Åke Vastavirta on nimensä veroinen mies – hylkäsi puoluekurin, jotta sai öisin nukuttua: "Kumarteleminen ei sovi minun selkärangalleni"

Kylähullun leimaakin on Åke Vastavirran otsaan sovitettu, mutta lähinnä hyvässä mielessä. Hän on sinnikäs pienten kylien puolustaja.

kylähullut
Åke Vastavirta nojaa terassin kaiteeseen.
Åke Vastavirta on saanut paljon aikaan pienissä kylissä. Hän on Rauman kylien neuvottelukunnan puheenjohtaja.Päivi Meritähti / Yle

Sorkan kyläkoulun oppilaat eivät nurisseet kouluruuasta. Siihen oli varattu yhtä paljon rahaa kuin muissakin kouluissa, mutta tässä kylässä pöytään nostettiin toinen toistaan parempia herkkuja. Niitä varten saatiin nipistettyä rahat viljelemällä perusraaka-aineet itse.

Idea ei ollut mitenkään ennenkuulumattoman mullistava, mutta hyvin harvinainen vielä 2000-luvulla. Sen taustalla oli pienen raumalaiskylän puuhamies Åke Vastavirta. Hän halusi, että oppilaat näkevät, mistä ranskanperunat oikeasti tulevat. Oppilaat keräsivät koulun kasvimaalta keittäjälle myös muut juurekset ja vihannekset. Jauhotkin tehtiin itse – oman kylän viljoista. Kanala tuotti munia jopa myyntiin, ja hautomakoneen avulla pihapiiriin syntyi tipuja. Koulunkäynti oli varsin elämyksellistä.

Oli. Siitä on aikaa runsaat kymmenen vuotta. Nyt kyläkoulua ei enää ole.

Kun kyläkoulun lakkautussuunnitelma nousi poliittiseen keskusteluun, joutui Åke Vastavirta nimensä mukaiseen tilanteeseen. Oli pyristeltävä vastaan, uitava vastavirtaan.

Okesta tuli Åke

Åke Vastavirta kävi vuosikymmeniä sitten samaista kyläkoulua itse. Ensimmäisellä luokalla hän oli vielä Oke suomalaisella o:lla.

Perheellä ei ole sen kummemmin kytköksiä ruotsinkielisyyteen, mutta etunimi vain jotenkin muuttui matkan varrella. Niin oli käynyt sukunimellekin.

– Isä löysi Vastavirta-nimen jostain kirjasta. Hän otti sen omaksi, koska entinen nimi oli liian tavallinen. Posti meni aina sekaisin, kun kylällä oli niin monta samannimistä miestä, Åke Vastavirta kertoo.

Asukkaita kylällä oli kuitenkin vain muutama sata.

Isä teki, kuten halusi. Niin on poikakin aina halunnut tehdä.

Å:n ottaminen nimeen oli yksi ensimmäisistä päätöksistä. Sen jälkeen niitä on tullut useita. Åke Vastavirta on ollut näkyvä pienten kylien puolustaja ja poliittinen vaikuttaja jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Kyläläiset turvautuvat puuhamieheensä

Nyt Åke Vastavirta istuu entisen koulunsa ruokasalissa. Se ei ole hiljentynyt, vaikka koulu on suljettu jo kymmenkunta vuotta sitten. Kylän aktiivit kunnostivat rakennuksen yhteiseksi kylätaloksi (siirryt toiseen palveluun)ja avasivat tiloihin kahvilan. Väki kokoontuu sinne kerran viikossa.

Kylällä on aktiivisia ahertajia toistakymmentä. Loput tarjoavat apuaan, kun ehtivät.

Naiset ovat selkeästi vastuussa keittiöstä. Muissa asioissa he kääntyvät useimmiten Vastavirran puoleen.

– Jos kylällä on jotain, mitä pitää tehdä, hän järjestää tekijän. Melkein joka asiaa hän täällä ohjaa, Marja Helin kertoo.

Aila Ranta ja Tuija Norrlund istuvat kahvipöydässä.
Aila Ranta ja Tuija Norrlund pitävät Åke Vastavirtaa tehokkaana puuhamiehenä.Päivi Meritähti / Yle

Se on tullut osoitettua kyläkoulun lakkauttamistaistelussa ja monta kertaa sen jälkeen.

– Åke puolusti koulua toden teolla ja varmasti sai omalla toiminnallaan sille lisää vuosia. Ja onhan sen jälkeen ollut vaikka mitä voimannäytteitä. Åke on tehokas puuhamies, Aila Ranta toteaa.

Tuija Norrlund nyökyttelee vieressä. Hän uskoo, että moni olisi taipunut taistelussa aiemmin.

