Susikeskustelut ovat ääripäiden temmellyskenttä – Käsikirjoittaja Panu Huotari halusi selvittää, mistä petoraivossa on kyse

Kajaanilainen ohjaaja ja käsikirjoittaja on tutustunut ihmisiin susivihan ympärillä. Hänen mukaansa moni asia olisi ratkaistavissa keskustelulla.

susi
Metsästysmuseon Suden paluu -näyttelyn täytetty susi
Markku Karvonen / Yle

KajaaniKun keskustelun aiheena on susi, tunteet kuohuvat ja reaktioita on monenlaisia. Susikantansa kerrottuaan moni on kohdannut myös ilkivaltaa ja saanut jopa tappouhkauksia.

– Ovatko ne pelkkää pelottelua ilman aikomusta tehdä verityötä, kun suurin osa uhkauksista tehdään anonyymisti, pohtii Susi-dokumenttiteatteriesityksen käsikirjoittaja ja ohjaaja Panu Huotari.

Susikeskusteluun yritetään saada nyt tolkkua taiteen keinoin. Huotari on työstänyt noin vuoden ajan Susi-dokumenttiteatteriesitystä (siirryt toiseen palveluun)(Vaara kollektiivi) pedoista, ihmisistä ja petokeskusteluista.

– Oikeastaan minulla on idealistinen haave, että saisin jonkin verran avattua keskustelujen umpisolmuja, sanoo Huotari.

Huotari on matkannut halki Suomea kerätessään materiaalia dokumenttiesitystään varten. Hän teki noin kaksikymmentä haastattelua susireviirien asukkaiden, metsästäjien, karjatilallisten ja eri leirien susiaktivistien kanssa. Huotari on käynyt läpi sudesta kertovia nettijuttuja, penkonut kirjallisuutta, sekä tutustunut turtumiseen asti sosiaalisessa mediassa käytyyn öykkäröintiin.

Hän on havainnut, että sudesta keskustellaan erityisen tiukkasanaisesti silloin, kun äänessä ovat sellaiset tahot, joilla on vahva kanta asiaan.

– Asia, joka voisi olla keskusteluilla ratkottavissa saa valtavat mittasuhteet, kun kuullaan ääripäiden puheenvuoroja, sanoo Huotari.

Projektin aikana Huotari on todennut, että yksittäistä syytä tunteiden kuohumiseen ei ole. Mielipiteen muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten historialliset kansantarut sekä henkilön arvot ja taustat.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Panu Huotari
Panu Huotari halusi selvittää, mistä susista käytävissä raivokkaissakin keskusteluissa on kyse.Timo Sihvonen / Yle

Panu Huotari kokee, että yrityksistä huolimatta, susikeskusteluissa yhteistä näkemystä ei tahdo löytyä. Esimerkiksi yleisötilaisuuksissa keskustelu kuolee helposti, kun joku heittää raflaavan kommentin.

– Ehkä sellaisia tilaisuuksia tarvittaisiin enemmän, missä lammastilallinen, jonka lampaat on raadeltu sekä susisuojeluaktivisti kohtaisivat kahden kesken ja keskustelisivat rauhassa asiasta, sanoo Huotari.

Ihmisiä susikeskustelun ympärillä yhdistää yksi asia

Projektinsa aikana Panu Huotari on kuitenkin löytänyt yhden yhteisen asian susikeskusteluissa.

– Se on luontosuhde. Faktat ovat leireissä täysin erilaiset, mutta luonto ja luonnossa liikkuminen on tärkeää kaikille aiheesta enemmän ääntä pitäville, kertoo Huotari.

Yksi huhu oli, että susia olisi tiputettu lentokoneesta pahvilaatikoissa metsään.

Saara Karjalainen

Kajaanilaisen Susi-dokumenttiteatteriesityksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa, vaan tarkastella, miltä haastattelut näyttämölle nostettuna kuulostavat. Vuorosanat ovat haastateltavien sanoja, jotka tulkitaan näyttelijöiden kautta.

