Tapetaan Australian villikamelit ja siirretään maapalloa – ilmastonmuutoksen torjumiseksi on esitetty ällistyttäviä ideoita ja nyt tutkijat kommentoivat niitä

Osa näistä ideoista nousee keskusteluun yhä uudestaan. Mitä mieltä ovat asiantuntijat? Juttu on julkaistu lokakuussa 2018.

ilmastonmuutos

1

Hiilidioksiidin poistolaitos.
Sveitsiläiyritys Climeworksin hiilidioksidin poistolaitos.Julia Dunlop

1. Rakennetaan hiilidioksidi-imureita

Päästöjen vähentäminen, talteenottaminen ja varastoiminen ovat teollisuuden isoja haasteita. Uutta potkua tekniikan kehittymiseen saatin hiljattain, kun kanadalainen yhtiö sai pudotettua tekniikan hintaa. Sveitsissä puolestaan esiteltiin vuonna 2017 kaupallinen versio laitteesta, joka kaappaa kasvihuonekaasua ilmasta (siirryt toiseen palveluun) (bbc.com).

Mikael Hildén, SYKE:

Meillähän on erinomaiset hiilidioksidi-imurit kasvien muodossa. On puhuttu keinopuista ja muista, jotka toteuttaisivat sen, minkä kasvit tekevät.

Kyllä tämä teknisesti on toteutettavissa, mutta hiilidioksidin pitoisuus normaalissa ilmassa on sen verran pieni, että se vaatii erittäin halpaa energiaa, koska talteenotto kuluttaa paljon energiaa.

Tiina Koljonen, VTT:

Suomen kannalta ongelma on se, että meillä ei ole varastointiin sopivia geologisia muodostelmia. Hiilidioksidin tulee pysyä varastossa pysyvästi, eli tuhansia vuosia. Lisäksi hiilidioksidipitoisuus ei ole kovin korkea ilmakehässä ja silloin kustannukset kasvavat.

Tämä menetelmä vaatii lämpöä eli mikään ei ole niin sanotusti ilmaista. VTT:llä ja Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla oli Soletair-hanke, jossa käytettiin hiilidioksidia uusiutuvien polttoaineiden ja proteiinin tuottamiseen. Se ei ole utopiaa.

2

Lauma Australiassa eläviä villikameleita.
Villikameleita Australian Pohjoisterritoriossa. Tuhoeläimiksi luokiteltuja kameleita on Australiassa noin miljoona.EPA

2. Tapetaan Australian villikamelit

Kameleita voisi tappaa päästöoikeuksia vastaan, esitti Northwest Carbon -yritys vuonna 2011. Metaanipäästöt vähenisivät ja kasvillisuus sitoisi enemmän hiilidioksidia, kun kamelit eivät söisi kasvustoa. Kameli tuotiin Australiaan 1800-1900-luvun taitteessa. Vuosikymmenessä niiden määrän arvioidaan nousevan kahteen miljoonaan. Lahtaushanke ei edennyt toteutukseen (siirryt toiseen palveluun) (abc.net.au).

Tiina Koljonen, VTT:

Täytyy sanoa, että niskavillat alkavat nousta pystyyn. Jos samaan aikaan sallitaan karjatalous ja sen aiheuttamat metaanipäästöt. Pitää myös muistaa liikkumisen päästöt, kun niitä kameleita jahdattaisiin.

Tämä on kestämätön heitto luonnon näkökulmasta, eikä varmasti ratkaise mitään. Pikemminkin suosittelisin lihankulutuksen vähentämistä ja karjatalouden päästöjen kuriin laittamista.

Mikael Hildén, SYKE:

Ei tämä yksin ratkaise ongelmaa. Se validi argumentti tässä on, että märehtijät tuottavat paljon metaania ja metaanipäästöt ovat ilmastonmuutoksen kannalta ongelmallisia.

Metaanipäästöjen vähentämistä tutkitaan vakavasti. Silloin puhutaan lihan ja maidon tuotannosta ja kuinka saadaan ruokinnalla ja mahdollisesti rodunjalostuksella aikaan märehtijöitä, jotka päästävät vähemmän metaania. Nollaan sitä ei saada millään.