– Åke sanoo, miten asiat ovat. Hän ei mene isojen herrojen mukaan.

Puoluekuri sai jäädä

Kyläkoulun lakkauttamisen aikaan se kävi viimeistään selväksi. Silloin Åke Vastavirta sai puoluepolitiikasta tarpeekseen.

– Minulle sanottiin, että saan puhua koulujen puolesta, mutta minun pitää äänestää vastaan. Uskomattoman kaksinaamaista. Se ei minulle sopinut, joten lähdin kävelemään, Vastavirta kertoo.

Niin kauan jaksan tehdä tätä, kun voin illalla laittaa pään tyynyyn niin, että en ole kenellekään joutunut valehtelemaan.

Åke Vastavirta

Vuosia demareiden valtuustoryhmässä istunut Vastavirta osoitti silloin, että hän on oman tiensä kulkija. Hän ei kumartele ketään.

– Jossain vaalimainoksessakin luki, että suoraselkäistä päätöksentekoa. Sanoin, että kumarteleminen ei sovi minun selkärangalleni.

Hän vietti loppukauden yhden miehen valtuustoryhmässä ja keräsi seuraavana vuonna komean äänisaaliin sitoutumattomien ryhmässä. Kukaan ei määrännyt, mitä mieltä asioista sai olla.

Suoraselkäisyys palautti yöunet

Se oli ratkaiseva käänne konkaripoliitikon elämässä. Muutaman vuoden piti tehdä töitä hartiavoimin, jotta sai äänensä kuuluviin. Välillä teki tiukkaa. Pikku hiljaa muillekin kävi selväksi, että Åke Vastavirta ei luovuta.

Oman kylän tuki oli silloin tärkeää.

– Jaksoin ajaa kyläläisille tärkeitä asioita, koska tiesin, että minua kannustetaan eikä kukaan puukota selkään.

Sitä samaa periaatetta hän itsekin noudatti. Samalla paranivat yöunet, jotka olivat vuosien varrella kärsineet.

– Päätin, että niin kauan jaksan tehdä tätä, kun voin illalla laittaa pään tyynyyn niin, että en ole kenellekään joutunut valehtelemaan. Se auttoi.

Vaikka Vastavirta jäikin tällä vaalikaudella pois politiikasta, ei hän ole luopunut periaatteistaan. Hän teki päätöksen poliittisen uransa loppuhetkistä jo kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin hän asetti takarajaksi eläkeikäänsä edeltävän vaalikauden.

Se aika koitti jo. Ensi kuussa vuosia tulee täyteen 61.

Ahdingossa olevat herättävät auttamishalun

Tekemistä on silti riittänyt. Tänä vuonna Åke Vastavirta on muun muassa tuonut kylään kesäteatterin. Teatterille piti löytää uusi sijainti nopealla aikataululla, koska se sai häädön edellisestä kotipaikastaan.

Ahdingossa olevien puolustaminen on aina saanut Åke Vastavirran veren virtaamaan, joten hän tarttui toimeen yhdessä aktiivisten kyläläisten ja teatteriporukan kanssa.

– Naapurit eivät aiemmin oikein pitäneet kesäteatterista. Se kuulemma aiheutti liikaa melua. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että alueen asukkaat käynnistivät moottorisahan tai ruohonleikkurin sattumalta aina kesäteatterin näytöksen aikaan.

Åke Vastavirta istuu kesäteatterin katsomossa.
Åke Vastavirta oli yksi näkyvimmistä tekijöistä kesäteatterin muutossa. Töitä riittää vieläkin. Seuraavaksi kesäteatterin katsomo saa katon päälleen.Päivi Meritähti / Yle

Sorkan kylästä löytyi teatterille sopiva merenrantapaikka kaukana vakituisesta asutuksesta.

Vielä vuosi sitten tällaisesta tarpeesta ei ollut tietoakaan. Tänä kesänä teatterilla oli kuitenkin jo uusi näyttämö ja katsomo.

Ihan helposti se ei silti käynyt.

– Rauman kaupungin rakennuspuoli on... sanoisinko hieman jäykähkö. Melkein neljä kuukautta kesti pelkkien paperien hyväksymisessä. Olen itsekin aiemmin istunut kaavoitusjaostossa, joten tiesin toki pelin hengen.

Taistella voi rauhallisesti neuvotellen

Vaikka vääntöä on riittänyt, ei Åke Vastavirta halua tämän enempää kritisoida Rauman kaupungin toimintaa. Se on antanut kylille myös paljon tukea. Ilman kaupungin ja esimerkiksi EU:n avustusta moni asia olisi jäänyt kylissä tekemättä. Tietty määrä byrokratiaa on vain siedettävä.

