Sikatilallisten äänekäs puolustaja luopui tilastaan, mutta ei aatteestaan: "Minulla oli tarve puolustaa suomalaista ruoantuotantoa – ja on edelleen"

Kymmenisen vuotta sitten Hannu Koivisto antoi kasvot suomalaiselle sikatilalliselle. Burnout ajoi lopettamaan tuotannon, mutta vaikuttamista Koivisto ei ole lopettanut.

sikatilat
Hannu Koivisto
Hannu Koivistosta tuli kymmenisen vuotta sitten suomalaisten sikatilojen julkinen puolustaja. Nyt hän asuu Sloveniassa ja haluaa vaikuttaa maatalousasioihin dokumenteillaan ja artikkeleillaan.Hanne Leiwo/Yle

”Ihminen katuu asioita, joita ei ole tehnyt. Harvemmin niitä, joita on tullut tehneeksi.”

Näin sanoo Hannu Koivisto, joka joitakin vuosia sitten lopetti sikatilansa Etelä-Pohjanmaalla.

Erityisesti 1990- ja 2000 -luvuilla Koivisto osallistui aktiivisesti suomalaiseen maatalouspoliittiseen keskusteluun. Sitten tuli burnout ja iso elämänmuutos.

Entinen pohjalainen sikafarmari katsoo maataloutta nyt nuorin eurooppalaisin silmin.

"Halusin muuttaa asioita"

Kymmenen vuotta sitten Hannu Koivisto oli sikatilallinen Kurikan Panttilan kylässä, Etelä-Pohjanmaalla.

Koivisto oli kirjoittanut eri lehdille maaseutuaiheisia artikkeleita jo vuosia. Tilanhoidon ohella hän oli aktiivisesti mukana politiikassa. Kiirettä riitti.

– Käytin valtavasti energiaa siihen, että halusin muuttaa asioita. Minulla oli tarve puolustaa suomalaista ruoantuotantoa – ja on edelleen, Hannu Koivisto sanoo.

Maatalouspolitiikan muutokset ja arki tiloilla pakottivat ottamaan kantaa. Muutos kuritti myös sikatiloja, joiden määrä oli EU-aikana vähentynyt alle puoleen. Vuonna 2008 päätoimisia sikatiloja oli Suomessa 2480 (siirryt toiseen palveluun)ja seuraavana vuonna 2240 (siirryt toiseen palveluun).

Yhä useammin Koivisto esiintyi julkisuudessa haastateltavana ja mielipidevaikuttajana.

– Se on kai luonnekysymys. Olen aina ollut kapinallinen ja halunnut seata asioita.

Projektit olivat moninaisia. Yhtenä mieleenpainuvimmista tempauksista Koivisto mainitsee Kurikassa Tuiskulan kylätalolla järjestetyn maajussien lakon. Idea keksittiin pari päivää ennen tapahtumaa ja tuottajia kutsuttiin mukaan tekstiviesteillä. Tapahtuma onnistui.

Koivisto muistaa myös, miten jännitti mennessään elämänsä ensimmäiseen television keskusteluohjelmaan yhdessä silloisen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) ja eläinsuojeluaktivistien kanssa.

– Mietin, että mitä minulla on siellä sanottavaa.

"Harvalla on taskussa päivän vanhaa vitosta"

2010-luvun alussa elämä muuttui. Koivisto sairastui burnoutiin.

– En saanut nukuttua enkä herättyä.

Panttilankylän tila possuineen ja traktoreineen myytiin. Palo tekemiseen loppui. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 sianlihan tuotantoon erikoistuneiden tilojen määrä laski 1900 (siirryt toiseen palveluun) tilasta 1770: (siirryt toiseen palveluun)een. Koiviston tila oli yksi lopettaneista.

Hannu Koivisto kertoo nauttineensa työnteosta tilalla, mutta kun päätös lopettamisesta oli tehty, luopuminen oli helppoa. Oli helppo käydä pankissa allekirjoittamassa kauppakirja peltojen myynnistä.

Yhtä selkeää syytä lopettamiseen Koivisto ei osaa sanoa. Raha oli kuitenkin merkittävässä roolissa: työt lisääntyivät, mutta tulot eivät. Sikatilojen kannattavuus oli ollut heikko jo vuosia. Tilanne lienee samanlainen tiloilla edelleen, Koivisto arvelee.

