Graffitien taso on huipussaan, mutta salamyhkäisyys katosi – pikkukaupungeissa odotetaan uinuvan lohikäärmeen heräämistä

Nuorten maalaajien mielestä graffitien tekeminen on yhtä jännittävää kuin punaisia päin käveleminen.

graffitit (teokset)
Graffiti radanvarrella Tampereella.
"Tämän graffitin tekijällä on selvästi kokemusta ja maalipurkin käyttäminen hallussa: keltaiset viivat ohenevat, eikä se ole mikään helpoin juttu tehdä. Tekijältä löytyy värisilmää, sillä violetin kaveriksi on valittu vastaväri keltainen, joka korostaa teosta. Hyvä valinta on ollut myös tehdä rajat valkoisella eikä perinteisellä mustalla", arvioi graffitimaalaaja Erik Tampereen radanvarteen maalattua teosta.Asmo Raimoaho / Yle

Pohjoiskarjalaisen autopurkaamon aaltopeltisestä aidasta löytyy pala katutaidehistoriaa: Joensuun vanhin säilynyt graffiti eli piissi on päivätty vuoteen 1994.

MEAS-graffititaiteilijan krominen piissi on aikansa näköinen: kaksivärinen, simppeli ja siksi niin toimiva. Ero tähän päivään on se, että nykyään käytetään paljon enemmän värejä, sanoo pohjoiskarjalainen graffitimaalaaja. Kutsutaan häntä vaikka nimellä Erik.

– Maalit ovat kehittyneet 1990-luvulta hurjasti, ja Suomessa on nyt hyvä valikoima maalikaupoissa. Nykyään käytetään saman värin eri sävyjä, jolloin tuloksesta saadaan liukuvia ja smootheja. Se vaatii enemmän rahaa kuin kaksivärinen piissi, sanoo Erik.

Joensuun tiettävästi vanhin säilynyt graffiti kuvattuna syksyllä 2018.
"Tämä Joensuun vanhin säilynyt graffiti on 1990-luvun tyyliä, mutta samalla aikaansa edellä. Kirjaimet ovat selkeät, mutta silti niissä on oma tyyli. Muiden graffitimaalaajien arvostuksesta tätä piissiä kohtaan kertoo se, ettei sen päälle ole maalattu. Maalit eivät selvästikään ole olleet laadukkaita, vaan ne on ostettu varaosaliikkeestä", sanoo Erik.Jeremias Perätalo / Yle

Suomessa eletään nyt laillisen katutaiteen kulta-aikaa: esimerkiksi Joensuu ja sen 75 000 asukasta saivat tänä syksynä kaksi uutta muraalia, koko seinän kokoista maalausta, katukuvaansa piristämään. Laillisia maalausseiniä nousee pienemmillekin paikkakunnille ja graffitityöpajoista on tullut luonnollinen osa nuorisotyötä.

Samaan aikaan luvattomien graffitien ja tägien maalaaminen jatkuu junavarikoilla ja betoniseinillä. Erikin mukaan graffitikulttuuri elää ja voi hyvin ainakin Etelä-Suomessa. Graffitiskene on toipunut 2000-luvun alun nollatoleranssista: Stop Töhryille -kampanjan aikana Helsingin kaupunki käytti suuria summia (siirryt toiseen palveluun) graffitien pikaiseen poistamiseen katukuvasta (Radio Helsinki).

Erik on seurannut skeneä parikymmentä vuotta ja saman ajan hän on maalannut itse ympäri Suomea. Omien sanojensa mukaan "yli tuhat graffitia plus tägit, tarrat ja liisteröinnit".

Suomessa tehdään nyt korkeatasoisempia graffiteja kuin koskaan aiemmin – ja taso nousee Erikin mukaan koko ajan. Siitä on kiittäminen laillisia graffitiseiniä ja ilmapiiriä, joka hyväksyy katutaiteen.

Tänä päivänä tyylien kirjo on suuri.

