Lasten käsinkirjoitetut kirjeet ilahduttavat ikäihmisiä – vanhustenviikon tempaus innosti koululaiset pitkiin tarinoihin

Torniolaisvanhuksille kirjoitettiin lähes 900 kirjettä.

vanhukset
Lasten kirjoittamia kirjeitä vanhuksille
Kati Siponmaa / Yle

Vanhustenviikon piristykseksi suunniteltu Kirje vanhukselle -tempaus on saanut innostuneen vastaanoton sekä kirjoittajilta että kirjeensaajilta. Torniolaisia pyydettiin kirjoittamaan kirje kotihoidossa ja hoitolaitoksissa oleville vanhuksille. Kirjeitä tuli lähes 900.

Torniossa on hoitolaitoksissa ja kotihoidossa 600 vanhusta.

– Joku saa sitten useammankin kirjeen, mutta kyllä ihan kaikki kirjeet löytävät saajansa, vakuuttaa Tornion tapahtumatuottaja Merja Stenberg.

Tornion kulttuuritoimisto ja vanhuspalvelut kutsuivat kaikkia torniolaisia kirjoittamaan, mutta asiasta innostuivat erityisesti koululuokat.

Minun mummot ovat hauskoja.

Ote Alli Lampisen saamasta kirjeestä

Seminaarin koulussa neljättä luokkaa käyvä Patrick Alapekkala mietti omia isovanhempiaan kirjettä kirjoittaessaan. Hänen omat mummonsa asuvat sen verran lähellä, että neljäsluokkalainen ei muista heille varsinaisesti koskaan kirjettä kirjoittaneensa.

– Syntymäpäiväkortteja olen joskus tehnyt, mutta ei ole tullut kirjoitettua kirjettä, Patrick Alapekkala kertoo.

Alapekkalan luokkakaveri Peppi Kolmonen sanoo tuntemattomalle kirjoittamisen tuntuneen ensin hankalalta, mutta tekstiä alkoi syntyä, kun opettaja oli ohjeistanut kertomaan vaikka siitä, kuinka on viettänyt kesän.

– Opettaja sanoi, ettei kirjeen tarvitse olla pitkä, mutta kyllä siitä taisi aika pitkä tulla, Peppi naurahtaa.

– Kerroin, että kävin paljon uimassa ja olin pihalla ja söin aika paljon jäätelöä, Peppi Kolmonen virnistää ja arvelee, että ne ovat iloisia asioita lukea kirjeestä.

Kolmosen arviot osuivat oikeaan, sillä Pihlajakodissa asuvat vanhukset olivat silmin nähden ilahtuneita ja liikuttuneitakin omat kirjeensä saatuaan. Kirjoittajat olivat ilmiselvästi paneutuneet asiaan ja esimerkiksi koristelleet kirjeensä kauniisti.

– Oikein kiva kirje. Mullahan on pojalla sen ikäisiä lapsia, että voisivat olla tämän kirjeen kirjoittajia, toteaa Alli Lampinen.

Käsinkirjoitettu kirje on käynyt harvinaisuudeksi Lampisellekin. Hän muistelee, ettei ole tainnut saada tai itse kirjoittaa kirjettä kymmeniin vuosiin.

– Sota-aikana kyllä oli paljon kirjeenvaihtoa, mutta eipä sen jälkeen juuri ole kirjeitä lähetelty.