Mitä tehdä, kun bussimatka muuttuu pelottavaksi? – Asiantuntija neuvoo, miten menetellä, jos joku lähentelee

Kun häirinnän kohteeksi joutunut ei säikähdykseltään kykene tai uskalla reagoida, on muiden läsnäolijoiden apu usein korvaamatonta.

seksuaalinen häirintä
Nainen bussipysäkillä
Pelko varjostaa bussin odotusta, jos on syytä pelätä, että kyydissä joutuu lähentelyn kohteeksi.Pyry Sarkiola / Yle

Yle uutisoi torstaina, että julkisissa kulkuvälineissä tapahtuva häirintä huolestuttaa nuoria naisia.

Neljä nuorta keskusteli kansainvälisenä Tyttöjen päivänä siitä, millaista on olla tyttö tämän päivän Suomessa. Keskustelun merkittävimmäksi teemaksi nousi busseissa tapahtuva häirintä ja ahdistelu.

18-vuotias Sonja Vilkki kuvaili, että häntä pelottaa todella, jos vieressä istuva henkilö alkaa esimerkiksi silittää hänen reittään.

– Eihän siinä uskalla mitään sanoa. Päätyy vain katselemaan ympärilleen, että huomaako kukaan, mitä tässä tapahtuu, Vilkki kertoi.

Artikkeli kirvoitti vilkasta keskustelua Yle.fi:n kommenttikentässä. Osa tunnisti täysin tyttöjen pelon ja jakoi omiakin kokemuksiaan kokemastaan häirinnästä. Osa puolestaan painotti, että kohteeksi joutuvat myös miehet ja tekijä saattaa olla nainen. Jotkut kyseenalaistivat koko ilmiön ja tyrmäsivät ajatuksen, että häirintää tapahtuisi busseissa laajemmin.

Moni kommentoija myös kysyi, miksi häirinnän kohde ei tee tilanteessa mitään. Pääsihteeri Milla Pyykkönen Naisasialiitto Unioni ry:ltä sanoo, että koko kysymys on aiheen lähestymistä väärästä päästä.

– Pitäisi aloittaa siitä, miksi häirintää ylipäänsä on. Tästä puhutaan todella vähän. On luovuttamista, jos tuudittaudumme siihen, että häirintäähän nyt aina on, Pyykkönen sanoo.

Hän arvelee, että joidenkin kommenttien takana saattaa myös olla ymmärtämättömyys häirintätilanteessa vallitsevasta dynamiikasta. Hänen mukaansa häirintä perustuu valta-asetelmaan, jossa esimerkiksi vanhempi henkilö kommentoi nuoremman henkilön ulkonäköä. Valta tilanteessa on häiritsijällä.

Monet haluavat varmasti vain sulkea itsensä pois tilanteesta.

Milla Pyykkönen, Naisasialiitto Unioni ry

Pyykkönen painottaa, että ahdistelua kokevat muutkin kuin naiset, eikä häiritsijä aina ole mies. Esimerkiksi nuoremmat miehet voivat kohdata vanhempien naisten taholta häirintää. Nuoret naiset ovat kuitenkin Pyykkösen mukaan seksuaalisen häirinnän ensisijaisia kohteita.

Miten toimia häirintätilanteessa?

Milla Pyykkösen mukaan jokainen tilanne on aina muista tekijöistä riippuvainen, eikä ole yleispätevää vastausta siihen, miten häirinnän kohteeksi joutuneen henkilön tulisi menetellä.

– Yleisimmin ohjeistetaan sanomaan kohteliaasti, että tämä häiritsee, voitteko lopettaa. Se voi kuitenkin olla hankalaa, erityisesti jos kokee, että pyyntö saattaa suututtaa häiritsijän, tai jos on hänen kanssaan kahden.

Jos tuntuu, että tekijälle ei pysty sanomaan mitään, toinen vaihtoehto Pyykkösen mukaan on yrittää kiinnittää kanssamatkustajien huomio.

– Jos pystyy, tässäkin tilanteessa on hyvä pyytää apua suoraan. Silloin suurin osa varmasti havahtuu reagoimaan.

Mielestäni pitää voida olettaa, että muut puuttuvat tilanteeseen.

Milla Pyykkönen, Naisasialiitto Unioni ry

Paikan vaihtaminen saattaa myös vaikuttaa ilmeiseltä ratkaisulta. Pyykkönen kertoo kuitenkin, ettei tämä ole yhtä yksinkertaista kuin miltä se saattaa vaikuttaa.

– Ongelma syntyy, jos istuu ikkunapaikalla esimerkiksi bussissa, tai kulkuneuvo on täynnä. Häiritsijän ohi kapeassa tilassa meneminen vain lisää fyysisen häirinnän mahdollisuutta.

