Isoisän turkistarha on pojanpojan käsissä jo tuhatkertaistunut – lähes joka eläin tuottaa nyt tappiota, mutta Lasse Joensuu uskoo yhä alaan ja nousuun

Ennen tarhat olivat pieniä, nyt suuria ja yhä harvempien omistuksessa.

turkistarhaus
Turkistarhaaja Lasse Joensuu turkistarhallaan Himangalla.
Lasse Joensuu on seurannut isoisänsä jalanjälkiä turkistarhaajaksi.Ville Viitamäki / Yle

Lasse Joensuu kävelee turkistarhallaan lokakuisena aamuna. Eläimiä on yli 20 000: minkkejä, kettuja ja suomensupeja.

Nyt eletään rauhallista, sesonkien välistä aikaa.Seuraava kiire on marras-joulukuussa nahkonta-aikaan.

Tarhaus on kulkenut Joensuulla suvussa. Hänen isoisänsä aloitti turkistarhauksen vuonna 1945 noin 20 minkillä. Sen jälkeen toimintaa jatkoi hänen isänsä, ja kolmisenkymmentä vuotta sitten Lasse itsekin aloitti turkistarhaajana.

Isoisän tarhasta tuotanto on siis yli tuhatkertaistunut.

Julkinen keskustelu turkistarhauksen lopettamisesta on Lasse Joensuulle raskasta kuunneltavaa – puhutaanhan samalla monen elinkeinosta.

Häntä harmittaa, ettei alaa nähdä kokonaisuutena, vaan esiin nostetaan vain kielteiset asiat.

– Me ollaan tietyillä paikkakunnilla hyvinkin merkittäviä työllistäjiä ja osa kiertotaloutta: Itämeren silakkaa syötetään turkiseläimille, ja sitä kautta saadaan fosforia Itämerestä pois. Lannasta voidaan tehdä kasvualustoja. Tässä on hyvin positiivisiakin asioita.

Ennen oltiin pieniä, nyt isoja

Suomessa turkiseläinten kasvattaminen keskittyy entistä harvemmalle joukolle. Kymmenen viime vuoden aikana kolmannes tiloista on pudonnut pois. 1980-luvulta tilojen määrä on tippunut noin kuudesosaan.

Silti tuotantomäärät ovat säilyneet ennallaan tai joinakin vuosina jopa kasvaneet. Viime vuonna Suomessa tuotettiin reilu neljä miljoonaa turkiseläimen nahkaa.

Suunta on sama kuin maataloudessa: tilat vähenevät mutta tilojen koko kasvaa. Lasse Joensuun eläinmäärä väheni reilu kymmenen vuotta sitten, kun hänen piti siirtää kaksi tarhaa pois pohjavesialueilta. Sen jälkeen eläimiä on taas lisätty.

– Meillä on tässä tilaa vielä laajentaa, kunhan nahkojen hintataso saadaan selvästi plussan puolelle, Joensuu sanoo.

Kettu häkissä.
Suomi on kettujen turkistentuottajana Euroopan suurin.Kalle Niskala / Yle

"Oikeastaan joka turkiseläin tuottaa tappiota"

Tällä hetkellä laajentaminen ei ole kuitenkaan Lasse Joensuun mielessä, sillä nahkoja pitää myydä tappiolla. Ala on herkkä markkinoiden heilahteluille, ja nousu- tai laskukaudet ovat usein rajuja.

Nyt ollaan tukalassa tilanteessa lähinnä ylituotannon takia.

– Oikeastaan joka turkiseläin tuottaa tällä hetkellä tappiota, mutta minkillä tappioputki on kestänyt jo neljä–viisi vuotta.

Lasse Joensuun tilalla kasvaa kettuja, minkkejä ja suomensupeja. Näin hän hajauttaa riskiä: kun esimerkiksi minkin hinta sukeltaa, saa muista todennäköisesti paremman hinnan.

– Esimerkiksi suomensupi on myynyt viime vuosina vähän paremmin – toki senkin hinta meni nyt viime huutokaupassa vähän alaspäin, mutta sillä niitä huonoja aikoja voidaan vähän tasata. Tosin siinä jää ne huiputkin vähän huonommiksi, kun tuottaa monipuolisemmin, Joensuu selvittää.

Hajauttaminen ei kuitenkaan auta silloin, kun kaikki eläimet tuottavat tappiota.

– Onneksi meillä oli takana myös hyvä aika, jolloin saatiin kerättyä puskuria, mutta tarkoittaahan nykytilanne sitä, että rahoittajien kanssa täytyy olla asiat kunnossa, jotta voidaan välillä mennä miinuksella. Rahoittajien pitää ymmärtää, että ala on välillä vuoristorataa.

Kysyntää on, nyt ongelmana on ylituotanto

Joensuu tietää kuitenkin kokemuksesta, että pohjasta noustaan aina. Näin alhaalla oltiin viimeksi kymmenen vuotta sitten.

– Tilanne on nyt sillä tavalla erilainen, että tällä hetkellä turkikselle on kysyntää. Silloin kysyntää oli heikommin. Nyt ylituotanto on saanut aikaan tämän tilanteen.

Minkinnahasta saa Joensuun mukaan nyt kymmenen euroa vähemmän kuin sen tuottaminen maksaa.

Lasse Joensuu harkitseekin minkkien vähentämistä kolmanneksella. Päätöksiä pitäisi tehdä ennen maaliskuun paritusaikaa.

– Viimeiseen asti tietenkin odotan mitä signaaleja tulee maailmalta, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että vähennän minkkiä ensi kaudella – ja aika monesta suunnasta kuuluu samaa.

Tarhaajat toivovat, että ylituotantoa purettaisiin enemmän siellä, missä tuotantokin on suurempaa. Esimerkiksi Tanska tuottaa 16,5 miljoonaa minkkiä vuodessa, kun Suomessa luku on alle kaksi miljoonaa.