Ilmastonmuutosta hillitsevä hiilinielu vai teollisuuden raaka-aine? Suomi tasapainoilee metsien tarkoituksen kanssa

Metsät ovat Suomelle tärkeä hiilinielu, joka uhkaa pienentyä tämän hetkisillä hakkuutavoitteilla. Hiilinielun säilyttämiseksi on ehdotettu muun muassa peitteiseen metsänkasvatukseen siirtymistä.

metsät
hakkuuaukea
Ismo Pekkarinen / AOP

Metsäkone jyrisee Keski-Suomessa Toivakan Ruuhimäessä ja puu kaatuu ryskyen. Meneillään on poimintahakkuu eri-ikäisrakenteisessa metsässä. Konekuski kaataa vain suurimmat puut ja jättää pienemmät kasvamaan.

Tämänkaltainen peitteinen metsänkäsittely voi olla yksi vaihtoehto perinteiselle avohakkuulle. Suomen Metsäkeskuksen itäisen palvelualueen aluejohtaja Helena Reiman ei kuitenkaan näe, että se voisi koskaan toimia valtamenetelmänä Suomessa.

– Se johtuu siitä, että meidän pääpuulajit mänty ja etenkin koivu ovat valoa vaativia pioneeripuita ja kuusikin on puolivarjon puu. Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus on hyvä täydennys nykyisiin metsänkäsittelytapoihin.

Viime viikolla julkaistu YK:n alaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n ilmastoraportti (siirryt toiseen palveluun) on karua luettavaa – päästöjä on vähennettävä reippaasti ja olemassa olevista hiilinieluista pidettävä huolta. Suomen metsät sitovat yhteyttämisen tuloksena hiilidioksidia ilmakehästä 22–50 miljoonan tonnin välillä hiilidioksidiekvivalentteina eli ne toimivat ilmastonmuutoksen hillitsijöinä (siirryt toiseen palveluun) (maa- ja metsätalousministeriö).

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen mukaan (siirryt toiseen palveluun) (Maaseudun Tulevaisuus) Suomen nettohiilinielun kasvattaminen vaatii muutosta metsien käsittelyyn. Vaihtoehdoksi on esitetty juuri peitteistä metsänkasvatusta.

Puun käyttö kasvaa, miten käy hiilensidonnan?

Nykyinen hallitus on panostanut siihen, että puuta saadaan metsistä liikkeelle mahdollisimman paljon. Lisäksi tuleva turpeen energiaveron nostaminen ja kivihiilen käyttökielto vuonna 2030 tarkoittaa, että puuta tarvitaan kaukolämpölaitosten polttoaineeksi entistä enemmän.

Metsähakkuiden lisääminen ei ole kestävä tie, toteaa trooppisen metsänhoidon professori ja ainoa suomalainen kirjoittaja IPCC:n raportissa Markku Kanninen.

– Metsätalousmielessä se ei ole kestämätöntä, mutta hiilensidonnassa on huonompi juttu, että metsien hiilinielu pienenee.

Syksyinen maisema Puijolta.
Matti Myller / Yle

Kanninen näkee, että teollisuuden puun tarpeen tyydyttäminen ja hiilinielun säilyttäminen on mahdollista.

– Tärkein asia on joka tapauksessa fossiilisista päästöistä eroon pääseminen. Metsät hiilinieluna auttaa, mutta ne eivät tule koskaan pelastamaan tätä tilannetta. Fossiilisten päästöjen on loputtava vuosisadan puoliväliin mennessä.

Jos energiantuotannossa käytettävä turve korvattaisiin puulla, se tarkoittaisi 7,5 miljoonan kuution lisähakkuita vuodessa. Metsien hakkuut polttopuineen olivat viime vuonna noin 72 miljoonaa kuutiota. Kansallisen metsästrategian (siirryt toiseen palveluun) (maa- ja metsätalousministeriö) tavoite on nostaa luku 80 miljoonaan kuutioon vuoteen 2025 mennessä.

Luonnonvarakeskuksen laskujen mukaan metsissä olisi hakkuumahdollisuuksia vielä 10–12 miljoonaa kuutiota vuodessa eli puuntuotannollisesti hakkuita voisi kasvattaa, sanoo Luken erikoistutkija Olli Salminen.

– Mutta sitten meidän metsien hiilinielu olisi käytännössä nolla.

Peitteinen metsänkäsittely vai avohakkuut?

Suomen metsäteollisuudella menee nyt lujaa. Vienti vetää niin sellun kuin sahatavarankin suhteen, eikä isoa taantumaa ole näkyvissä ensi vuodellekaan (siirryt toiseen palveluun) (Luonnonvarakeskus).

Metsänkasvatus on monitahoinen asia, sanoo Metsäteollisuus ry:n energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom.

– Metsästä saadaan teollisuudelle raaka-ainetta, mutta toisaalta myös hiilensidontaa ja monenlaisia ekosysteemipalveluja.

