1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Tallinna

Jussi, 9, on jo tottunut talsinkilainen – Helsingin ja Tallinnan muodostama kaksoiskaupunki on arkea yhä useammalle

Kaksi pientä ja innovatiivista pääkaupunkia yhdessä ovat täysin poikkeuksellinen, dynaaminen paketti, sanoo Suomen Tallinnan-suurlähetystön lehdistöneuvos.

Mika Pajunen ja hänen poikansa Jussi matkustavat Tallinnan ja Helsingin välillä säännöllisesti. Kuva: Katariina Salmi

TALLINNA Uneliaan näköiset ihmiset jonottavat kahvia laivan aamupalabuffetissa. Ulkona ikkunoiden takana on vielä pimeää.

Tiistaiaamun kello 7.30 lautta Tallinnasta Helsinkiin on rauhallinen kuten yleensä. Matkustajat eivät ole täällä lomaristeilyllä, vaan suurinta osaa odottaa Helsingissä työpäivä.

Matkustajien joukossa ovat myös Mika Pajunen ja hänen 9-vuotias Jussi-poikansa.

Heitä väsyttää. Aamu alkoi jo kello viisi, kun Jussin puolitoistavuotias pikkusisko Iris päätti herättää koko perheen.

Kolmatta luokkaa käyvä Jussi asuu suurimman osan ajasta Helsingissä äitinsä luona, mutta käy Tallinnassa isänsä, virolaisen äitipuolensa ja pikkusisarustensa, Iriksen ja 4-vuotiaan Haraldin, luona joka toinen viikko.

Isä hakee Jussin Helsingistä joka toinen perjantai koulun jälkeen ja tuo takaisin Helsinkiin tiistaiaamuna niin että poika ehtii päivän kolmannelle oppitunnille.

– Luokkakaverit välillä ihmettelevät, että taasko sä lähdet, Jussi kertoo.

Itse hän on jo tottunut kaksoiskaupunkielämään. Väliin jääneet koulupäivät ja oppitunnit korvataan kotiopetuksella. Syötyään aamiaisen Jussi kaivaa repustaan englannin oppikirjan ja alkaa tehdä tehtäviä.

– Alle 15-vuotiaat eivät saa matkustaa Tallinnan-lautassa ilman huoltajaa, joten ainakin vielä kuusi vuotta reissaan edestakaisin hakemassa ja viemässä Jussia, Mika Pajunen kertoo.

Lapsen lisäksi myös työt vievät Pajusen säännöllisesti Helsinkiin. Hän työskentelee suomalaisen Grillfilms-mainoselokuvayhtiön tuottajana. Hommat hoituvat pääosin etätyönä, mutta noin kerran viikossa Pajusella on Helsingissä asiakastapaaminen, kokous tai kuvaukset.

– Pyrin ottamaan työmatkoista hyödyn irti. Merellä puhelinyhteys aina jossain vaiheessa katkeaa, mikä on oikeastaan hyvä asia. Silloin pystyn keskittymään töihin intensiivisesti.

Kun laiva saapuu Helsingin satamaan, kello on puoli kymmenen ja aurinko on jo noussut. Mika ja Jussi hyppäävät taksiin. Koulu- ja työpäivä odottavat.

Mika Pajunen tekee lauttamatkoilla usein töitä, hänen poikansa Jussi läksyjä. Kuva: Katariina Salmi

Merellä puhelinyhteys aina jossain vaiheessa katkeaa, mikä on oikeastaan hyvä asia. Silloin pystyn keskittymään töihin intensiivisesti.

Mika Pajunen

Pendelöinti on uusi normaali

Suomen Tallinnan-suurlähetystön lehdistöneuvos Hannele Valkeeniemi arvelee, että Mika Pajusen ja Jussin kaltaisten kaksoiskaupunkilaisten määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan.

Hän uskoo näin tapahtuvan, toteutuipa paljon puhuttu merenalainen tunneli Helsingin ja Tallinnan välillä tai ei.

