Brittitaiteen tuhmat pojat Gilbert & George lähettävät terveisiä opiskelijoille: "Haistattakaa opettajilla", katso video

Gilbert & George ovat Britannian kansallisaarre, taiteilijapari, jonka teokset ovat kyseenalaistaneet, provosoineet ja sokeeranneet jo 50 vuotta.

taidenäyttelyt
Gilbert & George ovat räväyttäneet jo 50 vuotta
Gilbert & George ovat räväyttäneet jo 50 vuotta

Siinä he nyt ovat, Britannian tuhmat pojat Gilbert & George, tarkastamassa Helsingin taidemuseo HAM:in näyttelyään, jonka teokset he ovat valinneet itse. Näyttely avautuu perjantaina.

– Olemme ripustukseen erittäin tyytyväisiä. Extraordinary, tavatonta, George aloittaa.

– Pakkohan siitä on pitää. Me suunnittelimme tämän, Gilbert jatkaa.

Suomen näyttelynsä he ovat nimenneet vaatimattomasti The Major Exhibitioniksi, suurimmaksi, kenties tärkeimmäksi. Herroilla on huumorintajua, mutta myös varaa.

Gilbert & George tunnetaan anarkistista teoksista, joiden keskiössä ovat muun muassa ruumiineritteet, uskonto, kuolema, seksuaalisuus ja alastomuus – ihmiselämä, kuten he korostavat.

Aiheensa taiteilijat löytävät kotikulmiltaan. He ovat asuneet vuosikymmeniä samassa osoitteessa monikulttuurisessa Itä-Lontoossa, jonka katujen usein rujoakin elämää he tallentavat kuviinsa.

– Teokset ovat meidän kaupunkikuvaamme. Ne ovat yhdistelmä siitä, mitä ympärillämme tapahtuu, Gilbert sanoo.

Gilbertin & Georgen motto on taidetta kaikille. Heidän mielestään teosten ei kuulu olla niin vaikeita, että ne avautuvat vain prosentille katsojista. Siksi herrat eivät lämpene abstraktille taiteelle. Heille keskeistä ovat ihmisyys ja tunteet.

Gilbert & George
Gilbertin & Georgen motto on: Taidetta kaikille.Laura Railamaa / Yle

Sama työ, elämä ja räätäli

Gilbertillä & Georgella eli Gilbert Prouschilla (s. 1943) ja George Passmorella (s. 1942) on ollut yhteinen elämä, työ ja räätäli jo 50 vuotta. Pari tapasi vuonna 1967 opiskellessaan Saint Martin’sin taidekoulussa Lontoossa. Gilbert on alun perin Italiasta ja George Englannin Devonista.

Kuuluisia heistä tuli 1970-luvulla Singing Sculpture (Laulava veistos) -performanssinsa ansiosta. He vetivät vanhoja music hall -klassikoita puvut päällä ja kasvot metallinhohtoisiksi maskeerattuina.

Performanssit ovat sittemmin vaihtuneet kuvakollaaseiksi, mutta edelleen herroihin viitataan elävinä veistoksina. Ja onhan heissä jotain hyvin performatiivista. Se näkyy pukeutumisessa ja kuuluu puhetavassa. Georgen aksentti on yläluokkainen, huoliteltua oxbridge-englantia.

On kuin parilla olisi sama tajunta ja ajatukset: kun toinen aloittaa lauseen, toinen lopettaa sen. Väliin Gilbert kysyy what you call, miten se nyt sanoisi ja George tokaisee extraordinary, tavatonta.

Ristiriita sokeeraavien teosten ja Gilbertin & Georgen pukeutumisen välillä on ilmeinen. Osa kollaaseista ylittää hyvän maun rajat mennen tullen.

Yhden sarjan nimi on Silkkaa paskaa (1994) ja sitä kuvissa todella on – valtavassa koossa. Teokset ovat monumentaalisia. Ja niillä on kuvaavia nimiä kuten Kahdeksan pökälettä, Kusikolo.

