Ahtisaaren Nobelista 10 vuotta – CMI jatkaa näkymätöntä rauhantyötä, jossa alku on kaaosta eikä tuloksiakaan pääse aina juhlimaan

Rauhanpalkinnon huumassa Suomesta kaavailtiin rauhanvälityksen suurvaltaa.

rauhanvälitys
Kuvamanipulaatio jossa Martti Ahtisaari on lentävien lasinsirpaleiden ja sulkien välissä.
Martti Ahtisaaren perustama konfliktinrakaisujärjestö CMI toimii yleisöltä näkymättömissä. Konfliktit ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet valtioiden välisistä valtioiden sisäisiksi ja väkivaltaisemmiksi.Andreas Rentz, Getty Images, kuvamanipulaatio Ilkka Kemppinen / Yle

Kymmenen vuotta sitten presidentti Martti Ahtisaari sai Nobel-komitealta kotiinsa puhelun. Puhelua oli vähän odoteltukin, koska paikalla oli ystäviä kuten toimittaja Rauli Virtanen, joka kuvasi hetken videolle.

Puhelu oli lyhyt. Kiitos paljon soitosta, Ahtisaari kiitteli puhelimeen englanniksi.

– No niin, mä sain sen, hän sanoi vaimolleen.

Eeva Ahtisaari kiiruhti halaamaan miestään. He halasivat niin, että vaimon rillit vinksahtivat vinoon.

– Voikse olla totta? Eeva Ahtisaari toisteli.

– Jaatko sinä sen (palkinnon) jonkun kanssa? hän kysyi.

– En.

Nobel-palkittu sai tiedon hieman ennen suurta yleisöä.

Ahtisaari
Ahtisaari saa kuulla Nobel-palkinnosta kotonaan Töölössä.

Ahtisaarelle oli povailtu Nobelin rauhanpalkintoa parina aikaisempana vuonna. Odotukset olivat jo vähän hiipuneet vuonna 2008. Tuolloin Nobel-komitea päätti palkita Ahtisaaren työt rauhan puolesta.

Ahtisaari oli ollut auttamassa Indonesian hallitusta ja Acehin maakunnan kapinallisia rauhansopimukseen vuonna 2005. Ansiolistalla olivat myös ponnistelut Kosovon ja Pohjois-Irlannin konfliktien ratkaisemiseksi sekä Namibian itsenäistymisen edistäminen.

Kun tieto Nobelista tuli, Ahtisaaren perustamassa CMI-toimistossa oli ilo ylimmillään.

– Onnitteluja tuli ja haastatteluja haluttiin. Ei ollut hetkeä, etten olisi ollut puhelimessa, kertoo CMI:n ohjelmajohtaja Ville Brummer.

Puhelimet soivat iltaan asti. Sitten toimiston kymmenkunta ihmistä lähtivät juhlimaan.

Ahtisaari oli perustanut konfliktinratkaisujärjestö CMI:n (Crisis Management Initiative) presidenttikautensa jälkeen vuonna 2000. Aiemmin rauhanvälitys oli ollut lähinnä yksittäisten diplomaattien ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuuden varassa.

Rauhanvälitys oli alkanut saada merkittävää huomiota kansainvälisesti. YK ja EU perustivat omia hankkeitaan.

Nobel-palkinto herätti poliitikot Suomessakin. Suomesta haluttiin rauhanvälityksen suurvalta.

Ville Brummer Crisis Management Initiative
CMI:n Ville Brummerin mukaan sovittelun paras hetki on se, kun osapuolet alkavat kuunnella toisiaan.Pekka Tynell / Yle

CMI tekee hiljaista työtä näkymättömissä. Keskeneräisistä neuvotteluista ei kerrota mutta ei aina myöskään onnistuneista tuloksista.

Toimisto on kansainvälistynyt ja työllistää nykyään 80 työntekijää.

CMI:n toimialueita ovat Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka, Saharan eteläpuolinen Afrikka ja Euraasia eli entiset neuvostotasavallat.

Apua pyydetään yleensä alueille, joissa järjestöllä on osaamista ja verkostoja ja joista rahoittajat ovat kiinnostuneita. Suurimpia rahoittajia ovat Suomen ohella EU ja eurooppalaiset valtiot. Afrikan kriisien hoito kiinnostaa Eurooppaa muun muassa pakolaisvirtojen takia.

Konfliktit ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet valtioiden välisistä valtioiden sisäisiksi. Mukana voi olla monia tahoja. Esimerkiksi Syyriassa kiistelevät maan hallinto ja kapinalliset sekä ulkopuoliset maat kuten Venäjä, Yhdysvallat, Iran ja Turkki.

Konflikteista on tullut paitsi monimutkaisempia myös väkivaltaisempia.

– Maiden sisäisissä kriiseissä ei ole valtiollisia sitoumuksia pelisäännöistä. Ei välttämättä noudateta sääntöjä, joita sodassakin on, Ville Brummer sanoo.

Valtiot ovat esimerkiksi pyrkineet pitämään siviilit sodan ulkopuolella YK:n sääntöjen mukaan.

Ensimmäinen kokous on sellaista oksennusta. Kerrotaan, mikä kaikki maailmassa on vialla ja syyt, miksi itse on oikeassa.