Siirtyminen liharuoasta kasvispainotteiseen ruokaan vähentäisi märehtijöiden tuotantoa ja se on tehokkaampaa.

3

Iso Atlantin valtameren aalto lähikuvassa.
Atlantin valtameren aalto Etekö-Afrikan Kapin niemimaan lähellä.EPA / Nic Bothma

3. Täytetään aavikot merivedellä

IPCC:n mukaan vuoteen 2100 mennessä merenpinta nousee enimmillään metrin. Yli sata vuotta sitten muun muassa skotlantilainen Donald MacKenzie ja kirjailija Jules Verne miettivät aavikon täyttämistä merivedellä. Heidän visioissaan Saharaan rakennettaisiin kanavia kaivamalla pieni sisämeri. Se olisi noin puolen Suomen kokoinen pinta-alaltaan.

Anton Laakso, Ilmatieteenlaitos:

Aavikoille ei voi teoriassakaan säilöä paljoa vettä. Loppujen lopuksi vaikutus merenpinnan korkeuteen olisi aika pieni. Kaikenlaisia ideoita voi heitellä, mutta ei tällä konkreettista vaikutusta olisi.

Sen lisäksi aavikon pinta heijastaa veden pintaa tehokkaammin auringonvaloa. Näin ollen nykyistä vähemmän auringonvaloa heijastuisi takaisin avaruuteen, jolla olisi taas sitten ilmastoa lämmittävä vaikutus.

Mikael Hildén, SYKE:

Vakavaa tutkimusta aiheesta ei ole, mutta on tällaisia niin sanottuja klubiaski-laskelmia siitä, että ei se riitä mihinkään. Vaikka Sahara on iso, niin paljon siitä ei ole merenpinnan alapuolella.

Toinen ulottuvuus on se, että jos Saharaan johdetaan merivettä, syntyy nopeasti suolainen allas. Haihtuminen on niin nopeaa, että saadaan vain aikaiseksi valtavia suolavarastoja. Kanava voitaisiin kyllä kaivaa ja vesi saataisiin sinne valumaan, mutta suolajärvi siitä syntyisi.

4

Noor 1 -aurinkovoimala Marokossa.
Noor 1 -aurinkovoimala avattiin Marokossa 2016 ja se on yksi maailman isoimmista.EPA

4. Rakennetaan aavikoille aurinkovoimaloita

Saksalainen fyysikko Gerhard Knies sai ajatuksen aavikon aurinkoenergian käyttämisestä vuoden 1986 Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuuden jälkeen. Hän laski, että kuudessa tunnissa maailman aavikot tuottaisivat energiaa yhtä paljon kuin ihmiskunta kuluttaa vuodessa. Näin syntyi Desertec-hanke, jonka ajateltiin kattavan 15 prosenttia Euroopan sähköntarpeesta. Nyt hanke on haudattu.

Tiina Koljonen, VTT:

Tässä tullaan siihen, että aavikoille pitäisi rakentaa infrastruktuuria, kuten teollisuutta, joka kasvattaisi paikallisesti sähkön kysyntää. Jos sähköä tuotaisiin esimerkiksi Eurooppaan, meillä olisi pitkä siirtomatka, minkä takia pitäisi miettiä kustannuksia ja energiahäviötä.

On kyse myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Desertec-hanke kaatui osittain siihen ajatukseen, että paikalliset maa-alueet valjastettaisiin aurinkopaneeleille, jotka tuottaisivat sähköä Euroopan alueelle.

Mikael Hildén, SYKE:

Haaste on sähkönsiirto sinne, missä sähköä kulutetaan paljon. Toki tähän liittyvät myös aavikoiden hiekkamyrskyt, koska aavikkohan ei ole paikka, missä paistaa vain aurinko koko ajan ja on tyyntä ja kaunista. Siellä on vaativat olosuhteet, kuten kuumuus.

5

Työntekijä asentaa aurinkopaneeleja Topangassa Kaliforniassa.
Työntekijä asentaa aurinkopaneeleja Topangassa Kaliforniassa. Mike Nelson / EPA

5. Asennetaan aurinkopaneelit kaikille katoille

Kaliforniassa on päätetty, että vuoden 2020 jälkeen lähes kaikki uudet rakennukset varustetaan aurinkopaneeleilla. Voisiko EU seurata esimerkkiä?