– Vielä 10 vuotta sitten eri puolilla Suomea oli oma tyylinsä: Jyväskylässä, Tampereella, Helsingissä ja Itä-Suomessa tehtiin selkeästi omaa juttua, mutta nykyään ne ovat sekoittuneet netin takia, sanoo Erik.

Graffiti rakennustyömaan aidassa.
"Mionin Suvilahteen tekemästä taidokkaasta piissistä huomaa, että se on tehty ajan kanssa lailliseen paikkaan. Yksityiskohtien määrä kertoo, että sitä on hiottu tunteja. Krominen tausta on yllättävä valinta, mutta se toimii. Kirkkaat värit pomppaavat hyvin viherharmaasta taustasta", Erik sanoo.Petteri Sopanen / Yle

Pohjoismaiden graffitialueista väitöskirjaa tekevän Kai Ylisen mukaan graffititaide on muuttunut abstraktimmaksi ja se imee vaikutteita ympäröivästä taidemaailmasta.

– Graffiti ei ole niin selkeästi enää nimi seinässä, vaan mukana on syvempää muotokieltä, sanoo Ylinen Jyväskylän yliopistosta.

Erikin mukaan Suomessa piirit ovat loppujen lopuksi aika pienet, ja kaikki maalaajat ovat linkittyneitä toisiinsa ainakin jonkun tutun kautta. Suomalaiset tekijät käyvät ahkerasti myös ulkomailla maalaamassa.

VR käy loputonta taistelua graffiteja vastaan

Poliisin tilastoissa luvattomat graffitit luokitellaan vahingonteoiksi. Niiden määrä on määrä on pysynyt melko tasaisena viime vuodet, noin tuhat tapausta vuosittain. Helsingin graffitiryhmä on aika päiviä sitten lakkautettu ja vahingontekojen tutkinta on hajautettu pitkin poliisilaitosta. Poliisilla ei tunnu olevan kattavaa kuvaa koko Suomen graffititilanteesta.

Suomessa kiivainta graffitien vastaista taistelua käyvä taho on varmasti VR. Junat ovat aina olleet ja ovat edelleen sellaisten graffitimaalaajien suosiossa, jotka hakevat taiteellaan huomiota ja adrenaliinia.

Siitäkin huolimatta, että henkilöjunan kylkeen maalatun graffitin näkyvyys jää pariinkymmeneen minuuttiin matkalla Riihimäeltä hyvällä tuurilla Pasilaan asti, kunnes henkilöjuna otetaan pois liikenteestä ja viedään suoraan puhdistettavaksi. VR haluaa antaa graffiteille niin vähän huomiota kuin mahdollista.

VR Groupin turvallisuuspäällikkö Pekka Aholan mukaan lailliset graffitipaikat eivät ole vähentäneet junien maalaamista, vaikka kasvuakaan ei ole ollut. Vilkkaimpia paikkoja junien maalaamiseen ovat pääkaupunkiseutu, Lahti, Kouvola ja takavuosina myös Turku.

Gif-animaatio tägistä
Tägi on taitelijan nopeasti tekemä nimimerkki.Asmo Raimoaho / Yle

Erikin ja muiden graffitiskeneä seuraavien ihmisten tuntuma on, että junien maalaaminen olisi hienoisessa kasvussa. Varsinkin tavarajunissa samoja graffiteja voi nähdä melko pitkänkin aikaa, sillä niitä ei viedä saman tien puhdistukseen kuten henkilöjunille käy.

VR ei suostu kertomaan, kuinka paljon yhden henkilöjunan puhdistaminen maksaa, mutta Aholan mukaan VR käyttää vuosittain 500 000 euroa graffitien poistamiseen junista. Lisäksi puhdistusaineet ovat niin vahvoja, että joka kolmannen puhdistuksen jälkeen juna pitää maalata tai teipata uudestaan. Laskun maksavat junamatkustajat lippujen hinnoissa.

