Kohtuullisuus ja hyveet ovat yhä suositumpia – eikä se ole pelkästään hyvä juttu!

Moni tutkimustulos sen kertoo: nautinnoista kieltäytyminen ja askeettisuus valtaavat alaa. Puhdashenkisyyden liikettä johtaa nuoriso.

sukupolvet
Mielenosoitus Kolmen sepän patsaalla
Nykynuoriso on valmis tinkimän kulutuksestaan eettisin perustein. Mielenilmauksessa kehotetaan luopumaan turkisten käytöstä.Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Runsas kuukausi sitten Yle julkaisi uutisen, jossa kerrottiin, että opiskelijabileissä päivystää nykyään niin sanottu tapahtumaturvallisuushenkilö. Opiskelijat ovat itse ideoineet hänen työnkuvansa.

Ajan hengen mukaan tapahtumaturvallisuushenkilö vahtii erityisesti sitä, ettei kukaan joudu yhteisissä illanvietoissa seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

Mutta hän vahtii paljon muutakin. Esimerkiksi sitä, että juhlissa ei yllytetä ketään juomaan liikaa viinaa tai että julkisesti kerrotut vitsit eivät ole loukkaavia.

Omista opiskeluajoistani on yli 30 vuotta. Vaikka en ollut mikään bilehile, tiedän silti, että silloin juhlat pantiin pystyyn vähemmällä varautumisella.

Paheet voivat huonosti ja kirkassilmäiset äidinkullat leikkivät keppihevosilla

Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen tapaa käydä säännöllisesti luennoimassa opiskelijoille omasta alastaan, kyselytutkimusten laatimisesta. Rahkonen on 1990-luvun opiskelijapolvea. Myös hänen mielestään nykynuoriso on eri lajia.

Juho Rahkonen
Taloustutkimuksen Juho Rahkonen Helsingin yliopiston Porthanian aulassa. Muutaman kerran vuodessa Rahkonen vierailee eri korkeakouluissa luennoimassa kyselytutkimusten laatimisesta. Hän on pannut merkille, että nykyopiskelijat ovat kunnollisempia kuin Rahkosen omina opiskeluaikoina.Nella Nuora / Yle

– On se ihan hurjaa. Valtava luentosali täynnä toinen toistaan kunnollisempia nuoria. Kaikki tekevät tunnollisesti muistiinpanoja, kukaan ei kapinoi tai häiriköi, Rahkonen ihmettelee.

Tutkimuspäällikkö Rahkoselle kokemus on ollut niin väkevä, että hän on ihan harrastuksekseen selvittänyt, löytyykö nykynuorison kunnollisuudesta myös tutkimusnäyttöä. Ja sitähän löytyy.

Esimerkiksi tuore raportti (siirryt toiseen palveluun)elintarvikkeiden kulutuksesta Suomessa kertoo, että nuoremmat sukupolvet syövät terveellisemmin kuin ennen. He valitsevat ruokansa myös eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin perusteella.

Ja vaikka julkisuuteen on luutunut käsitys, että seksi tunkee iholle kaikkialla arjessa, todellisuudessa siveys on entistä suositumpaa.

Seksin merkitys ja painoarvo yhteiskunnassa pienenee. Väestöliiton Finsex-tutkimus (siirryt toiseen palveluun) paljastaa, että suomalaisten yhdyntämäärät ovat laskeneet koko 2000-luvun.

Sekin tiedetään, että nykyään parisuhteissa uskollisuus on yhä tärkeämpää (siirryt toiseen palveluun).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tietää puolestaan, että alkoholin kokonaiskulutus (siirryt toiseen palveluun) on jo pitkän aikaa vähentynyt ja nuoriso on kovasti siistinyt omaa alkoholinkäyttöään.

Myös nuorten tupakointi (siirryt toiseen palveluun) on laskussa.

Ja niin edelleen.

Ohjaaja Selma Vilhunen (vas.) ja Alisa Aarniomäki. Keppihevoset. Hobbyhorse Revolution.
Ajan vertauskuvaksi sopii keppihevosharrastus. Nuoriso puuhaa nykyään ”kiltimpiä” asioita kuin vanhempansa aikoinaan. Kuvassa ”hevostelusta” dokumentin ohjannut Selma Vilhunen ja keppihevosharrastaja Alisa Aarniomäki.Nella Nuora / Yle

Tutkimuspäällikkö Rahkonen sanoo, että ajan metaforaksi – vertauskuvaksi – sopisi suosituksi noussut keppihevosbuumi.

– Sen sijaan, että harrastaisivat paheita ja kapinoisivat, kiltit nuoret leikkivät heppaleikkejä keppihevosilla, Rahkonen puhkuu.

Hän käyttää saksalaisten yhteiskuntafilosofien termiä Zeitgeist. Se tarkoittaa yhteiskunnassa vallitsevaa ajan henkeä.

– Tämän päivän Zeitgeist on puritaanisuus, puhdashenkisyys, Rahkonen sanoo.

Kapinaa säätelee nuorisopullistuma

Toisenlaisiakin aikoja on eletty.