Tiina Koljonen, VTT:

Aurinkopaneelit eivät yksistään riitä, koska aurinko ei aina paista. Sen rinnalle tarvitaan energianvarastointia ja sähköä pitää tuottaa jollain muullakin keinolla, siten että meillä on joka ikinen millisekunti sähköä saatavilla.

Pitkällä aikavälillä maapallon materiaalit eivät riitä, jos kaikki maailmassa lähtevät toteuttamaan Kalifornian mallia PV-paneeleilla. Esimerkiksi hopean saatavuus ja hinta voi olla pullonkaula.

Mikael Hildén, SYKE:

Paneelien kustannukset ovat laskeneet dramaattisesti, eikä olisi ihan mahdotonta, kun tehdään uusia rakennuksia. Toisaalta, Suomessa rakennuskanta uusiutuu aika hitaasti eli puhutaan 1-2 prosentin luokasta.

Niitä pitäisi asentaa jo olemassa oleviin rakennuksiin, että se olisi tehokasta. Jos ajatellaan, että kaikki ongelmat hoidetaan nykyisillä paneeleilla, niin vastaan tulevat luonnonvarakysymykset ja se, millä teknologialla ne tehdään.

Lisäksi joudutaan rakentamaan akkuja, jolloin tietyt luonnonvarat voivat käydä vähiin ja se nostaa niiden hintaa.

6

Auringonlasku kuvattuna avaruudesta. Kuvan vasemmassa laidassa on pieni kirkas aurinko ja oikealla iso maapallo.
Arizonan yliopiston tutkijan teorian mukaan heijastavat kappaleet lähetettäisiin kiertoradalle noin 1,5 miljoonan kilometrin päähän maapallosta.Terry Virts / NASA

6. Ammutaan auringon ja maan väliin linssejä

Tähtitieteilijä Roger Angelin idean mukaan (siirryt toiseen palveluun)(pnas.org) avaruuteen laukaistaisiin pieniä linssejä 800 000 kappaleen erissä. Ne muodostaisivat ison pilven, jonka tekemiseen kuluisi noin 25 vuotta. Hinta lasketaan triljoonissa dollareissa. Linssit ohjaisivat pienen osan auringon säteilystä ohi maapallon.

Mikko Tuomi, Hertfordshiren yliopisto:

Teoreettisesti mahdollista. Linssit ammuttaisiin Lagrangen pisteeseen, jossa maan ja auringon vetovoima on yhtä suuri. Siinä tarvitaan hyvin pieniä kiertoradan korjauksia, että esine pysyy paikallaan maan ja auringon välissä.

Linssien sijaan voisi käyttää muutakin materiaalia, joka vähän estäisi auringonvaloa.

Ongelmaksi tulee aika. Ilman ratakorjauksia linssit tai kappaleet eivät pysy maan ja auringon välissä vaan pikku hiljaa karkaavat. Ei tule kyseeseen, että jokaiseen laitettaisiin ohjausmoottorit, koska meillä ei riitä resurssit sellaiseen. Ne voivat myös törmäillä toisiinsa ja poistua siksi suoralta linjalta maan ja auringon välistä.

Laukaistavia kappaleita pitäisi olla miljardeja ja se on valtava määrä laukaisuja, mikä näkyy hintalapussakin. Ei tuon mittakaavan projekti ole poliittisesti mitenkään realistinen.

Anton Laakso, Ilmatieteenlaitos:

Idea avaruuspeileistä tulee aika usein vastaan. Jos koskaan lähtisimme tekemään ilmastonmuokkausta, niin todennäköisesti joudumme tekemään sitä vuosikymmeniä.

Toisaalta, jos huomaisimme, että sillä on ikäviä seurauksia, niin se todennäköisesti johtaisi ilmastonmuokkauksen keskeyttämiseen. Jos olemme käyttäneet paljon rahaa, että saamme peilit avaruuteen, niin niiden sulkeminen välittömästi olisi kallista ja hölmöä.