Ville Brummer

Rauhanvälittäjän rooliin pääsee vain hankkimalla kriisin osapuolten luottamuksen.

Brummerin mukaan CMI:n toiminta on suoraviivaista ja läpinäkyvää.

– Tehdään sitä, mitä sanomme. Meillä ei ole piilotettuja agendoja.

Luottamusta ei rakenneta pelkästään neuvotteluhuoneissa istumalla.

– On pelattu jalkapalloa, laulettu karaokea ja keskusteltu musiikista. Osapuolen pitää tulla toiselle inhimilliseksi.

Työ on epävirallisia neuvotteluja. Aikaa kuluu paljon, eikä lopputuloksesta ole tietoa. Välillä tulee takapakkia.

– Ensimmäinen kokous on sellaista oksennusta. Kerrotaan, mikä kaikki maailmassa on vialla ja syyt, miksi itse on oikeassa, Brummer kertoo.

Parhaassa tapauksessa syntyy käänne, kun osapuolet alkavat kuunnella toisiaan ja näkevät asiat laajemmin.

– Kun kunnellaan oikeasti, mitä toinen sanoo, se on yksi palkinnoista, mitä CMI:n työntekijä voi saada.

Paras tulos on se, että osapuolet sitoutuvat rauhanprosessiin.

CMI toimii suoraan osapuolten välillä tai tukee muita rauhanvälittäjiä kuten Afrikan Unionia tai YK:ta.

Martti Ahtisaari perhepotretissa Sarajevossa, Balkanin alueen vakaussopimuksen neuvotteluissa 30. heinäkuuta 1999.
Martti Ahtisaari perhepotretissa Sarajevossa, Balkanin alueen vakaussopimuksen neuvotteluissa 30. heinäkuuta 1999.Attila Kisbenedek / EPA

Nyt CMI kampanjoi näkyvästi naisten saamiseksi mukaan rauhanvälitykseen. Naiset ja rauhanvälitys -ohjelman johtaja Johanna Poutanen kertoo, että rauhanneuvottelijoista vain 10 prosenttia on naisia.

Naisten saaminen mukaan ei hänen mukaansa ole pelkkää tasa-arvotyötä vaan naisten kautta saadaan laajempi kirjo näkemyksiä konfliktin syistä ja ratkaisukeinoista.

Kriisimaat ovat usein patriarkaalisia yhteiskuntia, joissa naiset ovat kaukana päättäjien pöydistä.

– Naisten osuus kasvaa rauhan pöydissä, mutta tuskallisen hitaasti.

Ruohonjuuritason rauhantyössä naiset pärjäävät paremmin.

Poutasen mukaan esimerkiksi Jemenissä naisilla on tärkeä rooli aselepojen solmimisessa, koska he ovat pystyneet liikkumaan vapaammin eri yhteisöjen välillä edistämässä rauhaa.

Naiset toimivat myös välittäjinä sotavankien vaihdossa, koska he voivat vierailla vankiloissa miestensä ja poikiensa luona ja avata samalla keskustelua yhteistyöstä.

CMI:n Johanna Poutanen haluaa lisää naisia rauhanneuvotteluihin.
CMI:n Johanna Poutanen haluaa lisää naisia rauhanneuvotteluihin.Pekka Tynell / Yle

Tuliko Suomesta rauhanvälityksen suurvalta kuten Nobelin huumassa päätettiin?

– On vaikea olla suurvalta, koska krediitit annetaan yleensä konfliktin osapuolille, ei välittäjille, Brummer toteaa.

Hänen mukaansa suomalaisesta taustasta on paljon hyötyä CMI:lle.

– Suomessa on osaamista ja maailmalla on halua toimia Suomen kanssa näissä projekteissa.

Useat tutkijat arvioivat, etteivät Suomen panostukset riitä tuomaan saavutuksia. Esimerkiksi Norja pystyy satsaamaan rauhanvälitykseen monin verroin enemmän.

– Suomen ja Norjan resursseissa on tähtitieteellinen ero. Rahan lisäksi tarvittaisiin aiheen laajempaa tutkimusta ja aktiivinen kansalaisjärjestökenttä, arvioi ulkopoliittisen instituutin tutkija Matti Pesu.

Suomesta saattaa syntyä sovitteluun sopiva mielikuva. Maailman silmissä Suomi on puolueeton neuvottelija, vaikka ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei sitä EU:n jäsenenä enää olekaan. Lisäksi Ahtisaaren maine kantaa yhä.

Suomi on viime vuosina vähentänyt kehitysapurahojaan, mistä on kärsinyt myös konfliktien hoito.

Suomen merkittävin rauhanvälityksen panostus on tuki CMI:lle. Järjestön 7,3 miljoonan euron budjetista 55 prosenttia on valtion tukea.

Kansainvälisen politiikan professori Pami Aalto arvioi, ettei rauhanvälityksen suurmaaksi voi vain ryhtyä.

– Johtavat vallat antavat mahdollisuuksia pienemmille maille ja pitävät ovia auki.

Nobelin 10-vuotismerkkipäivää Ahtisaari viettää yksityistilaisuudessa Helsingin Ritarihuoneella. Pääpuhujana on EU:n ulkopoliittinen korkea edustaja Federika Mogherini.