Teinityttö vuodatti sielunsa paperille: "Mie annan Villelle miun sydämen, jos se sen huolii... Rakkaudella, Netta"

Moni kirjoittaa päiväkirjaa oikeasti muille. Netta Salonsaari halusi muiden kuulevan tarinansa, vaikka kirjoittaessaan päiväkirjaa hän ei olisi voinut koskaan kuvitella kenenkään lukevan niitä.

päiväkirjat
Netta Salonsaari ja Liisa Kukkola
Vertaistuki on lavalle nousevan Netta Salonsaaren mielestä oleellinen osa päiväkirjaklubeja. Hän haluaa avata menneitä tapahtumia itselleen, mutta myös muille.Mikko Savolainen / Yle

Leijonanharjainen tukka pöllähtää kasvoille, kun Netta Salonsaari purskahtaa hersyvään nauruun lukiessaan nuoruutensa päiväkirjaan ääneen.

"Mie en tiedä, miten mä taas päädyin tähän tilanteeseen. Rakastuin henkilöön, kuka on niin kaukana ja vaikea tavoitella...!!

Mut jos nyt hyvin käy, niin se voi vaikka toteutuakin. Minä & Ville. Together."

Näin Salonsaari kirjoitti päiväkirjaansa 14-vuotiaana kesäkuussa vuonna 1997.

Salonsaari on kirjoittanut lähes aina päiväkirjaa. Lappeenrannassa järjestettyä päiväkirjaklubia varten hän palasi uudelleen yli 30 teiniajan päiväkirjaansa, useisiin slämäreihin ja kirjelappusiin.

Hän toivoo julkiluvun nollaavan oman teiniajan nolouden.

– Teiniaikaan suhtautuu nyt eri tavalla. Se ei ole enää mörkö, kun on käynyt läpi vanhoja päiväkirjoja. Huvittaisi sanoa sille 15-vuotiaalle Netalle, että mä symppaan sua tosi paljon.

Teinipäiväkirjat: "Aivan hirveetä"

Salonsaari on nyt ensimmäistä kertaa yleisön edessä lukemassa päiväkirjaansa. Hän on yksi Lappeenrannassa järjestetyn loppuunmyydyn päiväkirjaklubin esiintyjistä. Tekstin valinta on ollut hankalaa, koska hänen päiväkirjoissaan vilisee paljon ihmisiä koko nimillään.

Lappeenrantalainen Salonsaari tietää, että kotipaikkakunnan pienet piirit ovat selvillä myös yleisössä. Hän ei halua, että kuulijat tajuavat etu- ja sukunimen lävähtäessä esiin, että kenestä hän kirjoittaa.

Luettavaksi valikoitunut teksti on pitkä ja ehyt tarina. Siinä käydään läpi teinien ajatusmaailma.

"Mie jos en näe sitä kohta (huomenna tai viikonloppuna) tuntuu, että miun rakkaus olis suunnattu tyhjille seinille. Mie en voi kohdistaa sitä tai voinhan mie, mutta se ei tuota tulosta, koska rakkauden kohde ei kai tiedä siitä rakkaudesta, jota mie sille lahjotan.

– Nopeita leikkauksia, mielenmuutoksia ja tunteet laidasta laitaan. Sieltä löytyy ihania itsekirjoitettuja runoja ja biisisitaatteja. Aivan hirveetä, nauraa räkättää Salonsaari.

Mie annan Villelle miun sydämen, jos se sen huolii... <3: Netta"

Nuoruuden päiväkirjoissa killuivat kultaiset pienet lukot. Ne lukittiin tiukasti kiinni. Päiväkirja usein piilotettiin patjan alle tai pantiin lukolliseen laatikkoon.

Netta Salonsaaren vanha päiväkirja
Päiväkirjaklubit ammentavat myötähäpeästä, noloudesta, arjen hauskuudesta ja riipaisevista tunteista.Mikko Savolainen / Yle

Salaiset tekstit ääneen

Nykyään omasta elämästään kirjoitetaan ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Itsestään kerrotaan sosiaalisessa mediassa, blogeissa ja vlogeissa. Uudet teknologiat ovat muuttaneet käsitystä intiimin ja julkisen välisestä rajasta.