Avaruuspeilit olisivat myös huomattavasti kalliimpi vaihtoehto kuin esimerkiksi rikin levittäminen ilmakehään. Joka tapauksessa paljon halvemmalla päästäisin, kun vain vähennettäisiin hiilidioksidipäästöjä.

7

Santorini
Kuvassa rakennus Thíran saarelta, joka kuuluu Kreikan Santorínin saariryhmään.Louisa Gouliamaki / EPA

7. Maalataan katot valkoisiksi, ja peitetään Grönlanti heijastimella

Valkoinen pinta heijastaa auringonvaloa ja viilentää. Voisiko samaa ideaa käyttää jäätiköiden kohdalla ja näin estää niiden sulamista? Esimerkiksi sveitsiläiset ovat peittäneet (siirryt toiseen palveluun) (smithsonian.com) Alppeja, etteivät ne sulaisi. Tutkija Jason Box sanoi vuonna 2009, että Grönlannin peittäminen voisi kannattaa (siirryt toiseen palveluun) (telegraph.co.uk).

Tiina Koljonen, VTT:

Rehellisesti sanottuna meidän mallitarkasteluissa tällainen kattojen maalaus ole mukana ollenkaan. Se on paikallinen ratkaisu ja sen vaikutus todennäköisesti jää aika pieneksi.

Ja tällaisessa Grönlannin kattamisessa jonkun pitäisi olla valvomassa, että sellainen peitto pysyisi siellä. Siinä syntyisi varmaan uusi ammattikunta. Se kyllä kuulostaa utopistiselta.

Mikael Hildén, SYKE: Ei tällä globaalia ilmastonmuutosta ratkaista. Onhan myös esitetty, että moottoriteillä ja muilla teillä käytettäisiin mustan sijaan valkoista asfalttia.

Tässä on mittakaavaongelma. Paikallisesti sillä voidaan viilentää, mutta globaalia lämpenemistä ei.

8

Indonesialainen pelastustyöntekijä kävelee Merapi-tulivuoren purkauksen jälkeen tuhojen keskellä.
Tulivuorista voi purkautua valtavat määrät kaasuja ja hiukkasia. Kuvassa pelastustyöntekijä kävelee Indonesiassa Merapi-tulivuoren purkauksen jälkeen vuonna 2010.EPA / Mohammad Ali

8. Ruiskutetaan rikkiä ilmakehään

Pinatubo-tulivuoren purkautuminen viilensi maapalloa kahden vuoden ajan. Jospa muokkaisimme ilmastoa ja ruiskuttamalla ilmakehään vettä, jauhettua kalkkia ja rikkidioksidia? Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston professorit testaavat menetelmää luonnossa, ei laboratoriossa.

Anton Laakso, Ilmatieteenlaitos:

Tämähän on ehkä kaikista tutkituin ilmastonmuokkausmenetelmä, koska se on tämän hetken tutkimusten perusteella kustannustehokkain ja sillä saataisiin tarvittaessa nopeastikin viilennettyä ilmastoa.

Lisäksi menetelmä pohjautuu suuriin tulivuorenpurkauksiin ja on siten yksi harvoista menetelmistä, joista on epäsuorasti jonkinlaisia havaintoja olemassa.

Isoin riski on, että tämäntyyppinen ilmastonmuokkaus johtaisi alueellisesti kuivuuteen, koska se vähentäisi maapallon keskimääräistä sateisuutta. Paikalliset vaikutukset voisivat olla todella kohtalokkaita, varsinkin alueilla, missä ihmisten elinolosuhteet eivät muutenkaan ole kovin hyvät.

Mikael Hildén, SYKE:

Laskelmat viittaavat siihen, että tämä olisi teknisesti toteutettavissa. Ongelma, mikä tähän liittyy on hallinta. Jos tätä lähdetään tekemään, niin kuinka maailmanlaajuinen vastuu jakautuu, kun vaikutukset eivät ole pelkästään positiivisia? Mitä sitten tehdään, kun joillain alueilla ilmasto viileneekin liikaa tai se vaikuttaa sateisuuteen?

Toinen ongelma on, että tällainen varjostusmenetelmä ei rajoita hiilidioksidipäästöjen kasvua. Ilmakehän hiilidioksidimäärän kasvu heijastuu sitten esimerkiksi merten happamoitumiseen, joka on potentiaalisesti erittäin ongelmallinen muutos.