Rautatietunnelin rakentamista Helsingin ja Tallinnan välille on selvittänyt kaksi eri hanketta. Toista on vetänyt julkisten tahojen FinEst Link ja toista liikemies Peter Vesterbacka nimellä FinEst Bay Area Project.

Julkinen tunnelihanke koki tänä syksynä kolauksen, kun Helsingin pormestari Jan Vapaavuori ilmoitti pitävänsä hanketta epärealistisena.

Vesterbacka on sen sijaan kertonut oman tunnelihankkeensa rahoitusneuvotteluiden olevan jo pitkällä.

– Tunnelin rahoituksesta tulee julkisuuteen uutta tietoa vielä ennen tämän vuoden loppua, Vesterbacka lupaili lokakuun alussa virolaiselle Postimees-lehdelle (siirryt toiseen palveluun).

Tunneli lyhentäsi matkustusajan pääkaupunkien välillä noin puoleen tuntiin, mikä helpottaisi varsinkin työmatkalaisten liikkumista.

Mutta sujuu kaupunkien välinen matka laivallakin.

– Pendelöinti on uusi normaali. Maailma on muuttunut aidosti kaksi- tai monipaikkaiseksi. Enää ei ole välttämättä niin, että ihmisellä on yksi koti, jonka ympärillä koko elämä pyörii, suurlähetystön Hannele Valkeeniemi sanoo.

Tilastot eivät kerro kaikkea

"Talsinkilaisten" tilastoiminen on vaikeaa, sillä väestökirjanpito ei välttämättä vastaa todellisuutta.

Suomen ja Viron välillä ei ole vastaavaa muuttokirjajärjestelmää kuin Suomen ja Pohjoismaiden välillä. Jos esimerkiksi Suomessa työskentelevä virolainen rakennustyöntekijä tekee töitä virolaiselle yritykselle ja asuu virallisesti Virossa, hän ei näy Suomen tilastoissa.

Suomessa työskentelevien virolaisten lukumäärä onkin Valkeeniemen mukaan todellisuudessa paljon suurempi kuin viralliset tilastot antavat ymmärtää: Suomessa on kirjoilla noin 50 000 Viron kansalaista, mutta kun mukaan lasketaan ne, jotka pendelöivät kahden maan välillä, luku saattaa olla lähempänä sataatuhatta.

Virossa kirjoilla olevia suomalaisia on selvästi vähemmän, noin 8 000. Ei ole kuitenkaan täsmällistä tietoa, moniko näistä asuu pysyvästi Virossa ja monellako on Virossa kakkos- tai kolmoskoti.

Arvioiden mukaan suomalaisten määrä Virossa on kuitenkin kasvussa. Joka vuosi Viroon esimerkiksi rekisteröidään noin kaksisataa uutta suomalaisyritystä.

Virolaisia houkuttelevat Suomeen paremmat palkat, kun taas suomalaisia vetävät etelänaapuriin myös ketterämmät yritysmahdollisuudet, opiskelupaikat, joihin on helpompi päästä sisään kuin Suomen korkeakouluihin – ja tietenkin rakkaus.

Ja vaikka elinkustannukset ovat Virossa nousseet, siellä pystyy edelleen elämään Suomea edullisemmin.

Elintaso nousi Virossa

Yksitoista vuotta sitten helsinkiläinen Ville Penttilä työskenteli valaisijana Viron 90-vuotisjuhlaelokuvassa Detsembrikuumus, jota kuvattiin Tallinnassa.

Elokuva-alalla maiden väliset yhteisprojektit ovat olleet jo pitkään arkipäivää.

Suomalaisia elokuvia kuvataan paljon Virossa, sillä kuvausten kokonaiskustannukset ovat siellä edullisempia. Viron maaseudulta löytyy myös Suomesta jo kadonneita autenttisia maalaismiljöitä.