Nyt nämä laatikon kätköt ovat lavalla ja julkista riistaa. Eri puolilla Suomea järjestetyt päiväkirjaklubit, joissa luetaan omia päiväkirjoja muille ääneen, ovat tulleet erittäin suosituiksi.

– Päiväkirjaklubeilla huomaa, etten ole yhtään tyhmempi, tavallisempi enkä nolompi kuin muutkaan. Se on kai vertaistukea, naurahtaa päiväkirjaklubin Lappeenrantaan tuonut Liisa Kukkola.

Liisa Kukkola
Päiväkirjaklubin lukija Liisa Kukkola kirjoitti nuorena tuntojaan teinikalentereihin. Hänen suurin rakkautensa teininä oli Alwari Tuohitorvi -yhtyeen kitaristi Kala.Mikko Savolainen / Yle

Kenelle päiväkirjaa kirjoitetaan?

Tohtorikoulutettava Karoliina Sjö on tutkinut päiväkirjoja. Hänen mielestään on mielenkiintoista pohtia, kenelle päiväkirjaa oikeastaan kirjoitetaan.

Osa haluaa, että päiväkirja tulisi muiden luettavaksi, eikä jäisi pöytälaatikkoon pölyyntymään. Ajatus siitä, aikooko päiväkirjansa paljastaa muille ihmisille, saattaa vaihtua kirjoittajan elämän aikana.

Eräs päiväkirja, joka on toivottu tulevan luetuksi, on tavallisen helsinkiläisen Kirsti Teräsvuoren päiväkirja.

Kirsi Teräsvuori eli vuosina 1899–1988. Hän kirjoitti lähes koko elämänsä päiväkirjoja. Teräsvuori oli naimaton ja työelämän ulkopuolella oleva nainen, joka eli yksinäistä elämää. Kulttuurihistorian tohtorikoulutettava Karoliina Sjö on tutkinut Teräsvuoren päiväkirjoja väitöskirjaansa varten.

Sjö on tehnyt naisen päiväkirjoista päätelmän, että kirjoittaja on halunnut päiväkirjojen päätyvän muiden luettaviksi, koska päiväkirjojen tekstejä on puhtaaksikirjoitettu ja niihin on tehty reunamerkintöjä.

– Päiväkirjan reunamerkinnöissä löytyy tulkintoja ja selityksiä tekstiin. Esimerkiksi eräissä reunakirjoituksissa lukee "On ollut inhoittavaa kirjoittaa tämmöistä puhtaaksi, mutta tein sen sentään" tai "Kaikkea minä viitsinkin kirjoittaa puhtaaksi", kertoo Sjö siitä, miten Teräsvuori kirjoitti vuosia myöhemmin aiempiaan tekstejään puhtaaksi.

Teräsvuori toi itse ensimmäisen erän päiväkirjojaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon vuonna 1974.

Ei muiden silmille, mutta silti julkilukuun

Monille päiväkirjat ovat kuitenkin todella henkilökohtaisia ja intiimejä, eikä niitä ole tarkoitettu muiden luettavaksi.

– Monet myös esimerkiksi polttavat tai muuten tuhoavat päiväkirjansa, kertoo tutkija Karoliina Sjö.

Lappeenrantalainen Netta Salonsaari on ajatellut, että kukaan ei saisi lukea hänen päiväkirjaansa. Hänen lähes jokainen päiväkirjansa alkaa sanoilla: "koskaan kukaan ei saa näitä lukea".

Silti hän on nyt päiväkirjaklubilla lukemassa julkisesti omaa päiväkirjaansa.

– Haluan kokeilla miltä tekstien lukeminen tuntuu. Lukea muille tekstejä, joita on kirjoittanut pelkästään itselleen, ei kenellekään muulle, Netta Salonsaari pohtii.

Aina ei tarvita julkisesti lukemista. Tutkijan mukaan itsekseen omien päiväkirjojen lukeminen voi olla eheyttävä kokemus. Lukeminen saattaa vahvistaa käsitystä itsestään ja olemassaolostaan.

– Usein juurikin se on päiväkirjan perimmäinen tarkoitus, sanoo Karoliina Sjö.

Lue seuraavaksi: Susanna Laine luki teiniaikojen päiväkirjaansa suorassa lähetyksessä: "Oon nykyään muuten aika suosittu jätkien keskuudessa vaikken mielistele niinkuin Minna"