Hiilidioksidin määrällä on siis vaikutuksia, vaikka lämpeneminen saataisiin jollain tasolla hillittyä. Kolmas asia on se, että pienhiukkaset eivät pysy ilmassa ikuisesti vaan tulevat alas.

9

EPA / NASA
Maapallon siirrossa käytettäisiin samaa teoriaa, millä ohjataan luotaimia. Kuvassa vuonna 1977 avaruuteen lähetetty Voyager 1, joka tekee yhä matkaansa yli 20 miljardin kilometrin päässä Maasta.

9. Siirretään Maa kauemmas Auringosta

Vuonna 2001 joukko Nasan insinöörejä kehitteli idean (siirryt toiseen palveluun) (theguardian.com), jolla maapallon elinkelpoisuutta voitaisiin tarvittaessa lisätä miljardeilla vuosilla. He laskivat, miten maapallon kiertorataa Auringon suhteen voisi muuttaa asteroidin avulla. Siirtyisimme siis kiertämään Aurinkoa hieman kauempaa.

Tiina Koljonen, VTT:

Pitäisi miettiä ensiksi, minkälaiset ja kuinka suuret riskit tässä ovat. Entäs, jos jotain menee pieleen? Jos ajatellaan, kuinka paljon helpotkin ratkaisut herättävät vastarintaa, niin sosiaalinen vastustus voi olla aika rajua tällaisessa maapallon siirrossa.

En tiedä kuka poliitikko lähtisi sellaista kesken vaalikauden esittämään. Laskisin tämän sinne potenssiin x utopiat.

Mikko Tuomi, Hertfordshiren yliopisto:

Tässä puhutaan gravitaation linkovaikutuksesta ja se on ihan standarditapa ohjata vaikkapa luotaimia avaruudessa. Se perustuu siihen, että ohjataan asteroidi maapallon läheltä kulkevalle radalle, jolloin asteroidin rata muuttuu maapallon painovoimakentässä. Sama pätee toisinkin päin eli asteroidin painovoima muuttaa hieman maapallon rataa.

Jos muuttaisimme asteroidin rataa, niin se sama asteroidi pitäisi sitten ohjata uudelleen tekemään maapallon lähiohitus, mikä on vaikeaa ja vaatii, että siihen kiinnitetään rakettimoottori tai vastaavaa.

On myös ehdotettu, että siirrettäisiin liike-energiaa maapallon ja Jupiterin välillä, niin että se asteroidi laitettaisiin menemään Jupiterin ja maapallon väliä. Sitten se aina vähän lisäisi maapallon nopeutta, mikä tekisi radasta hiukan suuremman ja laittaisi sen hiukan kauemmas Auringosta. Vastaavasti Jupiterin rata sitten muuttuisi hiukan lähemmäs Aurinkoa.

Tämä on vaikeustasoltaan niin valtavan hankala projekti ja veisi vähimmilläänkin satojatuhansia ellei miljoonia vuosia. Eli ilmastonmuutoksen torjuntaan tällä menetelmällä ei ole mitään mahdollisuuksia.

Juttua varten haastatellut tutkijat: Suomen ympäristökeskuksen Mikael Hildén, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n Tiina Koljonen, Helsingin yliopiston Markku Ollikainen, Ilmatieteenlaitoksen Anton Laakso sekä Hertfordshiren yliopiston Mikko Tuomi.

Lue myös:

5 asiaa, jotka maailman merkittävimmästä ilmastoraportista pitää tietää – ilmastoprofessori: "Olen paatunut ja kokenut, mutta silti järkyttynyt"

Näkökulma: Miksi pienentäisin päästöjäni, kun kiinalaiset ja intialaiset saastuttavat kuitenkin?

Tutkijat: Napajäätiköiden sulaminen voidaan estää rankoilla keinoilla ja nämä ne ovat

Pekka Juntin kolumni: Kirje vuoteen 2100 – joko kuuset ovat kuolleet?

Piskuinen Bhutan on maailman ainoa negatiivisten hiilipäästöjen maa, mutta muiden maiden välinpitämättömyys uhkaa romuttaa vihreän politiikan