Tallinna oli Penttilälle jo ennestään tuttu kaupunki, mutta tällä kuvausreissulla kaikki muuttui. Detsembrikuumusin kuvauksissa Penttilä tapasi virolaisen Evelinin. He alkoivat seurustella ja menivät naimisiin vuonna 2013.

Ville Penttilä on yksi Virossa kirjoilla olevista noin 8 000 suomalaisesta. Kuva: Katariina Salmi

Vanhempani ovat pelkästään innoissaan siitä, että heidän viittäkymppiä lähestyvä poikansa käy kylässä niin usein.

Ville Penttilä

Vuosien ajan Penttilällä oli koti kahdessa maassa, mutta viime vuonna hän päätti myydä Helsingin-kotinsa ja siirtää kirjansa virallisesti Tallinnaan.

Myös Evelin myi pienen Tallinnan-asuntonsa, ja pariskunta osti yhdessä tilavan huoneiston 1930-luvulla rakennetusta kivitalosta Kalamajan kaupunginosasta läheltä merta ja keskustaa.

– Ihastuin siihen, miten kauniisti valo tulee ikkunoista sisään, Penttilä esittelee asuntoa.

– Elintasoni on täällä ihan eri luokkaa kuin se olisi Suomessa. Ei meillä olisi varaa asua tällä tavalla Töölössä.

Nykyään Penttilä on suomalaisen Angel Films -elokuvatuotantoyhtiön toimitusjohtaja. Hän työskentelee Helsingissä kolme päivää viikossa: keskiviikot, torstait ja perjantait. Maanantait ja tiistait hän tekee etätyötä Tallinnasta käsin.

Helsingissä käydessään hän yöpyy eläkkeellä olevien vanhempiensa luona Puistolassa.

– Vanhempani ovat pelkästään innoissaan siitä, että heidän viittäkymppiä lähestyvä poikansa käy kylässä niin usein, Penttilä kertoo.

– Tässä järjestelyssä on jotakin hyvin eestiläistä. Eestissä perhesuhteet ovat tiiviitä ja monet aikuiset lapset pitävät huolta vanhenevista vanhemmistaan. Suomalaiset voisivat oppia siitä jotain.

Ville Penttilä jakaa työaikansa Helsingin ja Tallinna välillä: Helsingissä kuluu kolme päivää viikossa, Tallinnassa etätyötä tehden kaksi. Kuva: Katariina Salmi

Paluu itämerensuomalaiseen yhteyteen

Helsingin ja Tallinnan muodostama kaksoiskaupunki ei ole mikään uusi juttu.

Suurlähetystön Hannele Valkeeniemen mukaan kyse on itse asiassa enemmän siitä, että vanha itämerensuomalainen yhteys on jälleen elpynyt.

Viron kansallisrunoilija Lydia Koidula puhui aikoinaan "Suomen sillasta" tarkoittaen henkistä siltaa kaikkien Itämeren alueen suomensukuisten kansojen välillä. Tämä silta on Valkeeniemen mukaan rakentunut uudelleen ja vahvistuu entisestään nykytekniikan ja liikennevälineiden keinoin.

– Palveluväyliä Suomen ja Viron välillä ollaan yhdistämässä sekä fyysisesti että digitaalisesti. Kahden maan välinen liitto on jälleen voimissaan.

Liitto muistuttaa Valkeeniemen mukaan entisaikojen seprakauppaa: Suomen ja Viron välistä vaihdantataloutta, joka jatkui 700 vuoden ajan toisen maailmansodan alkuun saakka.

Suomessa oli paremmat silakkavedet, joten silakkaa vietiin Viroon, ja Virossa paremmat pellot, joten silakasta vastineeksi annettiin viljaa, etenkin ruista.

Nykyään Helsinki ja Tallinna hyötyvät yhtä lailla toistensa läheisyydestä.