Joensuu-graffitin kulta-aika oli 2000-luvun alussa

Graffitiskene voi parhaiten Etelä-Suomessa, jossa on laillisia seiniä, maalikauppoja ja aktiivisia maalaajia. Helsingin Suvilahden lailliseen seinään ja Tampereen radanvarteen ilmestyy uusia teoksia lähes päivittäin. Tampereella on pari aktiivista porukkaa: osalla tekijöistä on visuaalista kunnianhimoa, kun taas toisten periaatteena on tehdä mahdollisimman paljon ja näkyvästi.

Pienemmillä paikkakunnilla on puolestaan hiljaisempaa.

Graffitimaalaaja
Erikin mukaan yöllä seinän maalaaminen on kuin meditaatiota: samaan aikaan pitää keskittyä maalaamiseen, olla nopea ja tiedostaa, mitä ympärillä tapahtuu. Jännitys on koukuttavaa: kun maalauksen saa valmiiksi, on askel kevyt ja olo taivaallinen.Jeremias Perätalo / Yle

Samaan aikaan kun Joensuu on saanut maalia seiniinsä useissa katutaidefestivaaleissa, luvattomien graffitien ja tägien tekeminen on hiipunut Pohjois-Karjalassa. Erikin mukaan enää harvoin tulee vastaan uusien nuorten tekijöiden teoksia.

Erikin mukaan Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa luvattomia graffiteja näkyi eniten 2000-luvun alussa: silloin jopa Joensuun keskustaan näkyville paikoille maalattiin graffiteja.

Niihin aikoihin ilmestyivät ensimmäiset maalaukset myös teollisuusalueella sijaitsevaan VR:n tyhjään huoltorakennukseen, joka ristittiin Galleriaksi. Varsinkin Ilosaarirockin aikaan sinne ilmestyi ulkopaikkakuntalaisten, graffitifoorumeilta ja -lehdistä tuttujen tekijöiden piissejä.

Galleria on sittemmin purettu, kun läheisen liikkeen veneitä sotkettiin. Näin kävi, vaikka vanhemmat graffitimaalaajat yrittivät sanoa nuoremmille tekijöille, että paikka pitää jättää siistiksi eikä lähitienoon rakennuksiin saisi maalata, etteivät naapurit suuttuisi.

Graffiti Joensuussa syksyllä 2018
"Sota-graffiti edustaa perinteistä itäsuomalaista tyyliä: kirjaimet ovat pyöreitä ja pallomaisia. Alueelliset tyylierot olivat selkeämpiä vielä 2000-luvun alussa, esimerkiksi Etelä-Suomessa kirjaimet olivat selkeästi kulmikkaampia. Nykypäivänä netti on sekoittanut tyylejä", sanoo Erik.Jeremias Perätalo / Yle

Sittemmin moni Erikin maalaajatuttu on joko lopettanut tai muuttanut Etelä-Suomeen. Kun on perhe ja työ, ei halua enää riskeerata liikoja. Myös Erik maalaa graffiteja yhä harvemmin, koska haluaa elää ilman turhaa päänvaivaa – eli jättimäisiä korvauksia (siirryt toiseen palveluun) (HS).

Yksi graffititaiteilija pyrkii maksimaaliseen näkyvyyteen, toiselle tärkeämpää on ihmisten ilahduttaminen ja itsensä ilmaiseminen. Erikin filosofia graffitien maalaamisessa on se, että hän haluaa aiheuttaa taiteellaan mahdollisimman vähän harmaita hiuksia kenellekään. Siksi hän ei maalaa keskustan kauppojen seiniin tai tukota ravintolan vessaa täyteen tägejä.

– Tavoitteenani on, että ihminen ilahtuu, kun syrjäisessä tai yllättävässä paikassa tulee vastaan värikäs teos, sanoo Erik.