Gilbert&George, HAM, 10.10.2018
Gilbertille & Georgelle on alusta asti ollut oleellista pukeutua hyvin. – Lentokentälläkin turvatarkastuksessa meille sanottiin: "Harvat pukeutuvat enää lennoille noin hyvin. Saanko tarkastaa, että ette kanna räjähteitä", George (oik.) vitsailee.Juha Kivioja / Yle

Herrojen puvut ovat viimeisen päälle, paksua englantilaista villaa, räätälillä teetetty. Georgen mukaan he ovat alusta asti halunneet olla jotain muuta kuin hippiartisteja. Mieluiten normaaleja ja kunnioitusta herättäviä, jotain jota äidin ei tarvitsisi hävetä.

– Kaikkialla maailmassa ihmiset pukeutuvat häihin, hautajaisiin ja ristiäisiin, koska ne ovat heille tärkeitä hetkiä. Me olemme luovia taiteilijoita ja jokainen hetki on meille tärkeä. Pukeutuminen on osa meidän tapaamme puhua maailmalle.

Gilbertin & Georgen puvut ovat identtiset mutta eriväriset. Sama pätee kravatteihin. Ne viimeistelevät mielikuvan täydellisistä, vanhan ajan brittiherrasmiehistä. Se on osa Gilbertin & Georgen taiteilijuutta, he ovat itse teoksia.

–Ja koska meillä on puvut, meitä ei pysäytetä lentokentällä, Gilbert huomauttaa.

– Ja ravintolassa saa aina pöydän, kun on puku päällä, George jatkaa.

Näistä miehistä on vaikea päästä perille. Haudanvakavat aiheet vaihtuvat lennosta brittihuumoriin. George puhuu siitä, miten häpeällistä on, että edelleen jossain päin maailmaa ihmiset viruvat selleissä vain siksi, että ovat harrastaneet seksiä. Hetkeä myöhemmin hän kertoo hauskan anekdootin. Ja niitä riittää.

Gilbert & George
– Meillä ei ole koskaan ollut mitään sitä vastaan, että meitä ihaillaan, George (oik.) sanoo.Laura Railamaa / Yle

Päähänpinttymä naamakarvoista

Gilbertin & Georgen kuvissa esiintyvät usein Gilbert & George itse. Helsinkiin kaksikko on valinnut teoksia, joissa näkyy paljon partoja. Sarjassa The Beard Pictures (2016) taiteilijapari on verhoutunut erilaisiin naamakarvoihin: lehdistä ja piikkilangoista, oluesta ja monumenteista tehtyihin.

Mistä tämä päähänpinttymä partoihin?

–Kun me olimme teini-ikäisiä, ei voinut kuvitellakaan saavansa töitä tarjoilijana, jos oli parta. Nyt on turha kuvitella saavansa paikkaa ilman partaa. Ajat muuttuvat ja se on kiehtovaa, George sanoo.

Taiteilijat tekivät havainnon. Televisiota katsoessaan he alkoivat nähdä paljon partoja. Niitä pilkotti usein ihmismassojen raajaamiseen käytettyjen muurien tai piikkilanka-aitojen takaa.

– Tajusimme, että parrat perustuvat uskontoihin. On ortodoksipartoja, juutalaispartoja, muslimipartoja, hipsteripartoja. Jopa Englannin armeijan sotilailla saa nykyisin olla parta, Gilbert perustelee karvojen runsasta määrää.

Partojen lisäksi esillä on myös teoksia sarjasta Scapegoating pictures (2013). Nykyajan syntipukkeja käsittelevissä teoksissa voi erottaa paljon pommeja. Osassa teoksista on hunnutettuja naisia. Sarja käsittelee syyttämistä ja syntipukkien etsimistä.

– Koko maailma perustuu toisten syyttämiselle, sille, että väitetään toista paremmaksi ja toista huonommaksi, harjoitetaan syrjintää kansojen, maiden ja hallitusten välillä. Tämä on valtavan suuri moderni aihe, George sanoo.

