia. Talouskasvu nopeutuisi, kun valuuttakursseihin liittyvä epävarmuus poistuisi.

Kauppa vilkastuisi, työntekijöiden ja pääomien liikkuvuus lisääntyisi.

Toisin kävi. Jäsenmaiden julkiset taloudet ovat kehittyneet jopa eritahtisemmin kuin 20 vuotta sitten. Joissakin kohdin yhteinen valuutta on lisännyt kuilua jäsenmaiden välillä, totesi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF (siirryt toiseen palveluun) alkuvuodesta.

Johtopäätös 4: Yhteisvaluutta ei ole innostanut (siirryt toiseen palveluun) työntekijöitä liikkumaan maasta toiseen eikä jäsenvaltioiden välinen kauppa ole lisääntynyt niin paljon kuin odotettiin. Euroalueen sisäinen muuttoliike on suuntautunut lähinnä Itä-Euroopan maista länteen. Isojen jäsenmaiden välillä se on yhtä tahmeaa kuin ennenkin.

Volkswagen tehtaalla
Saksa tekee ennusteiden mukaan taas tänä vuonna kauppataseiden maailmanennätyksen. Se vie noin 250 miljardilla eurolla enemmän koneita, tavaroita ja palveluita kuin tuo. Kauppataseet ovat nollasummapeliä: Saksan kanssa kauppaa käyvien maiden taseet ovat yhteensä yhtä paljon alijäämäisiä kuin Saksan tase on ylijäämäinen.Arno Burgi / EPA

EKP:ssa Frankfurtissa korostetaan, että vastuu on jäsenmailla, ei eurojärjestelmän rakenteissa. Valtioiden itsensä pitää uudistaa rakenteitaan rahaliiton oloihin sopiviksi.

– Rakenneuudistuksista seuraisi positiivinen kierre koko talouteen: jos maiden julkiset taloudet lähentyisivät toisiaan, se helpottaisi meidän työtämme rahapolitiikan ohjaajana, mikä taas edesauttaisi jäsenmaiden rakenneuudistusten läpivientiä, EKP:n hintaosaston johtaja Christiane Nickel arvioi.

Johtopäätös 5: Rahaliiton aikana rikkaat jäsenmaat ovat rikastuneet (siirryt toiseen palveluun), kun samalla köyhemmissä etelän maissa on nähty useita kriisejä.

Euroalueen uusimmaksi riskiksi on noussut Italia. Siellä pankeilla on satojen miljardien eurojen ongelmalainat ja julkinen velka on yli 2,4 biljoonaa eli 2 400 miljardia euroa.

Uusi populistihallitus on kyseenalaistanut rahaliiton säännöt ja jatkaa velanottoa.

Infografiikka
Grafiikan käyrät kuvaavat eri tahojen Italian velkapaperien summia. Maaliskuussa 2015 EKP käynnisti valtavan osto-ohjelman, jossa se hankkii valtionvelkakirjoja jälkimarkkinoilta eli ostaa niitä pankeilta. Keskuspankki ei edes saa käydä kauppaa suoraan hallitusten kanssa. Vuodesta 2015 asti EKP on ollut käytännössä ainoa Italian velkapaperien ostaja.Yle Uutisgrafiikka

Italian tilannetta vaikeuttaa se, että EKP on ilmoittanut lopettavansa euromaiden velkakirjojen tukiostot vuoden lopussa. Maan lainojen korot voivat lähteä nousuun, kun käytännössä sen ainoa (siirryt toiseen palveluun) lainoittaja poistuu.

– Ei ole selvää, kuka haluaa rahoittaa avoimesti EU-kriittistä Italian hallintoa. Jos korot nousevat tarpeeksi, Italia tarvitsee tukipaketin joko Euroopan vakausmekanismilta EVM:ltä tai Euroopan keskuspankilta, Helsingin yliopiston poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen sanoo.

Euromaiden rahoituslaitoksella EVM:llä ei ole tarpeeksi rahaa Italian pelastamiseen.

EKP:n – ja muidenkin kansainvälisten rahoituslaitosten – tukitoimien ehtona taas olisi sopeutusohjelma, jota Italian hallituksen populistipuolueet vastustavat.

Johtopäätös 6: Yhteisvaluutan kannalta suurin ongelma on vain vahvistunut 20 vuoden aikana: jäsenmaat eivät halua tehdä järjestelmän toimivuuden kannalta olennaisia muutoksia tai toimivat yhteisen edun vastaisesti.

Pitääkö euroalueen sääntöjä muuttaa?

Ronkainen ei usko jäsenmaiden muutoshaluun jatkossakaan.

