Olli Koivunen, 22, teki raveista itselleen ammatin, vaikka laji luisui jyrkkää alamäkeä – nyt hän on maan parhaita ohjastajia 40 vuotta itseään kokeneempien joukossa

Nuori raviohjastaja Olli Koivunen ei tunne vapaailtoja tai lomia. Kun hän sai vapaan viikonlopun ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen, hän haikaili raveihin.

raviurheilu
Olli Koivunen
Paula Collin / Yle

Olli Koivuselle kuuluu hyvää.

– Kun hevoset menevät hyvin, mullakin menee hyvin, Koivunen sanoo.

Ja hevosethan menevät hyvin. Tallissa valmennuksessa oleva ruuna So Montjoy sijoittui lauantaina Kriteriumfinaalissa viidenneksi.

Viides sija ei yleensä ravikilpailuissa aiheuta suuria tuuletuksia, mutta kolmivuotiaiden lämminveristen tärkeimmässä kilpailussa tilanne on toinen. Turkulaismiehen ohjastama So Montjoy todisti olevansa Suomen viidenneksi paras kolmivuotias, ja se on saavutus, jonka voimin tallissa jaksetaan syksyn pimetessä taas puurtaa.

Mutta ei So Montjoy ole ainoa, joka pärjää. Olli Koivunen itsekin on paremmassa vireessä kuin koskaan.

Sen kertovat ajajatilastot: Koivunen on sijalla viisi. Hänen ajamansa hevoset ovat voittaneet ravilähdöistä tämän vuoden aikana lähes 578 000 euroa. Voittoja on tullut yhteensä 131, ja voittoprosentti 16 on kärkiviisikon kovin.

En olisi itsekään viisi vuotta sitten uskonut, että voisin olla nyt tässä tilanteessa.

Olli Koivunen

Se on hieno suoritus 22-vuotiaalta – lajissa, jossa häntä vastaan kilpailevat 40 vuotta ohjastaneet konkarit.

– En olisi itsekään viisi vuotta sitten uskonut, että voisin olla nyt tässä tilanteessa, Koivunen sanoo.

Aina töissä

Olli Koivunen istuu tallin taukohuoneessa ja hörppää lasin vettä. Kellon viisari on edennyt jo yli puolen päivän, ja tämä on Koivuselle ensimmäinen hetki, kun hän ehtii vähän hengähtää.

Päivä on alkanut puoli kahdeksalta. Siitä asti hän on ajanut oman tallin hevosia. Vielä pitäisi opettaa yhtä varsaa ajolle, ja illalla on ravien aika.

Koivunen kiertää raveissa ohjastamassa sekä oman tallin että muiden hevosia useita kertoja viikossa. Auton mittariin kertyy 80 000 kilometriä vuodessa. Se on työn huonoin puoli.

– Se on kuin vankilassa istuisi, Koivunen sanoo.

Matkustaminen on kuitenkin pakollinen paha, jos raveissa meinaa käydä ja leipänsä lajista tienata. Tällä viikolla Koivunen on kilpaillut Turussa, Lahdessa, Porissa ja kaksi kertaa Helsingissä. Välillä auton nokka kääntyy kauemmaskin, kuten Lappeenrantaan tai Ouluun. Kotiin Koivunen tulee usein vasta puolenyön huitteilla, ja seuraavana päivänä kaikki alkaa alusta.

Ravihevosta valjastetaan
Paula Collin / Yle

Niinä iltoina, kun Koivunen ei lähde raveihin, tehdään töitä joka tapauksessa. Raveja täytyy seurata silloinkin, kun ei aja, jotta pysyy perillä vastustajistaan.

– Kun on päässyt tälle tasolle, täytyy pysyä hereillä koko ajan. Tämä on enemmän elämäntapa kuin työ, eikä tätä oikeastaan koe työnä, Olli Koivunen sanoo.

Ja kun puhutaan elämäntavasta, ei jatkuva työntekokaan haittaa – ei ainakaan vielä. Koivunen kertoo, miten hänellä oli pari viikkoa sitten ensimmäinen vapaa viikonloppu sitten maaliskuun. Hän lähti ystävänsä kanssa Gdanskiin, mutta lomailusta ei tullut oikein mitään.

– Mietin siellä, että olisi kivampi olla raveissa ajamassa.

Raviurheilun lasku ja nousu

Palataan kymmenen vuoden taakse, vuoteen 2008.

Raviurheilulla menee hyvin. Totoravilähtöjä ajetaan vuoden aikana lähes 6 400, hevosenomistajia on paljon, samoin kilpailevia hevosia ja syntyviä varsoja. Ravilähdöistä maksetaan palkintoja yli 22 miljoonaa euroa.

Nuori Olli Koivunen on alkanut ajaa hevosia isänsä Harri Koivusen tallissa. Suunnitelmissa on ura isän jalanjäljissä.

Muutamaa vuotta myöhemmin laji alkaa mennä ryminällä alaspäin. Palkinnot laskevat: vuonna 2015 voittorahoja jaetaan vain 16,9 miljoonaa euroa. Huono palkintotaso heijastuu hevosmääriin, omistajiin ja valmentajiin. Negatiivinen vire hallitsee koko lajia.

