Tuhoon tuomittu suo teki palkitusta toimittajasta aktivistin, joka uhmaa kieltoja: "Haluan, että suon tuhoaville tyypeille tulee paha mieli"

Aamulehden Matti Kuusela tuottaa mieluummin pettymyksen pomoille kuin lukijoille.

henkilökuvat
Matti Kuusela makaa suolla selällään
Henry Lämsä / Yle

– Tämä paikka oli kaunis vielä vuosi sitten.

Toimittaja Matti Kuusela astelee metsäautotiellä pitkin harppauksin kohti Kaitasuon reunaa. Olemme Urjalassa, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen rajamailla.

Lähes kaikki maailman kolkat kolunnut ja moninkertaisesti palkittu Aamulehden toimittaja puhisee kiukkuisena.

Enää näkyä ei voi kehua kauniiksi. Puut ja pintakerros on kuorittu pois – käkkäräiset männyt ja niiden kannot on kasattu isoihin aumoihin. Mustaksi muuttunutta maisemaa halkovat syvät, vastakaivetut laskuojat. Niiden välissä on isoja laskeutusaltaita.

Kaitasuon kuivatus on aloitettu. Kohta turveyhtiöt kaivavat ison osan suosta ylös. Osa säästyy, mutta ei yhtä koskemattomana kuin tähän asti.

Olemme tulleet Kuuselan kanssa suon reunaan, koska mies on aloittanut poikkeuksellisen journalistisen projektin. Hän aikoo seurata 20 vuotta suon katoamista ja raportoida siitä lukijoilleen.

Matti Kuusela seisoo suon laidassa ja katsoo kameraan
Matti Kuusela on ollut Tampereella ilmestyvässä Aamulehdessä vuodesta 1981. Hänen juttujaan julkaistaan myös muissa Lännen Median lehdissä.Henry Lämsä / Yle

Kaitasuo on saanut itselleen arvokkaan puolestapuhujan.

Matti Kuusela on yksi harvoista maakuntalehtien bränditoimittajista, Aamulehdessä ehkä ainoa laatuaan. Hän ottaa lukijaa kädestä kiinni ja johdattaa silmiä avaavalle matkalle milloin Etiopiaan, Afganistaniin, Irakiin, Iraniin, Pohjois-Koreaan, Pakistaniin, Intiaan, Palestiinaan, Azerbaidžaniin, Kiinaan, Venäjälle, Laosiin tai vaikka Ukrainaan.

Kuusela on työskennellyt Aamulehdessä liki 40 vuotta, vuodesta 1981. Hänet on palkittu, joko yksin tai työryhmässä, muun muassa Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla, tutkivan journalismin Lumilapiolla ja Bonnierin suurella journalismipalkinnolla.

Urheilutoimittajana uransa aloittaneesta Kuuselasta olisi tullut hyvä saarnamies.

– Saarnan pitää opettaa, liikuttaa ja ilahduttaa.

Voit itsekin kokeilla pystytkö silmät kuivina lukemaan, kuinka Kuusela kirjoittaa oman koiransa kauniista kuolemasta (siirryt toiseen palveluun). (AL 7.5.2018)

Suomaisema
Osa Kaitasuosta säästyy. – Tämän suon puolesta olen valmis tekemään mitä vaan, Kuusela sanoo.Henry Lämsä / Yle
sitaatti "Suo on arviolta 9 000 vuotta vanha, nyt porukkaa ei kiinnosta kuin raha. Pistää vihaksi."

Kaitasuon reunaan on pystytetty pääsy kielletty -kyltti. Tien yli, kahden kapean koivun väliin on vedetty lippusiima. Tästä ei passaisi mennä pidemmälle.

Kuusela ohittaa kyltin ja siiman niin että heilahtaa. Seuratakseen suon katoamista hän aikoo uhmata kieltoja ja esteitä.

Se on pakottanut pohtimaan roolia journalistina. Saako tunkeutua alueelle, jonne on pääsy kielletty?

– Olen kyllä miettinyt, olenko enää vakuuttava toimittajana, kun otan kantaa.

Riittääkö, että jutuista käy selvästi ilmi, että tässä asiassa toimittaja on puolensa valinnut?

Matti Kuusela katselee suota
– Monta kertaa tietää tekevänsä typerästi tai saavuttaakseen itselleen jotain. Tästä ei tule sellainen fiilis, Kuusela sanoo.Henry Lämsä / Yle

Ei tosiaankaan jää epäselväksi, mitä mies turpeennostosta tuumaa. Kuusela lähettää kylmiä terveisiä korkeimman oikeuden veijareille, jotka vahvistivat turveluvan ja epäilee heidän tehneen suon kohtalon sinetöineen ratkaisunsa "toisen kampaviinerin jälkeen".