Pyykkönen sanoo, että tilanteen salliessa voi toki ottaa yhteyttä vaikka ystävään, ja kertoa hänelle tilanteesta. Tuttu henkilö voi tässä tapauksessa pystyä auttamaan ulkopuolelta käsin.

Iltalehti uutisoi (siirryt toiseen palveluun) viime joulukuussa tapauksesta, jossa nuori nainen oli joutunut vieressä istuvan matkustajan ahdistelun kohteeksi linja-autossa. Hän lähetti viestin ystävälleen kertoen tilanteesta, jolloin ystävä otti yhteyttä Onnibusin asiakaspalveluun, ja asiakaspalvelu puolestaan kuljettajaan. Tämän seurauksena häiritsijä poistettiin linja-autosta.

Pyykkönen muistuttaa kuitenkin, että tapahtumien säikäyttämä ahdistelun kohde ei välttämättä kykene reagoimaan tilanteeseen lainkaan. Pyykkösen mukaan siitä ei pidä soimata itseään.

– Monet haluavat varmasti vain sulkea itsensä pois tilanteesta. Syyllisyys siitä, että itse teki jotakin, jonka vuoksi päätyi tilanteeseen, on iskostunut syvälle varsinkin naisilla. Tämä on suuri kynnys sille, ettei uskalleta puuttua itseensä kohdistuvaan häirintään.

Apua ulkopuolisilta?

Milla Pyykkönen on sitä mieltä, että useimmiten ulkopuolisen on helppo tunnistaa, milloin kahden henkilön välinen vuorovaikutus on vastavuoroista ja milloin ei.

– Kommentit siitä, että täytyykö tässä jokaisen pariskunnan väliin tulla, hiljentävät tärkeää keskustelua. Voihan pariskuntienkin välillä olla tilanteita, joissa toinen koskettaa kun toinen ei halua, mutta siinäkin yleensä toinen osapuoli pystyy ilmaisemaan, että kosketus oli epätoivottua.

Pyykkönen myöntää, että osaa epäasiallisesta toiminnasta, kuten reiden hivelyä, on vaikeampi havaita. Jos tämän kuitenkin huomaa, on asiaan syytä puuttua. Helpoiten se käy kysymällä häirinnän uhrilta, häiritseekö toisen henkilön toiminta häntä. Kysymys tarjoaa myös uhrille itselleen mahdollisuuden puhua.

Jos vastaus on myöntävä, tekijälle voi sanoa kohteliaasti, että vaikuttaa, että tämä henkilö ei nyt halua kommenttejasi tai kosketustasi.

– Mielestäni pitää voida olettaa, että muut puuttuvat tilanteeseen, Pyykkönen sanoo.

– Meillä täällä Suomessa on ehkä tyypillistä niin sanottu puuttumattomuuden kulttuuri: ei haluta puuttua, ennen kuin jotakin todella härskiä tapahtuu.

Pyykkönen toteaa, että usealla oma häpeä saattaa estää väliin menemisen.

– Ajatellaan, että jos minä puutun tähän, niin teenkö asiasta tarpeettomasti numeron. Kannustan kuitenkin ennemmin tekemään turhaan numeron sen sijaan, että jää tapauksia, joissa kukaan ei auttanut.

Pyykkösen mukaan kiusaantunut olo on luonnollista niin häirinnän kohteelle kuin sivusta tapahtumaa todistavillekin. Hän toivoo kuitenkin, että ulkopuoliset pystyisivät päästä siitä yli, jotta tilanteeseen voitaisiin puuttua sen vaatimalla tavalla.

– Mikä vain tapa, jolla toista voi auttaa, on parempi kuin ei mitään. Olisi vain positiivista, jos autettaisiin herkemmin.

Miten toimia tilanteen jälkeen?

Pyykkösen mukaan on tärkeää, että niin ahdistavaan tilanteeseen joutunut kuin ulkoapäin tilanteen havainnut voisivat omilla tahoillaan puhua asiasta ja purkaa sitä jollekulle.

Syyllisyys siitä, että itse teki jotakin, jonka vuoksi päätyi tilanteeseen, on iskostunut syvälle varsinkin naisilla.

Milla Pyykkönen, Naisasialiitto Unioni ry

On myös hyvä pohtia, miten tapahtuneen kanssa on asianmukaista edetä.

– Jos häirintä tapahtuu esimerkiksi bussissa, on yhtiölle hyvä ilmoittaa. He varmasti arvostavat ilmoitusta, jotta voivat miettiä, miten reagoida.

Jos häirintä täyttää rikoksen tunnusmerkit, Milla Pyykkösen mukaan on syytä ilmoittaa poliisille.

– Seksuaalinen häirintä ei ole mikään pieni, epämukava juttu, vaan se on rikos.