Minne katosi mahtava megalodon? Kauhuleffan valtavan hain arvoitusta ratkotaan uusilla menetelmillä

Jopa yli 20-metriseksi kasvaneen pedon tukiranka ei ollut luuta vaan rustoa, joka ei kestänyt aikaa. Siksi sukupuuttoon kuolleista jättiläisistä on jäljellä vain hampaita.

paleontologia
Miesjoukko kiinnittää pyrstöä haista tehdylle mallille. Pyrstö on miehiä korkeampi.
Valkohain mallin mukaan tehty megalodon sai pyrstön Münchehagenin teemapuistossa Saksassa joitakin vuosia sitten. Hain ulkonäkö on valistunut arvaus.Christoph Schmidt / EPA

Maailman merien kaikkien aikojen mahtavin hai ja koko eläinkunnan suurin peto kutkuttaa jälleen ihmisten mielikuvitusta, kun valkokankaille on läiskähtänyt kauhuelokuva Megalodon,The Meg (siirryt toiseen palveluun).

Filmintekijöiden vapaudella megalodon on pantu Tyynenmeren syvimpään hautaan vaanimaan sukellusvenettä. Tosiasiassa jättipeto katosi meristä 2,5 miljoonaa vuotta sitten, eikä siitä jäänyt juuri jälkeäkään.

Tutkijoille juuri se on jännittävää: Mikä teki selvää ympäri maailmaa levinneestä eläimestä, joka oli ollut 21 miljoonaa vuotta merien ravintoketjun huipulla?

Yhdysvaltalaistutkijat ovat nyt ryhtyneet ratkaisemaan megalodonin arvoituksia uudella kolmivuotisella projektilla.

Kun sekä pituus että paino otetaan huomioon, maailmassa ei ole koskaan ole ollut toista yhtä suurta petoeläintä.

Elokuvassa megalodonia kutsutaan "eläväksi fossiiliksi". Tutkijat ilahtuisivat oikeasta fossiilista kovin. Jättiläisistä on säästynyt hädin tuskin mitään kouriintuntuvaa, vaikka niillä arvioidaan olleen pituutta jopa 21 metriä ja painoa 70 tonnia, ellei suorastaan sata.

Nykyisten haiden tavoin myös megalodonin tukiranka oli rustoa, ei luuta. Joustava rusto oli suurelle saalistajalle erinomainen rakennusaine, mutta siitä ei ollut kestämään aikaa.

Luusta tulee fossiili, kun orgaaninen aines korvautuu pikku hiljaa mineraaleilla. Luu maatuu niin hitaasti, että mineralisoitumiselle jää aikaa. Ruston aika syö nopeasti.

Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon yli 40 miljoonaa vuotta ennen kuin megalodoneja olikaan. Silti dinosauruksista on paljon löytöjä, ja uusien lajien määrä kasvaa nykyisin kymmenillä joka vuosi. Dinosaurusten jäänteitä löytyy jopa muutoinkin kuin fossiileina.

Kaksi miestä kuvattuna megalodonin ammottavien leukaluiden välitse.
Kivettyneet hampaat ovat aidot mutta leukaluut keinotekoiset. Megalodonin kita oli myytävänä huutokaupassa New Yorkissa vuonna 2004.Justin Lane / EPA

Uutta megalodonprojektia johtaa Kalifornian yliopiston Mercedin kampuksen (siirryt toiseen palveluun) paleontologian professori Sora Kim. Oman panoksensa antavat paleoklimatologi, paleobiologi, ympäristötutkija ja merentutkija kolmesta muusta yliopistosta.

Megalodonin kohtaloksi on arveltu koituneen ilmastonmuutoksen. Seuraava jääkausi oli tuloillaan. Ehkä megalodonilta loppui ruoka, kun jäätyminen laski merien pintaa ja verotti merinisäkkäiden määrää. Tai kenties vesi muuttui sille liian viileäksi.

Kaikki olettamukset ovat kuitenkin pelkkiä hypoteeseja, niille ei ole todisteita, sanoo Kim.

Niitä tutkijat etsivät ainoista säilyneistä jäänteistä, hampaista. Niiden kiille on haillakin erittäin kestävää kudosta.