– Susiasiaan tuntuu löytyvän kaikilta jonkinlainen mielipide, vaikka se ei koskettaisi omaa elämää. Voi huudella kerrostalosta käsin, mitä pitäisi tehdä, sanoo Saara Karjalainen, joka on toinen teatteriesityksen kahdesta näyttelijästä.

Näyttelijä Saara Karjalainen
Näyttelijä Saara Karjalainen pitää susikeskustelua jopa järjenvastaisena.Timo Sihvonen / Yle

Tutustuessaan käsikirjoitukseen, Karjalainen ajatteli, että susista käydyt keskustelut ovat hetkittäin järjenvastaisia ja kohoavat jopa naurettavalle tasolle.

– Tekstissä on tullut vastaan uskomattomia juttuja. Yksi huhu oli, että susia olisi tiputettu lentokoneesta pahvilaatikoissa metsään. Aika älyttömältä se kuulostaa, kertoo Karjalainen.

Susiviha kumpuaa kansantaruista

Suomalaisten susisuhteessa on kaikuja menneestä, ja kansanperinteessä susi on aina nähty kielteisesti. Historian painolasti koostuu myyteistä ja todella tapahtuneista asioista, jotka ovat ajan kuluessa paisuneet. Yksi virheellinen tai yllyttävä uutinen voi jäädä elämään vuosiksi, jopa kymmeniksi vuosiksi.

Suden tappama nuoren metsäpeuran raato Perhossa.
Susiviha on osittain peräisin historiallisista myyteistä.Juha Kemppainen / Yle

Esimerkiksi vuonna 1932 julkaistiin lehtijuttu, joka kertoi suden tappaneen tytön Puumalassa (siirryt toiseen palveluun) (Puumala-lehti). Tarina oli tuulesta temmattu, ja susi ei ollut tyttöä tappanut. Uutinen oli myös oikaistu myöhemmin samassa lehdessä.

Yksi Panu Huotarin haastateltavista oli käynyt kansalliskirjastossa kaivamassa esiin mikrofilmin, jossa uutinen oli. Mikrofilmin sisältänyt laatikko oli rähjäinen ja paljon käytetty, mutta laatikko missä oikaisu oli, ei ollut kiinnostanut ketään. Se oli lähes koskematon.

Kun silmät avautuivat

Susiaiheesta huolimatta suuria tunteita ja vihan puuskia ei näkynyt Panu Huotarin haastatteluissa. Tunneviritys oli kuitenkin läsnä. Tämä tuli esille Kuopion torilla, missä oli käynnissä Suomen susipolitiikkaa vastustava mielenosoitus.

Ohi kulkenut ihminen oli kysynyt palopuhetta pitäneeltä henkilöltä, pelkääkö hän susia. Yksi ennalta arvaamaton kysymys nosti tunteet pintaan ja tunnelma sähköistyi. Tilaisuuden jälkeen Huotari tapasi molemmat asianosaiset, ja samalla hänen ennakkokäsityksensä näistä ihmisistä muuttui.

– Molemmissa tapaamisissa silmät avautuivat, verrattuna ensimmäiseen mielikuvaan siitä, minkälaisia henkilöitä nämä ovat, kertoo Huotari.

Susi kuvattuna Ähtärin eläinpuistossa.
Käsikirjoittaja ja ohjaaja Panu Huotari oppi ymmärtämään ihmisiä susikeskustelun ympärillä.AOP

Aineiston keruu opettikin Huotarille, että yksittäisten kommenttien kautta tulleet ennakkokäsitykset ihmisistä ovat vain murto-osa siitä, mitä he oikeasti ovat.

– Kärjistetysti sanottuna, kuka tahansa voi olla suden tappaja tai suojelija, riippumatta omista näkemyksistä.