Koska molemmilla kaupungeilla on omat vahvuutensa, ei ole vaaraa, että toinen kaupunki nielaisisi toisen tai että kummankaan oma identiteetti joutuisi alakynteen. Päin vastoin: kaupungit täydentävät toisiaan.

Erityisen merkittävää Valkeeniemen mukaan on se, että Helsinki ja Tallinna eivät muodosta ainoastaan kaksoiskaupunkia vaan kaksoispääkaupungin, englanniksi twin capitalin.

– Kaksi pientä ja innovatiivista pääkaupunkia yhdessä ovat täysin poikkeuksellinen, dynaaminen paketti.

Vastaavia kaksoispääkaupunkeja ei ole maailmalla muita.

Esimerkiksi Wien ja Bratislava sijaitsevat lähekkäin, mutta niiden välinen kokoero on niin huomattava, etteivät ne ole Helsingin ja Tallinnan kaltainen tasapainoinen parivaljakko.

Suomen Tallinnan-suurlähetystön Hannele Valkeeniemen mukaan Helsingin ja Tallinnan tiivistyneessä yhteydessä ei ole mitään uutta, vaan vanha itämerensuomalainen yhteys on vain jälleen elpynyt. Kuva: Valda Kalnina / EPA

Kaksi maata, kaksi kotia

Tallinnalaissyntyinen jazzmuusikko Susanna Aleksandra eli Susanna Veldi pitää nykyään Helsinkiä toisena kotinaan.

Veldi opiskelee neljättä vuotta jazzlaulua Sibelius-Akatemiassa Helsingissä, mutta käy vähintään kerran viikossa Tallinnassa keikoilla ja tapaamassa ystäviään ja perhettään.

Laivamatkat ovat hänelle työaikaa. Useimmiten hän säveltää. Mukana kulkee kevyt, sähköinen midipiano.

Kerran sävellys syntyi, kun merellä myrskysi ja laiva keinui tavallista enemmän. Kun Veldi jälkeenpäin kuunteli sävellystä, hän huomasi, että siinä oli toistuva rakenne, aaltomainen rytmi.

– Ehkä merellisyydestä tulee tavaramerkkini. Seuraavan levyni nimi voisi olla Laivalla, hän vitsailee.

Veldillä on virolaisen laiva-arkkitehtina työskentelevän avopuolisonsa kanssa koti kummallakin puolella lahtea: toinen asunto on Tallinnassa Pelgulinnin kaupunginosassa, toinen Helsingin Kalliossa.

Avopuolison firmalla on toimistot sekä Helsingissä että Tallinnassa, ja hän saa valita vapaasti, kummassa kaupungissa kulloinkin työskentelee.

– Meillä on tuplaelämä. Molemmissa asunnoissa on omat petivaatteet, astiat ja muut kodin tarvikkeet. Harrastan tennistä enkä jaksa kanniskella urheilukassia maasta toiseen. Niinpä omistan kahdet tenniskamat, Veldi kertoo.

Tallinnassa syntynyt Susanna Veldi matkustaa Helsingistä toiseen kotikaupunkiinsa Tallinnaan vähintään kerran viikossa. Kuva: Katariina Salmi

Meillä on tuplaelämä. Molemmissa asunnoissa on omat petivaatteet, astiat ja muut kodin tarvikkeet.

Susanna Veldi

Matkanteko väsyttää joskus, ja Veldi myöntää odottavansa kovasti Suomenlahden alittavan tunnelin toteutumista.

Toisaalta tuplaelämä tuo mukavaa vaihtelua arkeen. Tallinnan puolella ollessa elämä on rennompaa. Veldi käy enemmän ulkona syömässä ja tapaa kavereitaan. Helsingissä aikataulut ovat tiukemmat, elämä enemmän suorittamista.

– Molemmissa kaupungeissa on hyvät ja huonot puolensa. Helsingissä on paremmat pyörätiet ja bussit ovat siistimpiä. Tallinnan kaupunkikulttuuri taas on elävämpää ja kiinnostavat tapahtumat löytyvät helpommin.