1960-luvulla uusi sukupolvi kippasi roskiin suunnilleen kaiken sen, mitä vanhempi sukupolvi piti arvossa.

alastomia nuoria istuu nurmella, miehellä kukkia päässään
1960-luvulla sukupolvien välinen kuilu oli syvä. Nuorten arvot, käytös ja elämäntavat haastoivat avoimesti vanhemman sukupolven käsityksen siitä, mikä oli sopivaa. Kuva on vuodelta 1969 Woodstock -musiikkifestivaalilta USA:ssa.Silver Screen Collection / Getty Images

Hipit kuuntelivat vääränlaista musiikkia ja imivät posket lommolla huumeita – he rietastelivat vapaan rakkauden nimissä ja naureskelivat vanhempiensa puoluekannoille.

Helsingin yliopiston Suomen historian professorin, psykohistorioitsija Juha Siltalan mukaan sukupolvien välinen kuilu ei ole vakio.

Kirjailija Juha Siltala.
Psykohistorioitsija Juha Siltala sanoo, että tätä aikaa leimaa katseen keskittyminen yksilöön. Yhteiskunnan rakenteiden vaikutusta ei enää nähdä, ja uskotaan, että elämässä pärjääminen on pelkästään yksilön omista ominaisuuksista kiinni.Kari Hautala / Otavamedia

– Tietty jännite vanhemman polven ja vasta siipiään kokeilevan nuorison välillä aina on, mutta kokemuksen kipeyttä säätelee niin sanottu nuorisopullistuma, Siltala sanoo.

Nuorisopullistumalla Siltala tarkoittaa sitä, kuinka suuri on nuoren sukupolven koko verrattuna vanhempiinsa. Jos nuoria on paljon enemmän, syntyy pullistuma.

Vanhempi sukupolvi seisoo silloin tavallaan nuorison tiellä. Nuorilla on pulaa työstä, työpaikoista ja hyvistä mahdollisuuksista sijoittua elämään. Yleensä pullistuma tuo mukanaan myös levottomia aikoja.

Suomi on kulkenut puukkojunkkareista kontrolliyhteiskuntaan

Siltala antaa esimerkin nuorisopullistumasta 1800-luvun Suomesta. Tuolloin maaseudulla oli paljon enemmän lapsia kuin perittäviä taloja. Koettiin laajamittainen sosiaalinen lasku.

kymmenen miestä
Jos nuoria on ”liikaa”, syntyy pula työpaikoista ja hyvistä mahdollisuuksista sijoittua elämään. Usein se tietää levottomia aikoja. 1800-luvulla Suomessa oli maaseudulla paljon enemmän lapsia kuin perittäviä taloja. Elokuva Pohjalaisia (1936) kertoo aikakauden levottomuuksista.KAVA

– Muun muassa Heikki Ylikankaan tutkimukset puukkojunkkareista kertovat, että kun väestöä oli enemmän kuin taloja, osa pojista putosi maattomiksi ja he pätivät väkivallan avulla, Siltala selittää.

Myös ennen ensimmäistä maailmansotaa monissa Euroopan maissa oli nuorisopullistuma. Niissä elettiin repiviä aikoja.

– Nuorisopullistuman poistivat Euroopasta viimeistään molemmat maailmansodat, Siltala toteaa.

Viimeisin suuri nuorisopullistuma koettiin Suomessa ja läntisessä maailmassa 1960-luvulla, kun sotien jälkeiset suuret ikäluokat alkoivat kolkutella aikuisuutta.

– Silloin myös nuorten koulutuspolku piteni. Syntyi eräänlainen pidennetty aikuistuminen. Nuoret elivät vain keskenään, opiskellen – ilman vastuuta omasta perheestä ja sen toimeentulosta. Silloin heille jäi tilaa myös aatteellisille kokeiluille ja irtiotoille, Siltala sanoo.

Nyt nuori sukupolvi on pieni.

Suomessa niin sanottu perheen nettolisääntymisluku (siirryt toiseen palveluun) on ollut pitkään alle kaksi. Eikä opiskeluaikakaan ole tehotutkintojen ja nopean valmistumisen paineissa samanlaista kuin 1960-luvulla.

– Enää ei jää tilaa etsiä itseään, kapinoida ja haahuilla joissakin aateryhmissä, Siltala miettii.

Samaan aikaan kunnollisuuden kontrolli on tiukentunut. Nuoria odottaa koventunut työelämä, jolle kelpaavat vain hyväkuntoiset.

Siksi nykyään on myös syytä elää ja olla niin, ettei jätä sosiaaliseen mediaan jälkiä, jotka kielivät liian rennosta ja villistä elämästä.

Kunnollisuuden kääntöpuoli: se voi kovettaa sydämen

Asiathan ovat hienosti. Hyvinvoiva nuoriso ei kapinoi ja tekee vastuullisia valintoja.

Mutta kunnollisuudella on varjopuolensakin.