Kromigraffiti lähijunan kyljessä
"Hopeisia kromipiissejä näkee melko harvoin. Niiden kulta-aika oli 10 vuotta sitten, jolloin suurin osa junapiisseistä ja radanvarren teoksista oli krominvärisiä. Tämä on kaikinpuolin taidokas piissi. Solmuisa, mutta silti skarpin näköinen", luonnehtii Erik graffitista, joka on maalattu käytöstä poistettuun ja purkua odottavaan lähijunaan.Jeremias Perätalo / Yle

Graffitikulttuuri hiipuu, jos nuoret eivät innostu

Graffitiskene keski-ikäistyy: Ainakin Helsingissä aktiivisimpia tekijöitä ovat 30–45-vuotiaat miehet. Eli se sama porukka, joka toi graffitikulttuurin Suomeen 1980- ja 1990-luvuilla. Nyt monella heistä on perhe ja duuni.

Tuleeko uusia nuoria graffitiharrastajia, jotka vievät kulttuuria eteenpäin? Graffititaiteilija Jouni "Psyke" Väänänen tekee Keravan kaupungilla töitä sen eteen, että nuorilla olisi laillisia maalausseiniä ja työpajoja.

Väänäsen mukaan uusia graffitimaalaajia tulee koko ajan, mutta ei samaa tahtia kuin hypen ollessa kuumimmillaan.

– Nuorempien tekijöiden sukupolvet ovat pienempiä kuin ennen. Luulen, että jollain aikavälillä tämä hiipuu, kun nuoret eivät pidä graffitia enää coolina, sanoo Väänänen.

Väänäsen mukaan ristiriitaista on se, että tällä hetkellä Suomessa on parhaimmat mahdollisuudet ikinä graffitien maalaamiseen laillisesti, mutta samaan aikaan tekeminen hiipuu.

Niin siinä usein käy, kun vastakulttuurista tulee valtakulttuuria.

Graffiti sillan alla Joensuussa syksyllä 2018
"Haluan nostaa hattua tälle taiteilijalle, koska hän on hyvin ahkera ja hänen hamstereitaan näkee radanvarsilla eri puolilla Suomea", sanoo Erik joensuulaiseen alikulkutunneliin maalatusta graffitista.Jeremias Perätalo / Yle

Suomessa kasvaa graffitimaalajien sukupolvi, joille graffiti on yhtä jännittävää ja väärin kuin punaisia päin käveleminen. Graffitiväitöskirjaa tekevä Kai Ylinen puhuu vanhemmista, jotka ovat kasvaneet hiphop-kulttuurin kanssa ja nyt laittavat lapsensa graffititunneille ja riimityöpajaan.

– Nykynuoret aloittavat graffitien teon hyvin erilaisesta lähtökohdasta kuin heidän vanhempiensa sukupolvi. Moni heistä ei haluakaan maalata luvattomasti, kun laillisiakin mahdollisuuksia on, pohtii Ylinen.

Ylinen havahtui kotikaupungissaan Jyväskylässä siihen, ettei ollut hetkeen nähnyt siistiä tägiä. Sopivassa paikassa ja hienosti vedettynä.

Tämän päivän graffitikulttuuria on se, että kaveriporukka menee koko päiväksi Suvilahden lailliselle seinälle mankan kanssa maalaamaan. Ajan kanssa, laadukkailla maaleilla ja ilman pelkoa kiinnijäämisestä. Ei ihme, että taiteellinen taso nousee kohisten.

Joensuussa uusia tekijöitä tulee välillä vastaan, mutta harvakseltaan. Silti Erik uskoo graffitiskenen vielä elpyvän Pohjois-Karjalassa.

– Lohikäärme uinuu hetken, ennen kuin se herää.

Round-tekijän graffiti Ylämyllyn luvallisessa graffitiseinässä syksyllä 2018.
“Tässä on villi ja solmuisa meininki. Roundin teoksia näkyy paljon Etelä-Suomessa ja kaikki hänen piissinsä ovat olleet mielestäni siistejä. Tykkään sarjakuvamaisesta Mikki-hahmosta”, sanoo Erik Ylämyllyn luvalliseen graffitiseinään maalatusta teoksesta.Jeremias Perätalo

Lue lisää:

Yle Uutiset: 10 vuotta sitten graffiti oli vandaalien töhryä ja merkki turvattomuudesta – sitten siitä tuli taidetta, jota halutaan nyt kaikkialle