– Harvalla on taskussa päivän vanhaa vitosta.

Koivisto löytää tekemistään ratkaisuista sekä hyviä että huonoja. Lopettamispäätöstä hän ei silti kadu. Hatunnosto heille, jotka vielä jaksavat jatkaa.

– Minulla on joitakin tuttuja, jotka silloin kykenivät investoimaan ja elämään normaalia elämää. Nyt he joutuvat tinkimään ihan perusasioista. Esimerkiksi siitä, voidaanko ostaa edes lannoitteita, Koivisto sanoo.

Kuvassa ränsistynyt lato pellon laidassa.
Anssi Leppänen / Yle

Sikafarmari sittenkin

Hannu Koivisto muutti Sloveniaan muutama vuosi sitten. Hän toimittaa omaa Maaseutumedia.fi (siirryt toiseen palveluun) -sivustoaan ja tekee kumppaninsa kanssa dokumenttielokuvia.

Yksi viime vuosien työprojekteista (siirryt toiseen palveluun) on ollut Young Village Folk (siirryt toiseen palveluun) -projekti, johon kuuluu kolmisenkymmentä lyhytdokumenttia nuorista eurooppalaisista maataloustuottajista. Projektin tiimoilta Koivisto kiersi kuvaamassa nuoria tuottajia muun muassa Bulgariassa, Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Italiassa.

– Kaikki olivat älyttömän positiivisia ja suhtautuivat myönteisesti tulevaisuuteen. Ei heillä välttämättä hyvin pyyhi, mutta he pyrkivät parempaan ja kaikilla on uskoa tulevaisuuteen, Koivisto kuvailee lyhytdokumenttiprojektin jälkeisiä tunnelmia.

Koivisto kokee olevansa yhä maatalouden asialla, mutta näkökulma maatalouteen ja tuottajien arkeen on laajempi.

– Sisimmältäni olen vielä sikafarmari.

Myös maahanmuutto on tullut tutuksi Eurooppaa kierrellessä. Koiviston kuvaama lyhytdokumentti (siirryt toiseen palveluun) palkittiin kesällä eurooppalaisilla CIVIC-dokumenttifestivaaleilla. Dokumentti kuvaa pakolaisten ja kantaväestön elämää pienessä Caminin kylässä Italiassa.

– En ota kantaa maahanmuuttokeskusteluun, mutta kyllä olen huomannut, että tarinoita on niin monta, ettei puoleen taikka toiseen voi yleistää.

Kaiken puhumisen arvoista

Hannu Koivisto sanoo, ettei juuri muistele menneitä. Ja jos muistelee, ei juurikaan muista negatiivisia asioita.

Kuitenkin se, että hän aikanaan osallistui, otti kantaa, oli mukana mielenosoituksissa ja keskusteluohjelmissa, toi mukanaan myös kriittistä palautetta. Koiviston mukaan keskusteluun osallistuvalla pitää kuitenkin olla sen verran paksu nahka nenän päällä, että kritiikinkin kestää.

Olin huutanut Laihialla maatalousministerille, että etköhän häivy täältä. Pohjalaisen päätoimittaja haukkui minut nimeltä, että noin ei puhutella valtioneuvoston jäsentä.

Hannu Koivisto

Ja kun oikein kaivellaan vanhoja, Koivisto muistaa tapauksen, josta sanomalehti Pohjalainen kirjoitti pääkirjoituksessaankin.

– Olin huutanut Laihialla maatalousministeri Juha Korkeaojalle (kesk.), että etköhän häivy täältä. Pohjalaisen päätoimittaja haukkui minut nimeltä, että noin ei puhutella valtioneuvoston jäsentä.

Nyt ymmärrystä löytyy jo sekä päätoimittajan näkökannalle että omalle sen aikaiselle kiukulle.

– Kun ministeri tuli, kaikki istuivat penkissä kuuntelemassa ylänappi kiinni. Joskus ihmiset voisivat vähän enemmän nousta barrikadeille, Koivisto sanoo.

Hannu Koivisto on sitä mieltä, että ne asiat, joista hän aikanaan puhui, olivat sen kaiken puhumisen arvoisia. Ja ovat yhä.

Mutta kun 58-vuotiaalta kysyy, tekisikö hän nyt jotain toisin – huutaisiko ministerille – vastaus tulee nopeasti:

– En.