Kuusela haukkuu pystyyn myös turvelupien hakijat, Vapon sekä Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n. Niillä olisi vielä mahdollisuus perääntyä. Erityisesti Viipurin Turve ja Multatehtaalla, joka on vasta kaatanut suolta puuston.

– Olenko aktivisti? Voin ollakin, ei minua haittaa.

Kuuselan tukkaan lentää hirvikärpänen. Ohimolle napsahtaa toinen.

Matti Kuusela
Kuuselan T-paidasta katsoo pispalalainen työläiskirjailija Lauri Viita.Henry Lämsä / Yle

Kuusela on Kaitasuolla nyt viidettä kertaa. Ensimmäisestä kohtaamisesta on vain reilu vuosi. Suolle hänet johdatti Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin väki.

Reissulla Kuusela putosi suon silmäkkeeseen, kasteli saappaansa. Jäi kerrasta koukkuun, vaikka sanoo, ettei ole mikään oikea luontoihminen.

– Isäni oli autonasentaja ja äitini baarimyyjä. Ei köyhässä työläisperheessä ollut tapana viedä lapsia mihinkään metsiin ja opettaa luontoarvoja.

Mutta nyt, Vilman ja Ilmarin pappana, hänestä on tullut mies, joka haluaa kostaa suoluonnon tuhoajille.

Suomaisema
Kaitasuon turpeenottoluvasta valittivat Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ja Luonto-Liiton Hämeen piiri. Valitukset hylättiin.Henry Lämsä / Yle

“Katselemme näkymää jalkaimme alla.
Kanerva, tupasvilla, lakka, variksenmarja, vaivaiskoivu, pyöreälehtikihokki, suokukka, isokarpalo, ruskorahkasammal, rusorahkasammal, pikkukarpalo ja mänty.
Kaikki nämä kaunokaiset henkäilevät jalkojemme juuressa viimeistä syksyään.” (Kuusela, AL 3.9.2017 (siirryt toiseen palveluun))

– Nämä ovat vain elukoita ja kasveja, mutta niiden tuhoamisesta ihminen saa sielulleen vahingon.

– Jos ei piitata niistä, annetaan lapsille ja nuorille viesti, ettei mikään muu ole tärkeää kuin raha.

Matti Kuusela kävelee suolla
– Maailman kriisipesäkkeissä pitää mennä ihmisten lähelle. Kehitysmaissa pitää etsiä eroavaisuuksien sijasta yhtäläisyyksiä. Kun löytää yhtäläisyyksiä, pääsee kiinni ihmiseen.Henry Lämsä / Yle

Lähdemme kulkemaan kohti suon osaa, joka säästyy turpeennostolta. Pieni metsikkö muuttuu suoksi yhtäkkiä, varoittamatta. Kun pysähtyy, jalat alkavat vajota vetisiin painanteisiin.

– Tämä on keidassuo, joka on reunaltaan märempi, Kuusela neuvoo pitämään vauhtia ja ihmettelee itseään.

Sitaatti: "Minähän alan kuulostaa ihan luonto-oppaalta."

Suo on Kuuselalle haaste. Jos kirjoittaa jutun siitä, kuinka äiti joutuu hautaamaan vastasyntyneen lapsensa tai miehestä, joka on kuolemansairas, tarinaan on helppo saada mukaan tunnetta ja liikutusta. Tuulen huminaa ja suon tuoksua on vaikea saada siirtymään tekstiin.

Kuusela potkaisee turvekokkaretta.

– Yleensä jutuissa pitää olla maalaamatta. Mutta täällä se on täysin toisin, kun kukaan ei muuten kiinnostu tästä mullasta.

Kuusela nostaa juttujensa keskiöön suon pienimmät: sinisiiven ja kihokin.

"Kaitasuo oli kangassinisiivelle taivas tuhansia vuosia. Nyt se on helvetti.” (Kuusela, AL 2.9.2018 (siirryt toiseen palveluun))

– Yritän olla kangassinisiiven äänitorvena.

– Haluan, että suon tuhoaville tyypeille tulee paha mieli.

Suon pintaa suoraan ylhäältä kuvattuna
Soidensuojelun täydennysohjelmassa vuonna 2015 Kaitasuo valittiin suoksi, jonka luonnonarvoilla on valtakunnallista merkitystä.Henry Lämsä / Yle
sitaatti: "Toimittajan työ on aika typerää."