– Kun avaamme kotiovemme Fournier Streetillä, näemme naisia burkhissa, muslimeja, päihteinä käytettäviä ilokaasukapseleita ympäri katuja. Ne ovat kuin pieniä pommeja. Kuvat ovat erikoinen yhdistelmä siitä, mitä kaduilla tapahtuu. Me emme ota kantaa, me teemme maisemakuvia, näytämme, millaista siellä on, Gilbert analysoi.

Ja tämänkin herrat tekevät selväksi: He eivät ole uskon miehiä, minkään uskon.

– Meidän viestimme on: kieltäkää uskonto ja dekriminalisoikaa seksi.

Jälkimmäisen he sanovat yhteen ääneen. Kuulostaa manifestilta.

Gilbert & George
Gilbert & Georgen teos Papillista (2013). Siinäkin esiintyy myös taiteilijapari itse.Laura Railamaa / Yle

Housut nilkoissa vastakarvaan

Gilbert & George ovat aina uineet vastakarvaan. Taiteilijoiden nettisivuilla on esillä koko Naked Shit Pictures (1994) -kuvasarja. Yhdessä sen kuvista he vetävät housut nilkkoihin ja pyllistävät suoraan kohti katsojaa. Tätä teosta he eivät ole valinneet HAM:in näyttelyyn.

Brittilehti The Guardian summasi (siirryt toiseen palveluun) hiljattain kaksikon elämää sanoilla: "50 vuotta saastaa, raivoa ja siitäs saitte -taidetta".

Yllättäen taiteilijat sanovat, että he eivät pidä itseään kriittisinä tekijöinä. He eivät arvostele yhteiskuntaa toisin kuin monet muut saman ikäluokan kollegat, jotka ovat vastustaneet pommia, Amerikkaa ja sitä ja tätä, kuten George sanoo.

– Me puolustamme asioita, emme vastusta. Jos joku koputtaa ovellemme ja pyytää allekirjoitusta vetoomukseen, me kysymme, minkä puolesta se on, ja allekirjoitamme aina. Olemme vuosien varrella tulleet varmasti puolustaneeksi kauheita asioita nimillämme, George naurahtaa.

Palkintojen ja huomionosoitusten perusteella britit rakastavat Gilbertin & Georgen suorastaan hengiltä. Herrat ovat voittaneet saarivaltakunnan arvostetuimman Turner prize -kuvataidepalkinnon (1986), edustaneet maataan Venetsian biennaalissa (2005) ja esittäneet taidettaan suurissa näyttelyissä muun muassa Tate Modern -museossa Lontoossa (2007) ja New Yorkin MoMassa (2015). Heidät on nimetty useiden yliopistojen kunniatohtoreiksi ja he ovat maailmankuuluja.

Valtaapitävien tunnustus ei kuitenkaan hidasta menoa. Gilbert korostaa, että moraalisuus, se, miten käyttäytyä ihmisiksi, on aina ollut kaksikolle tärkeätä.

– Se on osa taidettamme. Olemme jollain tapaa moralistisia taiteijoita. Ja ne valtaapitävät? Me pyrimme vain saamaan aikaiseksi fantastisia näyttelyitä, Gilbert sanoo.

– Ei meillä toki ole mitään sitä vastaan, että meitä ihaillaan. Ja on meillä myös panettelijoita. Panettelijoita on aina, George muistuttaa.

– Me kutsumme heitä kulmankurtistajaluokaksi. Aina, kun he näkevät meidät, he kurtistavat kulmiaan, Gilbert jatkaa.

– Kulmankurtistajaluokan tunnistaa heti metrossa, ravintolassa. Heidät erottaa kilometrien päästä, George selventää.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, myös Helsingissä saattaa nähdä muutaman kohonneen kulmakarvan.

Gilbert & George: The Major Exhibition -näyttely Helsingin kaupunginmuseo HAM:ssa 12.10.2018–24.2.2019.

Gilbert&George, HAM, 10.10.2018
– Kun aloitimme vuonna 1968, halusimme heti tehdä taidetta, joka on humaanimpaa. Me halusimme asettaa ihmisen taiteen keskiöön. Me teimme itsestämme eläviä veistoksia, Gilbert (vas.) sanoo.Juha Kivioja / Yle