Molemmissa kaupungeissa on Veldin mukaan loistavia muusikoita, joiden kanssa treenaamisesta ja esiintymisestä hän nauttii.

– En osaa sanoa, kumpi kaupunki on minulle enemmän koti. Aina kun lähden toiseen kaupunkiin, tunnen oloni vähän surulliseksi siitä, että joudun jättämään sen toisen taakseni.

Tarvitaan yhteistä metropolipolitiikkaa

Matkustajamäärät Helsingin ja Tallinnan välillä ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina. Tallinnan ja Helsingin välillä kulki vuonna 2017 yhdeksän miljoonaa matkustajaa, kun edellisvuonna määrä oli noin kahdeksan miljoonaa.

Kasvu selittyy suurelta osin aasialaisten turistien määrän lisääntymisellä.

Aasiasta Suomeen ja Viroon suuntauvan turismin uskotaan kasvavan tulevaisuudessa entisestään. Osin tähän perustuvat myös mahdollisen merenalaisen tunnelin tuotto-odotukset.

Peter Vesterbacka on sanonut uskovansa, että 2030-luvulla tunnelia voisi käyttää vuosittain jopa 50 miljoonaa matkustajaa. Tunneli yhdistäisi toisiinsa Helsingin ja Tallinnan lentokentät, ja jatkossa esimerkiksi kiinalaiset matkailijat voisivat siirtyä sen avulla nopeasti lentokentältä toiselle.

Toteutuupa tunnelihanke tai ei, ihmisten tarve liikkua Helsingin ja Tallinnan välillä tuskin ainakaan vähenee.

Suomalaisista, jotka käyvät töissä Tallinnassa, ei Hannele Valkeeniemen mielestä kannattaisi enää edes puhua ulkomailla työskentelevinä. Osuvampaa on verrata heitä jossakin toisessa Suomen kaupungissa työskenteleviin.

– Helsingistä pääsee Tallinnaan samassa ajassa kuin Tampereelle – sillä erotuksella, että junat ovat usein myöhässä, laivat aina aikataulussa, Valkeeniemi sanoo.

Hänen mukaansa Helsingin ja Tallinnan kannattaisi nyt alkaa kehittää yhteistä metropolipolitiikkaa. Moni hyötyisi esimerkiksi kaupunkien yhteisestä julkisen liikenteen matkakortista.

Jussi Ruso ja Mika Pajunen ovat tottuneet kaksoiskaupunkielämään. Kuva: Katariina Salmi

Yhteishankkeita toki kehitetään jo nyt. Esimerkiksi yhteinen sähköinen resepti alkaa pian toimia molempien maiden apteekeissa.

Suomi ja Viro ovat Valkeeniemen mukaan EU-tasollakin hyvä pari pilotoimaan niitä digitaalisia uudistuksia, joita yritetään saada aikaan Euroopan-laajuisesti.

– Tekoäly tuo lähitulevaisuudessa mukanaan ääniohjattavat palvelut. Pienten kielialueiden pitää yhdessä vaatia kovaäänisesti, että palveluita kehitetään myös pienille kielille, muuten englanti jyrää kaikki kielet alleen, Valkeeniemi sanoo.

Tästäkin syystä Helsingin ja Tallinnan – samoin kuin koko Suomen ja Viron – kannattaa lyöttäytyä yhteen.

Kahden pienen ääni on yhdessä kuuluvampi kuin yhden.

Lue myös:

Helsinki–Tallinna-tunnelin rahoitusneuvottelut jo pitkällä – "Tunneli maksaa itsensä 17 vuodessa", sanoo liikemies

Hyppää tulevaisuuden junaan: Vuonna 2050 matkustat kymmenessä tunnissa Berliiniin ja vartissa Tallinnaan

Tällainen olisi Helsinki-Tallinna-tunneli – mutta sitä ennen tarvittaisiin nopea junayhteys Berliiniin