Lintu söi lapsen – ei kohuotsikko vaan totta kivikauden Euroopassa

Puolalaisesta luolasta löytyneet lapsen sormiluut olivat kulkeneet linnun lävitse.

arkeologia
Kaksi pientä luunpalaa, joissa on reikiä.
Tämän verran lapsesta on löytynyt linnun aterian jäljiltä.Jacek Bednarczyk / PAP

Noin 115 000 vuotta sitten nykyisessä Puolassa suuri lintu ahmi 5–7-vuotiaan lapsen, kertovat Ciemnan luolasta Ojcówin luonnonpuistosta löytyneet ainutlaatuiset jäänteet.

Lapsi kuului Eurooppaa tuohon aikaan asuttaneisiin neandertalinihmisiin. Nykyihmisiä tänne tuli vasta paljon myöhemmin.

Löytökerroksessa oli myös kiviaseita, jollaiset olivat tyypillisiä neandertalilaisille.

Puolan vanhimmat ihmislöydöt olivat tätä ennen kolme neandertalilaisen kulmahammasta, joilla on ikää alle puolet Ciemnan löydöstä.

DNA:ta ei enää löytynyt

Linnun ateriasta todistaa kaksi pientä sormiluuta, joihin oli syöpynyt reikiä. Analyysit osoittivat, että ne olivat syntyneet linnun ruoansulatuskanavassa, kertoo krakowalaisen Jagellon yliopiston (siirryt toiseen palveluun) arkeologian professori Paweł Valde-Nowak.

Luut olivat joitakin vuosia sitten löytyneiden eläinten luiden joukossa. Vasta tämänvuotisessa analyysissä selvisi, että kyseessä olivat ihmislapsen sormet.

Vajaan sentin mittaiset luunpalaset ovat liian huonossa kunnossa, jotta niistä olisi saatu analyysikelpoista DNA:ta, mutta lapsen iästä tutkijat ovat varmoja.

Epäselvää on, joutuiko lapsi linnun saaliiksi vai oliko hän sille haaska. Selvää ei ole sekään, päätyikö hänen ruumiinsa luolaan ihmisten vai linnun viemänä.

Valde-Nowakin mukaan neandertalilaiset näyttävät viipyneen luolassa ajoittain. Ensimmäiset merkit asukkaista ovat 120 000 vuoden takaa.

Kaksi neandertalilaisia esittävää nukkea luolan suulla.
Ciemnan luolan eteen runsas vuosikymmen sitten pystytetty näyttely kuvaa neandertalilaisten elämää juuri tällä paikalla.Jan Jerszyński / CC BY-SA 2.5

Tutkijat eivät ota kantaa siihen, mikä lintu neandertalilaislapsen söi. Varmaa on vain, että lintu oli suuri. Tuohon aikaan maailmassa oli monia jättiläiskokoisia eläinlajeja.

Neandertalilaisten muisto elää meissä

Vanhimmat Veikseljoen varresta Etelä-Puolasta löydetyt neandertalilaisten kivityökalut ovat jääkauden ajalta, yli 200 000 vuoden ikäisiä. Pohjos-Puola oli tuolloin jään peitossa.

Samoihin aikoihin Afrikassa oli kehittynyt uusi ihmislaji, Homo sapiens, nykyihminen. Eurooppaan esivanhempamme alkoivat tällä tietoa levittäytyä toden teolla 40 000 vuotta sitten.

Länsi-Euroopasta on todisteita neandertalin- ja nykyihmisten rinnakkainelosta, mutta Puolasta sellaiset valitettavasti puuttuvat, Valde-Nowak kertoo.

Toisaalta niin puolalaisten kuin muidenkin eurooppalaisten perimässä elää muisto ajasta, jolloin lajimme ehtivät saada yhteisiä jälkeläisiä. Nykyeurooppalaisten DNA:ssa on keskimäärin pari prosenttia neandertalilaista.

Neandertalilaisen 3-D-kuva edestä ja sivusta. Toisessa mallissa pitkä tukka, toisessa kalju pää.
Saksalaisen Saarlandin osavaltiomuseon tutkijoiden päätelmä neandertalilaisten serkkujemme ulkonäöstä perustuu kallolöytöihin.Jörg Carstensen / EPA

Nykyihminen törmäsi vieraisiin viruksiin

Mutta miksi juuri tietyt geenit siirtyivät? Oliko se sattuman kauppaa, vai valikoituivatko geenit jostakin hyödyllisestä syystä?

Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) viime viikolla julkaistussa tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että sattumaa se ei suinkaan ollut, vaan huomattava osa neanderitalilaisperimästämme liittyy elimistön taisteluun viruksia vastaan.

Kun nykyihmiset tulivat näille maille, neandertalilaisten immuunijärjestelmä oli sopeutunut muihin kuin afrikkalaisviruksiin jo satojen tuhansien vuosien ajan. Tulokkaat sen sijaan olivat avuttomia Euroopan viruksia vastaan.

Perimämme todistaa, että taudinaiheuttajien lisäksi neandertalaiset antoivat esivanhemmillemme geneettisen työkalun niiden nujertamiseen, Stanfordin tutkijat totesivat.