Karhu, kyykäärme ja ilves ovat suomalaisten voimaeläimiä – muinaisilla suomalaisilla koko vuodenkierto jäsentyi karhun talviunen mukaan

Suomalaisilla on ollut kautta aikain omia voimaeläimiä. Erityinen asema on karhulla. Voimaeläimiin kuuluvat myös revontulet.

suomalainen mytologia
karhu suolla
Ismo Pekkarinen / AOP

Suomalaisille vahvin ja mytologisesti ehkä tärkein voimaeläin on ollut karhu. Näin sanoo tietokirjailija Maaretta Tukiainen, joka on tehnyt yhdessä graafisen suunnittelijan Markus Freyn kanssa Pohjolan voimaeläimet -nimisen kirjan.

Kirjassa käsitellään muinaisten suomalaisten eläimiin liittyviä uskomuksia. Voimaeläimet on jaettu maan, metsän, ilman, lumen, jään ja veden eläimiin, ja niitä on yhteensä 39.

– Karhun on uskottu olevan ikään kuin jumalan poika, joka laskettiin maan päälle. Karhu ei saanut koskea ihmiseen, mutta kun se jostain syystä näin teki, karhun pää pantiin poikki ja päätön karhu kiskaistiin takaisin taivaalle. Sieltä se Ison karhun tähtikuviossa meitä nykyisin öisin katselee, Tukiainen kuvaili Yle Radio 1:n Ykkösaamussa maanantaina.

Karhu ei saanut koskea ihmiseen, mutta kun se jostain syystä näin teki, karhun pää pantiin poikki ja päätön karhu kiskaistiin takaisin taivaalle.

Käytännöllisesti katsottuna karhukultti oli keskeinen muinaisille suomalaisille, sillä koko vuodenkierto jäsentyi karhun talviunen mukaan. Karhu oli tärkeä saaliseläin, ja nukkuvaa karhua ei saanut herättää eikä myöskään tappaa.

– Karhun piti olla hereillä, koska oli tärkeää että se eläin jota saalistettiin, oli tasaveroinen ihmisen kanssa, jos mahdollista, Tukiainen sanoo.

Kyykäärmeitä kätkettiin talojen seiniin

Yksi keskeisistä suomalaisista voimaeläimistä on ilves, joka symboloi tarkkanäköisyyttä. Ilveksen kulttuurihistoriallinen merkitys on laajempaa eurooppalaista perää.

– Kun esimerkiksi 1600-luvulla löytyi uusi hyvin himmeä tähtikuvio, se nimettiin Ilveksen tähtikuvioksi juuri siitä syystä, että vain kaikkein tarkkanäköisimmät pystyivät sen paljain silmin hahmottamaan, Tukiainen kertoo.

Kyykäärmettä puolestaan on kautta aikain pelätty, mutta samalla sillä on uskottu olevan erityistä voimaa.

– Kyykäärmeitä on löydetty rakennusten seiniin piilotettuina. Kyyn on koettu olevan niin mahtava, että se pystyy suojaamaan tulipaloilta, erilaisilta sairauksilta ja köyhyydeltä. Kyy on myös ollut shamaanien voiman ja mahdin symboli, kuvailee Tukiainen.

Revontulien takana kipinöivä tuliketun häntä

Ilman voimaeläimistä laulujoutsenella on erityinen asema suomalaisuudessa: se on koettu mahtavaksi ja pyhäksi. Laulujoutsen liittyy vahvasti myös kuolemaan.

– Karjalasta on mielenkiintoinen löydös, jossa joutsenen siiven päälle oli haudattu pieni lapsi. Tutkimuksissa tästä pääteltiin, että on koettu, että joutsen pystyy liikkumaan elämän ja kuoleman valtakunnan välillä.

Voimaeläinten joukkoon ovat päässeet myös revontulet. Tietokirjailija Maaretta Tukiaisen mukaan syynä on se, että revontulet liittyvät olennaisesti pohjoisen mielenmaisemaan, ja niiden alkuperää on pitänyt selittää muinaisessa maailmankuvassa. Yhden tarinan mukaan syynä revontuliin oli tulikettu, jolla on erityisen kipinöivä häntä.

Revontuliin liittyy yhä uskomuksia, että niitä nähdessä toiveet toteutuvat.

– Kun sen häntä iskeytyy visakoivun kylkeen tai tunturin kupeeseen, se saa aikaan sähkömagneettisen reaktion, jonka seurauksena koko taivas syttyy täyteen revontulia. Revontuliin liittyy yhä uskomuksia, että niitä nähdessä toiveet toteutuvat, joten revontulet oli ihan pakko saada tähän kirjaan mukaan, Tukiainen totesi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa maanantaina.