Taiteilija löysi pahvilaatikosta 400 patinoitunutta lasinegatiivia – kuvien alkuperä vei Karjalan kannakselle

Osa lasinegatiiveista oli liimautunut yhteen ja vaurioitunut. Juuri ne kiinnostivat taiteilijaa.

näyttelyt
Taiteilija tarkastelee työtään, joka esittelee vanhoja mustavalkoisia valokuvia
Edwina Goldstonen lasinegatiivilöytö tutustutti riihimäkeläistaiteilijan karjalaiseen Vahvialan pitäjään.Tiina Kokko / Yle

Riihimäellä talvella 2011 taiteilija Edwina Goldstone astui sisään käytettyä tavaraa myyvään liikkeeseen. Hänen katseensa osui pahvilaatikkoon, josta pilkisti lasinegatiivi. Negatiivissa olivat tytön kasvot, jotka puhuttelivat taiteilijaa.

– Koska rakastan vanhoja valokuvia, tarinoita ja historiaa, uteliaisuuteni heräsi. Kuka hän on, mitä hän tekee täällä, miten hän päätyi tänne ja mikä on hänen tarinansa? Ostin koko laatikon. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä olin hankkinut!

Uteliaisuus herää: mistä lasinegatiivit kertovat?

Lopulta Goldstonella oli käsissään 400 vanhaa lasinegatiivia. Niiden tarina alkoi selvitä, kun Goldstonen mies huomasi lasinegatiiveissa tekstin. Kuvat olivat Karjalasta: Vahvialan pitäjästä ja Nurmin kylästä.

Taiteilija tiesi, että tämän aineiston parissa tulee vierähtämään aikaa.

– Oli tehtävä tutkimusta: löydettävä joku, jonka kanssa keskustella, keitä nämä ihmiset ovat. Jossain vaiheessa minulle selvisi, että on olemassa Vahviala-seura, johon sain yhteyden Karjalan Liiton kautta.

Goldstone ja joukko Vahviala-seuran jäseniä tapasivat. Toiveena oli tunnistaa kuvan henkilöitä ja paikkoja, ja tietenkin kuulla kuviin liittyviä tarinoita. Kaikki tapaamiseen tulleet Vahviala-seuran jäsenet olivat naisia.

Rouvat kertoivatkin innokkaasti Vahvialasta, mikä vaati tarinoiden ymmärtämiseksi Goldstonelta erityistä kärsivällisyyttä. Rouvat puhuivat murteella, kun taas Goldstone itse puhuu äidinkielenään englantia.

Niin keskustelut Vahviala-seuran rouvien kanssa kuin muutkin tapaamiset matkan varrella ovat inspiroineet taiteilijaa hänen käsitellessään kuvia osana taidettaan. Valokuvia hyödyntäneitä töitä on ollut esillä Mäntässä 2015, Helsingissä Galleria Huudossa 2016 ja nyt Hämeenlinnassa GalleriaKONEessa.

Patina kertoo menneestä

Edwina Goldstone on päättänyt, että Hämeenlinnan Earth Song / Maan Laulu -näyttely on viimeinen, jossa hän hyödyntää Riihimäellä pahvilaatikosta paljastuneita Vahviala-lasinegatiiveja.

– Tämän näyttelyn jälkeen minun työni tämän osalta päättyy.

Paljon tunteita, tarinoita ja ihastusta taidematka on tuottanut ja jättänyt jälkeensä. Näyttely koostuu piirustuksista, valokuvista, installaatioista, tutkimusmateriaalista ja videoista. Goldstone päätti hyödyntää taiteen keinoja kertoakseen unohdetusta historiasta.

Tämän näyttelyn jälkeen minun työni tämän osalta päättyy.

Edwina Goldstone

Monet lasinegatiiveista olivat huonossa kunnossa. Juuri huonokuntoiset kiinnostivat Goldstonea taiteilijana.

– Ne puhuvat ajasta. Eivät pelkästään kuvattujen ihmisten matkasta, vaan myös itse lasinegatiivit kertovat ajankulusta patinansa kautta.

Lasinegatiiveista osa oli liimautunut yhteen. Niiden pinnassa oli erilaisia vaurioita, säröjä ja pölyä. Ne kaikki kertovat omaa tarinaansa kuluneesta ajasta.

Yksi taiteilijan omista suosikkikuvista on mukana näyttelyssä. Hän ei yrittänytkään erottaa kahta toisiinsa takertunutta negatiivia, vaan suurensi kuvan, jossa asemarakennus ja koululaisten ryhmäkuva olivat sulautuneet toisiinsa.

Mieliinpainuva hetki: valokuvassa tutut kasvot

Vahvialan kuvat kertovat vuosista 1924–1940, ajasta ennen ensimmäistä evakkomatkaa. Edwina Goldstone kertoo, että hän pystyy ymmärtämään niitä tunteita, joita kodin jättäminen ihmisessä herättää.

Hänen tilanteensa ei toki ole samanlainen kuin karjalaisilla, mutta Suomeen muutettuaan hänkin on jättänyt kotimaansa taakseen, kuten karjalaiset jättivät oman kotiseutunsa.

Vanhoja mustavalkoisia valokuvia kahdessa taideteoksessa, jotka ovat gallerian seinällä
Vasemmalla yksi taiteilijan omista suosikkikuvista: kahden yhteenliimautuneen lasinegatiivin tulos.Tiina Kokko / Yle

– Sinussa säilyy aina jotakin kotimaastasi, pohtii taiteilija.

Sitä tunnetta, jossa ihmiset ovat menettäneet oman kotimaansa ilman omaa syytään, taiteilija on Vahviala-materiaalin parissa työstänyt.

Kun Goldstone tapasi Vahviala-seuran rouvia, hänellä oli lasinegatiiveista skannattuna 70 kuvaa. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli se, kun kun eräs nainen tunnisti kuvasta itsensä ja veljensä. Myöhemmin Goldstone löysi sisaruksista toisen kuvan, jossa olivat myös heidän vanhempansa.

Lasinegatiivien kohtalo: "Eivät kuulu minulle"

Goldstonen vahvin veikkaus valokuvien ottajaksi on paikallisen koulun rehtori ja opettaja Antti Tuomala. Moni muistaa, että miehellä oli kamera aina mukanaan.

Toinen vaihtoehto on seudulla pari vuotta asunut kiertävä valokuvaaja. Goldstone uskoo kuvaajan olevan kuitenkin rehtori, sillä kuvat ajoittuvat parinkymmenen vuoden ajanjaksolle.

– Alusta alkaen on ollut selvää, että Vahviala-kuvat eivät kuulu minulle, sanoo Goldstone.

Hän tarjoaakin lasinegatiiveja Kansallisarkistolle ja Suomen valokuvataiteen museolle, jotka voivat valita niistä parhaiten säilyneet. Vahviala-seura saa puolestaan itselleen digitaalisen kuvakokoelman, jonka Goldstone on tehnyt negatiiveista.

Edwina Goldstone: Earth Song / Maan laulu GalleriaKONEessa Hämeenlinnassa 23. lokakuuta asti.