60-vuotishaastattelussaan (AL 13.6.2016 (siirryt toiseen palveluun)) Kuusela arvioi journalistin homman typeräksi. Työ tai työnantaja, Aamulehti, ei mahdu kymmenen tärkeimmän asian joukkoon.

Palturia? Oikeasti työ on kaapannut miehen sielun ja määrittää kaikkea.

– Yöt murehdin juttuja, joita pitäisi tehdä ja toisaalta juttuja, joita olen tehnyt.

Kuusela on journalismin nimissä ryhtynyt hulluihin hankkeisiin ennenkin. Kun hän kimmastui lasten leikkipaikkojen vähentämiseen ja parkkipaikkojen lisäämiseen, hän laski kotikaupunkinsa Nokian kaikki parkkiruudut. Vuoden ynnäämisen jälkeen hän päätyi lopputulokseen, joka oli ällistyttävän ja kauhistuttavan välimaastossa (siirryt toiseen palveluun): 33 540. Se on yhtä paljon kuin kaupungissa on asukkaita.

Matti Kuusela nojaa suolle pystytettyyn merkkipaaluun
Matti Kuusela sanoo, että kiitoksista tulee taakka. – Kaikkien juttujen pitäisi olla hienoja.Henry Lämsä / Yle

Laskentaurakalle oli hyvä syy. Lapset – tai Kuuselan tapauksessa lapsenlapset.

– Lapsia ja nuoria pitäisi kuunnella enemmän.

Pomojen puheista tai toiveista Kuusela ei paljoa välitä.

Sitaatti: "Mukavampi tuottaa pettymys 100 000 ansaitsevalle päätoimittajalle kuin lukijoille."

Lukijoilta tuleva palaute lämmittää, mutta saa Kuuselan myös kiusaantuneeksi. Erityisesti, jos sitä tullaan antamaan linja-autossa tai tuopin ääressä baarissa.

Viime vuosina palautetta on alkanut tulla myös miehiltä. Aluksi se tuntui tukalalta.

– Olen sitä ikäluokkaa, jolle toista miestä silmiin katsominen on vaikeaa. Vasta viime aikoina olen alkanut ajatella, että miesten palaute on arvokkaampaa, koska naisilta sitä tulee helpommin.

Tämä mies istuu mieluiten rauhassa, katsoo rakastamansa koripallo-ottelutkin yksin. Ja 62-vuotiaana jännittää edelleen haastateltavien kohtaamista.

sitaatti: "Jos olen sopinut keikan esimerkiksi Helsinkiin, Keravan kohdalla toivon, että juna suistuisi radalta."

– Ehkä otan ihmiset liian vakavasti.

Suomaisema
Soilla on vaikutusta ilmaston kasvihuonekaasujen pitoisuuksiin ja sitä kautta ilmaston lämpenemiseen. Koskemattomat suot sitovat hiilidioksidia ja hillitsevät ilmastonmuutosta.Henry Lämsä / Yle

Kaitasuon tarina on jo kuulutettu kirkossa. Ei käy hyvin, suo tuhotaan. Miksi siis uhmakas lupaus raportoida suon kuolemasta?

– Ajattelen, että se mitä teen, vaikuttaa muihin päätöksiin. Joku muu suo voi pelastua.

– Kun on journalistiksi ajautunut, vielä haluaa tehdä jotain arvokasta.

Kuuselalla ei vielä ole tarkkaa suunnitelmaa, miten hän aikoo saattaa projektinsa loppuun. Nyt sujuu vielä kiipeäminen kantokasalle – hiukan polvia varoen.

Aikooko hän könytä suolle vielä 80-vuotiaanakin? Entä jos mies kuolee ennen kuin suo?

Kuusela ei halua miettiä asiaa nyt. Suunnitelmissa on jo seuraava juttukeikka Kaitasuolle. Se tehdään marraskuussa, kun luonto on muutenkin synkimmillään.

20 vuotta suon suojelua ajaneet ja siinä epäonnistuneet luonnonsuojeluporukat ovat väsyneitä, eivätkä pysty tulemaan enää paikalle.

– Heille näky ja tuho ovat liian kauheita katsottaviksi. Minulla ei ole samoja fiiliksiä, olen siinä mielessä paatunut tyyppi. Mitä rumemmaksi paikka menee, sitä parempi. Siinä mielessä olen toimittaja.

Matti Kuusela seisoo kantokasan päällä
– Olen kantani valinnut. Olen pienen puolella, sanoo Matti Kuusela. Jutun taitto: Asmo Raimoaho / YleHenry Lämsä / Yle