15-senttinen hammas murskasi luut

Hain suussa on useita vierekkäisiä hammasrivejä, ja hampaat vaihtuvat usein. Yhden ainoan hain suusta putoaa sen elinaikana parikymmentä tuhatta hammasta tai jopa enemmän.

Siksi kivettyneet hainhampaat ovat tavallisia löytöjä, ja megalodonienkin jäljiltä niitä on löytynyt tuhansia eri puolilta maailmaa.

Laji on saanut nimensä juuri tukevasta purukalustostaan, jolla rusautti helposti rikki isonkin valaan rintakehän. Carcharocles megalodon tarkoittaa suurihampaista haita.

15-senttisten hampaiden tehosta todistavat niihin joutuneiden valaiden ja delfiinien luiden uurteet. Megalodonilla saattoi olla eläinkunnan kaikkien aikojen suurin puruvoima, tutkijat arvelevat.

Professori Sora Kim pitelee leukaluuta.
Professori Sora KimKalifornian yliopisto

Valkohai on hädin tuskin pikkuserkku

Kim kertoo yhdistävänsä hampaiden analyysissä menetelmiä tavalla, joka hänen mukaansa on paleontologiassa epätavallista. Hän aikoo käyttää stabiili-isotooppianalyysiä siltana perinteisen paleontologisen tutkimuksen ja modernien menetelmien välillä.

Hapen sekä strontiumin, kalsiumin ja muiden kivennäisaineiden "isotooppisormenjäljet" vastaavat kysymyksiin, jotka ovat tähän asti jättäneet tutkijat kummastelemaan, Kim uskoo.

Kysymyksiä on paljon: Mitä kaikkea megalodon söi? Millaisessa elinympäristössä se viihtyi? Osasiko se useimmista kaloista poiketen säädellä omaa ruumiinlämpöään? Jos osasi, vesien viilentymisellä ei ollut sille erityistä väliä.

Ja se suuri kysymys: Miksi megadolon ja sen sukulinja kuolivat sukupuuttoon? Tutkijat ovat nykyisin jokseenkin yksimielisiä siitä, ettei valkohai ole megalodonin lähisukua, kuten luultiin, vaan linjat haarautuivat jo varhaisella liitukaudella, reilusti yli sata miljoonaa vuotta sitten.

Naisen kämmen kolmiomaisen hampaan vieressä. Ne ovat suunnilleen samankokoisia.
Megalodoninhampaat ovat suurimmillaan noin 18-senttisiä. Suurin koskaan löydetty valkohain hammas on alle kahdeksan sentin mittainen.Jennifer Bailey / CC BY-ND 2.0

Ihminen olisi megadolonille kuiva haukkapala

Suurin hailaji on nykyisin valashai. Isoin kooltaan varmistettu yksilö on ollut runsaan 12 metrin mittainen ja 21 tonnin painoinen. Megalodonien sukua merissä ei enää ole, paitsi elokuvissa syvyyksissä piilottelemassa.

New Jerseyn osavaltiomuseon paleobiologi Dana Ehrer kertoi äskettäin Smithsonian-instituutin verkkoartikkelissa (siirryt toiseen palveluun), että elokuvan alla häneltä oli kysytty joka päivä, voisiko megalodoneja sittenkin olla elossa. Vastaus on aina "ei", Ehrer sanoo.

Asiantuntijoiden kanta fantasiaan on yksiselitteinen: syvät vedet eivät sovi haille kuin tunnin tai pari kerrallaan, eikä siellä ole kylliksi saalistakaan.

Jos ihminen ja megalodon jollakin kummallisella tavalla sattuisivat vastakkain, jättihai ei epäröisi pistää ihmistä poskeensa, tuumii puolestaan Smithsonianin luonnonhistoriallisen museon kuraattori Hans Sues.

Mutta jos vaihtoehtona olisi valas tai hylje, megalodon ei vaivautuisi jahtaamaan meitä. Siihen olisimme aivan liian pieni ja rasvaton haukkapala, Sues sanoo.

Korjattu klo 22.00: Suurin nykyisistä valaslajeista on valashai, ei valkohai.