Tulevaisuudesta puhuminen oli tosi negatiivissävytteistä. Kyllä silloin alkoi itseäkin jännittää, miten tässä käy.

Olli Koivunen

Eletään juuri sitä aikaa, kun Olli Koivunen alkaa tosissaan tehdä raviurheilusta itselleen ammattia.

– En sitä silloin ajatellut ollenkaan, halusin vain päästä ajamaan hevosia. Vasta kun aloin pärjätä, aloin vähän miettiä asiaa. Kun kuuntelin vanhempaa porukkaa, tulevaisuudesta puhuminen oli tosi negatiivista. Kyllä silloin alkoi itseäkin vähän jännittää, miten tässä käy, miettii Koivunen nyt muutamaa vuotta myöhemmin.

Grafiikka
Yle

Nyt asiasta on helppo puhua, sillä tilanne näyttää taas valoisammalta. Edelleen ollaan kaukana kymmenen vuoden takaisesta, mutta esimerkiksi raviratojen maksamat palkinnot olivat viime vuonna suurimmat kymmeneen vuoteen. Pitkä alamäki on pysähtynyt.

Lajin eteen on tehty töitä, ja se näkyy. Tämän on huomannut myös Olli Koivunen, joka katselee alaa aitiopaikalta.

– Nykyään näyttää paljon paremmalta. Palkintotaso on noussut koko ajan, ja laji kiinnostaa ihmisiä. Varsinkin ravihevosten omistaminen kiinnostaa, siitä kysytään paljon.

Hevonen on tärkein

Olli Koivunen harjaa So Montjoyta kuvauskuntoon. Hevonen seisoo rauhallisena tallin käytävällä, kun Koivunen kertoo, miten varsaa kutsuttiin aluksi Osmo Perkeleeksi. Nyt hevosen luonne on rauhoittunut, ja ruuna on enää vain Osmo.

Kaikissa Koivusen puheissa kuuluu se, että hevonen on heidän tallissaan tähti. Kun nuorelta huippuohjastajalta kysyy, miksi hän on niin hyvä ohjastaja kuin on, hän vastaa, että kyse on hyvistä hevosista.

– Kyllä se vaan on kylmä fakta, että hyvät hevoset tekevät hyvän ohjastajan, hän sanoo.

Hieman kaivamalla esiin saa muutakin. Koivunen pohtii, että ehkä hän sitten osaa lukea hevosta hyvin. Ja kun viime vuosina startteja on tullut paljon, on tullut rutiiniakin. Ei toki samalla tavalla kuin vaikka 40 vuotta kilpaa ajaneelle Ari Moilaselle, joka on tällä hetkellä ajajatilaston kolmantena.

Tuntuu siltä, että viime aikoina ihmiset ovat rohkaistuneet ilmoittamaan hevosiaan ajettavaksi nuorille ohjastajille.

Olli Koivunen

Koivunen uskoo, että kokeneiden konkareiden taidot tulevat esille erityisesti niissä tilanteissa, kun ajettava hevonen ei kulje kovin hyvin ja pitää miettiä, lähdetäänkö muuttamaan esimerkiksi kengitystä tai varusteita. Niissä Koivusella on vielä opittavaa.

Ravilähtöjen taktisessa puolessa nuoruudesta voi olla hyötyäkin.

– Siitä voi olla hyötyä, että ei ole kangistunut kaavoihin ja uskaltaa koittaa jotain uutta, Koivunen sanoo.

Hyviä tuloksia nuoret ohjastajat ainakin ovat saavuttaneet. Koivusen lisäksi viiden parhaan sakissa on tällä hetkellä kaksi muutakin nuorta ohjastajaa: Koivusta kolme ja neljä vuotta vanhemmat Hannu Torvinen ja Santtu Raitala.

Nuoret ohjastajat ovat jo muutaman vuoden aikana saaneet jalansijaa raviradoilta ja päässeet myös huippuhevosten kärryille.

– Tuntuu, että viime aikoina ihmiset ovat rohkaistuneet ilmoittamaan hevosiaan ajettavaksi nuorille ohjastajille. Se on hyvä asia koko lajille.

Ravihevosia Metsämäessä
Paula Collin / Yle

Jos kaikki menee hyvin, Olli Koivusella on edessään vielä kymmeniä vuosia raviohjastajana ja tulevaisuudessa myös valmentajana. Kun mieheltä kysyy hänen haavettaan raviurheilussa, hän toivoo pysyvänsä terveenä ja jäävänsä ammatista eläkkeelle.

Se ei ole itsestään selvää, sillä hevosten kanssa työskentely vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Loukkaantumisriski on aina olemassa.

Jos terveyttä riittää, ei alanvaihtoa tarvitse miettiä.

– Hevoset ovat mahtavia eläimiä. Kun huomaa, että pystyy kehittämään jotain eläintä, siihen jää tosi paljon koukkuun.

Ja kun kerran jää koukkuun, eroon on vaikea päästä.