Tyttö ottaa selfietä.
Nuorten kunnollisuutta voi selittää myös tiukentunut kontrolli. Nykyään on syytä elää niin, ettei jätä sosiaaliseen mediaan jälkiä, jotka pilaavat maineen ja haittaavat myöhemmin elämässä.Felix Jason / AOP

Puritaaninen, kovin puhdashenkinen elämänasenne voi tiukentaa suhtautumistamme toisiin ihmisiin – varsinkin niihin, jotka tarvitsevat apua.

– Nykypäivään kuuluu, että kaikki tuntuu palautuvan yksilöön. Yhteiskunnan vaikutusta ja rakenteita ihmisen elämään ei enää nähdä. Työttömyyskin on vain ihmisen oma syy – ei työmarkkinoiden kysyntään liittyvä häiriö, Siltala mietiskelee.

Kun katse kiinnittyy yksilöön, vahvistuu käsitys, että myös elämässä pärjääminen on vain ihmisen omasta kunnollisuudesta kiinni.

Taloustutkimuksen Juho Rahkonen tunnistaa ilmiön puheissa, joissa pohditaan ketä terveydenhuollossa kannattaa hoitaa.

– Meillä on merkkejä siitä, että erilaisten sairauksien ja vaivojen ajatellaan olevan ihmisen oma syy. Joku saa syövän, ja siihen todetaan, mitäs elit niin epäterveellisesti, Rahkonen sanoo.

Psykohistorioitsija Siltala puhuu hyvinvointivaltion paradoksista, ristiriidasta.

Ristiriita on siinä, että hyvinvoiva ihminen kannattaa sosiaaliturvaa ja yhteiskunnan tukiverkkoa, jos voi kuvitella itse tarvitsevansa sitä. Mutta jos on kyse sellaisten ihmisryhmien turvasta, joiden joukkoon ei usko itse koskaan joutuvansa, asenteet kovenevat.

– Nykynuoriso on elänyt vauraan, turvallisen ja hyvän lapsuuden. Nuoren on helppo ajatella, että hyvinvointi myös jatkuu – ainakin omalla kohdalla, jos on vain kunnollinen ja jaksaa yrittää. Huonommin pärjäävät on helppo nähdä lusmuina, joita ei kannata hyysätä.

Siltala löytää esimerkin parista viimeisimmästä nuorisobarometristä.

– Liki jokainen (95 %) nuori kannattaa maksutonta (siirryt toiseen palveluun) korkeakouluopiskelua ja silti heistä 65 prosenttia hyväksyy väitteen, että Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan (siirryt toiseen palveluun) varassa.

Professorin mukaan koventunut kilpailu ja käsitys, että jaettavaa on nyt vähemmän, koventaa asenteita ikäryhmään katsomatta.

Tukien saajien ja tukien maksajien elämänpiirit etääntyvät. Siksi joku Suomessa huolestuu aina tasaisin välein siitä, pitäisikö sosiaaliturvaa muuttaa jollakin tavalla vastikkeelliseksi.

– Maksajat eivät voi kuvitella itseään harkinnanvaraisten tukien saajina. Ansiosidonnainen sosiaaliturva hyväksytään jo helpommin, Siltala sanoo.

Pienet teot pelastavat maailman… toivottavasti

Toisaalta – kai nykynuorisoa pitää myös kiittää kunnollisuudestaan. Tekeehän nuoriso sellaisiakin valintoja, joissa ajatellaan myös muita.

Oikeutta Eläimille -järjestön Miia Muhonen ja Heikki Simonen.
Empatian määrä kasvaa sukupolvesta toiseen. Nykyään osataan eläytyä myös eläinten kärsimyksiin. Kuva on mielenosoituksesta, jossa vastustetaan eläinpuistossa kasvaneiden delfiinien siirtämistä toiseen laitokseen.Kaisu Jansson / Yle

Se suosii kasvissyöntiä ja välttää lentämistä, jotta kasvihuoneilmiö saataisiin kuriin. Nuoriso kierrättää jätteitä, välttää yksityisautoilua, kieltäytyy turkiksista, vähentää muovien käyttöä ja niin edelleen. Kaikki siksi, että luonto ja ihmiskunta voitaisiin pelastaa.

Ei kai tällaista käytöstä voi niputtaa sen piikkiin, että ajan henki unohtaa rakenteet ja tuijottaa vain yksilöä?

Kyllä ja ei.

Siltala sanoo, että empatian määrä on kyllä kasvanut sukupolvesta toiseen. Nykyään osataan eläytyä kärsimykseen entistä syvemmin, jopa eläinten kärsimyksiin, ja voidaan nähdä esimerkiksi lihan syönti eettisenä ongelmana.

Kolikolla on toinenkin puoli. Oman kulutuksen säätely ja askeettinen elämäntapa ovat myös keino pitää yllä toivoa, että asiat ovat hallinnassa.

– Askeesi on yritystä keskittyä asioihin, joita voi kontrolloida. Samaan aikaan päälle kaatuu ilmastonmuutoksen mittaisia uhkia, ja maailmantalous kulkee vuoristorataa. Ainoa asia jota voi kokea hallitsevansa, on oma kulutus. Vaikka se olisi sitten vain sitä, että syödään kasviksia lihan sijasta, Siltala pohtii.