– Kun ottaa huomioon populististen puolueiden kasvun ja kansallisten intressien korostumisen eurokriisin ja pakolaiskriisin jälkeen, näyttää erittäin epätodennäköiseltä, että euromaat yhdentyisivät tarpeeksi lähitulevaisuudessakaan, hän sanoo.

Euroalueesta ei ole liki 20 vuodessa onnistuttu tekemään "optimaalista valuutta-aluetta" eli sellaista kokonaisuutta, jossa työvoima ja pääoma liikkuisivat vilkkaasti.

– Sääntökehikko, joka euroon luotiin, ei ole ollut uskottava, koska jäsenmaat voivat aina rikkoa sääntöjä. Suuretkin maat ovat niin tehneet. Olisikin syytä puhua tarkemmin sääntökehikon muuttamisesta ja siitä, millaisen mekanismin kautta jäsenvaltio voi erota euroalueesta.

Espanjalaiset työttömät jonottavat työvoimatoimistoon La Coruñassa.
Espanjalaiset työttömät jonottivat työvoimatoimistoon La Coruñassa joulukuussa 2012. Maan työttömyys oli vielä liki 24 prosenttia. EKP:n kireä rahapolitiikka suosi tuolloin Saksaa ja pohjoisia euromaita.EPA

EKP:n on vaikea tehdä rahapolitiikkaa, joka miellyttäisi erirytmisiä euromaita.

– Jos EKP vastaa esimerkiksi nyt Saksan nousseisiin inflaatiopaineisiin, kireämpi rahapolitiikka tietää ongelmia Välimeren maille, Ronkainen sanoo.

Finanssikriisin jälkeen kireä rahapolitiikka suosi vuosina 2011–2013 Saksaa ja pohjoisia euromaita ja vaikeutti esimerkiksi Italian ja Espanjan tilannetta, joiden taloudet supistuivat.

– Sittemmin EKP on joutunut harjoittamaan hyvin löysää rahapolitiikkaa, mitä on puolestaan kritisoitu pohjoisessa, Ronkainen sanoo.

EKP:sta on tullut koossapitävä voima

Yhteisestä rahapolitiikasta päättämisestä on tullut yhä vaikeampaa. Osin siitä syystä euroa ja valuutta-aluetta koossapitävä voima on tätä nykyä EKP, jonka alussa ajateltiin olevan pelkkä itsenäinen hintavakauden takaaja.

– EKP joutuu hintavakauden lisäksi huolehtimaan yhä enemmän euroalueen taloudellisesta kasvusta ja poliittisesta vakaudesta, Ronkainen sanoo.

Täältä voit lukea lisää siitä, mitä vaikeuksia EKP:lla voi olla edessään.

Antti Ronkainen.
Poliittisen talouden tutkijan Antti Ronkaisen mielestä euroalueelle pitäisi luoda toimintamekanismi myös sitä varten, että jokin maa eroaa jäsenyydestä.Yle

Ronkaisen mielestä riski on, että euroalue on voinut hyvinkin tulla jo riippuvaiseksi EKP:n tukitoimista.

– Siksi EKP:n ei ole enää tässä vaiheessa helppoa palata eurokriisiä edeltäneeseen pelkästään hintavakauteen keskittyvään rahapolitiikkaan. EKP joutunee seuraavassa kriisissä jälleen pelastamaan rahaliiton.

Kuinka valmiita eurojärjestelmä ja erityisesti jäsenmaiden taloudet ovat rahapoliittisesta elvytyksestä irtautumiseen, nähdään vasta ensi vuonna, kun EKP lopettaa yllämainitun velkakirjojen osto-ohjelman.

Keskuspankin tehtävien vaivihkainen lisääntyminen kyseenalaistaa joka tapauksessa sen poliittisen riippumattomuuden.

– Siitä syystä rahapolitiikan luonteesta finanssikriisin jälkeen olisi syytä keskustella avoimemmin, Antti Ronkainen sanoo.

Johtopäätös 7: Euroalueen uskottavuuden ylläpitäminen on jäänyt Euroopan keskuspankin varaan, kun jäsenmaat ovat rikkoneet rahaliiton sääntöjä, ja pankkiunionin rakentaminen esimerkiksi yhteisen talletussuojan osalta on kesken.

Lisää aiheesta: EKP:n valta on suuri, koska sen ei tarvitse totella poliitikkoja suomalaiset ovat ensimmäistä kertaa vahvoilla seuraavaksi pääjohtajaksi

Artikkelin grafiikkaa korjattu klo 11:24. Suomi on euroalueen, ei koko EU-alueen kallein maa elokuvalippujen hinnassa. Tilastot antavat erilaisia tietoja lippujen hinnoista: Kansainvälisen elokuvateatteriliiton luvuissa on huomioitu muun muassa sarjalippujen edullisemmat hinnat toisin kuin virallisissa tilastoissa.