Äidinkielinero Aleksis Kivi oli vaikea pala elämäkerturi Teemu Keskisarjalle: "Suunnilleen samantasoiset lähteet kuin Jeesuksen lapsuudesta"

Teemu Keskisarjan kirjasta piirtyy ristiriitainen mutta kokonainen kirjailija, jota ei aikanaan ymmärretty.

kirjailijat
Historioitsijan näkemys Aleksis Kivestä ei kumartele
Historioitsijan näkemys Aleksis Kivestä ei kumartele

– Kiltti, väkivaltainen, ilonpoika, surunpoika, lapsellinen, sympaattinen, ihmisarka, uhoilija.

Historioitsija Teemu Keskisarja kuvaa Suomen kansalliskirjailijaa Aleksis Kiveä lonkalta peräti kahdeksalla adjektiivilla.

On Aleksis Kiven päivän aamu.

Adjektiiveista on riittänyt polttoainetta Keskisarjan tuoreeseen kirjaan Saapasnahka-torni, joka kertoo vuonna 1872 kuolleen kansalliskirjailijan elämäntarinan.

Kivi oli Keskisarjan mukaan sekä työnvieroksuja että työhullu, joka loi häikäisevän tuotantonsa vain noin vuosikymmenessä.

Kivi kuoli 146 vuotta ennen Keskisarjan kirjaa. Haluaisiko historioitsija tavata kohteensa?

– Olisi kiva olla hänen ystävänsä ja auttajansa, Keskisarja sanoo.

Äidinkielinero, melko hyvä metsästäjä

Keskisarja kuvaa Suomen ensimmäistä ammattikirjailijaa "puolentoista asian ihmiseksi": äidinkielinero ja melko hyvä metsästäjä.

– Kivi oli pystymetsän äidinkielinero, joskin myös harjaantunut konstiniekka. Seitsemän veljestä on ylivertainen siksi, että Kivi oli puhekielen taitaja ja kuullun ymmärtäjä vailla vertaa.

Keskisarja sanoo ymmärtävänsä, miksi Seitsemän veljestä sai ilmestymisaikanaan paljon kritiikkiä ja nousi suomenkielisen kirjallisuuden kulmakiveksi vasta myöhemmin. Aikalaiset 1870-luvun alussa eivät olleet kypsiä ymmärtämään Kiven arkisuomen arvoa.

Seitsemän veljestä ei ole maailmankirjallisuudesta Suomeen singahtanut sirpale, vaan kotoperäistä peruskalliota, Keskisarja kuvaa.

Viheliäinen kohde

Salamyhkäinen kansalliskirjailija oli karata elämäkerturilta. Kirja myöhästyi.

– Viheliäinen työ. Tämä oli ensimmäinen kerta historioitsijana, kun kirjani myöhästyy vuodella, Keskisarja sanoo.

Syynä oli tunnettujen lähteiden vähyys.

– Kiven lapsuudesta on suunnilleen samantasoiset lähteet kuin Jeesuksen lapsuudesta. Aikuisiältä on hyvää kirjeenvaihtoa, 70 kirjettä, mutta ne ovat tunnettuja, ja halusin löytää lisää.

Keskisarja sanoo tarjonneensa tutkimusapulaisille tuhatta euroa jokaisesta uudesta Kiven kirjoittamasta kirjeestä, tuloksetta. Mutta jossain niitä on, hän uskoo.

– Jos Kiven kirjeiden etsimisestä tulee kansallinen projekti, eli niitä kaivellaan raunioista ja piironginlaatikoista samoin kuin Qumranin kääröjä, niin jotain on pakko olla vielä löytämättä.

Lönnqvist ja tuho

Kansalliskirjailijan nosti kansakunnan kaapin päälle lopulta hänen tuhonsa verraten nuorena, vain 38-vuotiaana.

Kiven tappoivat kritiikki, tukijoiden puute kielisodassa ja naisettomuus. Kaksi viimeistä vuottaan hän kulki Keskisarjan sanoin "vääjäämättä pimeitä mielisairauden polkuja".

– On hiljentävä, surullinen anekdootti, että ylilääkäri Lapinlahden mielisairaalassa merkitsi Kiven diagnoosiksi "varit stark onanist", eli ollut armoton onanisti. Naisettomuus hänet yhtenä syynä tappoi.

Kirjailijan tuottoisina vuosina Charlotta Lönnqvist ja tämän emännöimä Fanjunkarsin torppa olivat elintärkeät. Lönnqvistin ja Kiven suhteen laatuun ei Keskisarja tai tämän tarjoamat porkkanarahat pystyneet tuomaan lisävaloa, mutta Lönnqvistin merkitys on Keskisarjan mukaan yhtä kaikki kiistaton.

– Hän oli suurenmoinen suojelijatar. Ilman Fanjunkarsin kamaria Kivi ei olisi pystynyt luomaan ehjiä, kokonaisia teoksia.

Katso myös: Suomen juhlapäivät, Aleksis Kivi alle kolmessa minuutissa

Lue myös: Historioitsija Teemu Keskisarja havahtui suomen kielen rappiotilaan viimeistellessään Aleksis Kiven elämäkertaa: "Englanti tyhmentää kaikilla arjen tasoilla"