Isä pisti kylällä sähkölinjat tolppiin, ja minä pistin ne maan alle.

Åke Vastavirta

Rauman kaupungin elinkeinoasiantuntija Mirja Kotiranta tuntee Vastavirran jo vuosien takaa. Hän tietää, että mies on väsymätön taistelija. Hän kokee taistelun kuitenkin enimmäkseen hyvänä asiana.

– Åke Vastavirta on ratkaisukeskeinen. Kun hän haluaa jotain, hän hoitaa asiat rauhallisesti neuvotellen. On joskus hyväkin, että asiat eivät mene aina niin kuin on totuttu.

Kotiranta kokee, että monen kylän asiat olisivat paremmin, jos niillä olisi yhtä vahva puolestapuhuja, väsymätön taistelija.

Poika jatkaa isänsä jalanjäljillä

Åke Vastavirta myöntää, että kylän asioiden ajaminen on vaatinut voimavaroja. Kyläaktiivin rooli on hänellä kuitenkin ikään kuin verissä. Hänen molemmat vanhempansa istuivat aikoinaan Rauman maalaiskunnan lautakunnissa, ja yksi veljistäkin oli tiiviisti mukana kunnallispolitiikassa.

Yksi Vastavirran suurimmista saavutuksista liittyy isään.

– Isä pisti kylällä sähkölinjat tolppiin, ja minä pistin ne maan alle. Sellainen kiertokulku meillä on ollut, hän naurahtaa.

Pelkäsin, että ranta menee pilalle, joten tein vastaehdotuksen.

Åke Vastavirta

Tähän liittyy vahvasti Rauman Lukko.

– Se suunnitteli hyvinvointikeskuksensa jätevesien laskemista pikkupuhdistamon kautta Sorkan uimarantaan. Pelkäsin, että ranta menee pilalle, joten tein vastaehdotuksen, Vastavirta kertoo.

Näin syntyi jätevesiosuuskunta, johon liittyi niin Lukko kuin lähes jokainen kylän asukaskin.

Vastavirta sai samassa yhteydessä ahaa-elämyksen, joka johti yllättävän isoon myllerrykseen. Hän keksi, että sähkökaapelit voisi vetää maan alle, kun koko kylä kuitenkin kaivetaan auki.

Siellä ne nyt ovat, ja melkein joka talossa on valokuituyhteys.

Idea on jäänyt erityisen hyvin kyläasiamies Hanna Ruoholan mieleen.

– Vastavirta näki, että nyt kannattaa toimia. Valokuitu on tulevaisuudessa kova juttu. Hän sai sen kylällä aikaiseksi noin vain. Eivät sähkö- ja puhelinyhtiöt lähde tällaisia helposti toteuttamaan, ellei osallistujia ole varmasti tarpeeksi.

Åke Vastavirta istuu miesten kanssa kahvipöydässä.
Åke Vastavirta kertoo olevansa usein suuna päänä porukan äänekkäimpänä, mutta ilman muiden kyläläisten apua moni homma olisi jäänyt tekemättä.Päivi Meritähti / Yle

Vastavirta itse esittää tästä kiitoksensa kyläläisille. Myös sellaiset lähtivät mukaan, jotka eivät aio hankkia nettiä elinikänään. Väki antoi myös mukisematta luvan kaivaa reittejä auki omien maidensa läpi. Kyläläiset halusivat olla mukana yhteisessä hyvässä.

– Yksin mikään ei sujuisi. Yhdessä tekemällä kaikki voivat onnistua.

Kylähulluille on tarvetta

Yhdessä tekemällä voi saada suuria aikaan. Myös ulkopuolista tukea on tarjolla, kunhan suunnitelmat ovat riittävän hyviä.

Sorkan kylä on saanut rahallista avustusta moneen hankkeeseen. Rahoittajana on ollut muun muassa maaseudun kehittämisyhdistys Ravakka (siirryt toiseen palveluun), jonka hallituksessa Åke Vastavirta nykyään istuu – monessa kun on mukana.

Vaikka rahasta on apua, pitää yhdistyksen toiminnanjohtaja Ulla Kallio kyläläisten aktiivisuutta avaimena kaikkeen. Porukasta pitää löytyä vähintään se yksi, joka saa muut liikkeelle.

– Jos on ideaa ja intoa, asiat kyllä lähtevät sujumaan ilman rahoitustakin. Pitää olla sellaisia kylähulluja, jotka hoitavat yhteisiä asioita omaa aikaansa säästelemättä.

Näitä kylähulluja ei riitä joka kylään. Siinä mielessä Åke Vastavirta on nykypäivänä melkoinen harvinaisuus.