Raekallion perhe kerää metsästä marjat, sienet, pakurit, pihkat ja kuusenkerkät. Metsästä on otettu myös polttopuut ja sahatavaraa, jota sahattiin aiemmin myytäväksi asti perheen omalla sahalla.
Raekalliot keräävät metsästä marjat, sienet, pakurit, pihkat ja kuusenkerkät. Metsästä on otettu myös polttopuut ja puutavaraa, jota sahattiin aiemmin perheen omalla sahalla myytäväksi asti .Maija-Liisa Juntti / Yle

Metsänkäsittelyyn ei ole olemassa yhtä patenttiratkaisua, vaan jokainen metsäalue täytyy arvioida tapauskohtaisesti. Metsän rakenteesta, iästä ja kasvualustasta riippuen käsittely voi olla muun muassa pienaukkohakkuuta, eri-ikäiskasvatusta, siemenpuuhakkuuta tai avohakkuuta.

– Esimerkiksi myrskyn, taudin tai hyönteisten aiheuttamaan metsätuhoon ei auta muu kuin avohakkuu, sanoo aluejohtaja Helena Reiman Suomen Metsäkeskuksesta.

Peitteinen kasvatus kasvattaisi hakattavaa alaa

Suomen puuvarat ovat kasvaneet 1950-luvulta lähtien riippumatta siitä, millaisin keinoin metsää on käsitelty.

Nyt iso osa päätehakkuista tapahtuu tasaikäisrakenteisesti eli avohakkuulla. Jos sama puumäärä pitäisi saada peitteisellä kasvatuksella, se kasvattaisi hakattavaa metsäpinta-alaa huomattavasti, toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoistukija Olli Salminen.

– Eri-ikäisrakenteisessa metsässä puut ovat melko harvassa ja on arvioitu, että esimerkiksi kuusikossa kasvu voi laskea 10–25 prosenttia. Ja aina kun kasvu laskee, niin myös hiilensidonta käytännössä vähenee, jos hakkumäärät pysyvät samoina.

Näkymä suolta
Kaisu Jansson / Yle

Peitteisen metsänkäsittelyn menetelmistä ei ole juurikaan tarjolla pitkäaikaista tutkimustietoa, sillä viime vuosikymmenet metsiä on käsitelty harventamalla ja uudistushakkuilla. Tasaikäisestä puustosta eri-ikäiskasvatukseen siirtyminen voi viedä vuosikymmeniä.

Peitteistä metsänkasvatusta kannattaa lisätä hallitusti, sanoo Helena Reiman Metsäkeskuksesta

– Sen lisäksi, että meillä ei ole käytössä tutkittua tietoa, ei ole myöskään kokemusta. Menetelmä sopii niille noin 10 prosentille metsänomistajista, jotka eivät halua isoja käsittelyitä metsäänsä.

Poikkeuksena ovat turvemaat, jossa kasvualusta on merkittävä hiilen lähde. Turvemailla kunnostusojitusten myötä veden pinta laskee ja maaperään sitoutunut hiili karkaa ilmaan. Turvemailla kasvaa usein myös valmiiksi eri-ikäistä puuta, joten eri-ikäiskasvatus voi olla siellä jopa taloudellisesti kannattavampaa.

Puu sitoo hiiltä myös hakkuiden jälkeen

Metsäteollisuus on vastustanut johdonmukaisesti ainespuun ohjaamista energialaitoksiin, sanoo Metsäteollisuus ry:n energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom.

– Meidän liiketoimintaamme on jalostaa puusta erilaisia tuotteita eli jalostukseen kelpaavan puun polttaminen energiaksi on iso huolenaihe.

Puupino Kauhavan kaukolämpölaitoksen pihamaalla
Jarkko Heikkinen / Yle

Puu voi korvata uusiutumattomia materiaaleja ja fossiilisia raaka-aineita monenlaisissa tuotteissa. Hiilensidonnan kannalta valmistuksen pitäisi kohdistua mahdollisimman pitkäikäisiin tuotteisiin, kuten puurakentamiseen.

Fagerblom näkee, että puuta kaikin puolin järkevää jalostaa Suomessa, koska muuten tuotteet tehtäisiin jossain muualla.

– Missä maassa metsätalous ja puun jalostaminen hoidetaan paremmin kuin Suomessa? Siihen kysymykseen en ole vielä saanut vastausta, sanoo Fagerblom.

Metsän omistaja paljon vartijana

Kaikesta korjatusta puusta noin 80 prosenttia tulee yksityismetsistä. Loppujen lopuksi siis yksittäinen metsänomistaja päättää, miten metsää käsitellään.

Metsäkone metsässä.
Yle

Vaihtoehtoja riittää ja omistajan tavoitteet määräävät metsänkäsittelyn. Joku haluaa jättää metsänsä kasvamaan omia aikojaan, toinen tavoittelee puusta hyvää tuottoa ja huolehtii metsän hoidosta.

Jos metsien halutaan pysyvän nettohiilinieluna, niin puun hakkaaminen vähentää nielua, tehdään puun korjuu millä tyylillä tahansa. Toisaalta, jos metsään iskevät tuholaiset, myrskytuho tai lahottajat (siirryt toiseen palveluun)(MTK) se voi muuttua myös nielusta hiilen lähteeksi.