J. Karjalaisen luovuus vaatii lötköttelyä: "Olen ollut laiskottelun puolestapuhuja jo 80-luvulta lähtien"

Muusikon mukaan parhaat ideat syntyvät silloin, kun aivoille annetaan tilaa toimia rauhassa.

Kulttuurivieras
J. Karjalaisen luovuus vaatii lötköttelyä: "Olen ollut laiskottelun puolestapuhuja jo 80-luvulta lähtien"
J. Karjalaisen luovuus vaatii lötköttelyä: "Olen ollut laiskottelun puolestapuhuja jo 80-luvulta lähtien"

Aamukahvi ja Hesari. Sen jälkeen sohva ja kitara.

J. Karjalainen noudattaa samaa kiireetöntä kaavaa lähes joka päivä, sillä aamun hetket ovat hyviä uuden musiikin luomiseen. Joskus kitaran näpyttely tuottaa hauskan sointukierron tai melodiapätkän. Ne Karjalainen tallentaa puhelimeensa.

Iltaisin 61-vuotias muusikko istuu tietokoneen äärellä ja polttelee piippua. Hän kirjoittaa talteen päivän aikana koettua. Se voi olla jotain kaupungilla nähtyä tai mielessä kehittynyt sanaleikki.

Nelisenkymmentä vuotta musiikkia tehnyt J. Karjalainen kirjoittaa jatkuvasti uusia biisejä, sillä hän ei halua olla pelkästään vanhojen suosikkihittiensä vanki. Hän lähtee keikoille, että saa esittää yleisölle jotain uutta.

– Ilman uusia kappaleita soittaisin Kolmea cowboyta jossain Sir Eino -pubissa.

Muusikko J. Karjalainen
J. Karjalaisella on vapaus tehdä uutta musiikkia oman aikataulunsa mukaan. – Niin kauan kun en ole luvannut kappaleita kenellekään, en koe stressiä, jos ne eivät valmistu.Derrick Frilund / Yle

Aivohuone

Juttua riittää, kun J. Karjalainen esittelee uutta albumiaan levy-yhtiön tiloissa. Hän myöntää olevansa pitkien vastausten ja polveilevien juttujen mies. Karjalainen kertoo seikkaperäisesti kappaleiden synnystä. Prosessissa yhdistyvät mielikuvitus, unet ja todellisuus.

Sä kuljetat mua -levy on osa trilogiaa, jonka aiemmat osat olivat Et ole yksin (2013) ja Sinulle, Sofia (2015). Uusimman albumin kappaleet ovat tummia ja öisiä kuin David Lynchin tai Quentin Tarantinon elokuvat.

Levyn kansi noudattaa tunnelmaa. Se on valokuva Bevatron-hiukkaskiihdyttimen ohjaamosta Kalifornian yliopistosta vuodelta 1960. Karjalainen kertoo löytäneensä sen googlettamalla. Kuvan piti edustaa aivoissa toimivaa ohjaamoa, josta kerrotaan albumin nimikkokappaleessa:

"Jossain minun aivoissa

on huoneesi sinulla.

Jossain minun aivoissa

sä kuljetat mua."

Karjalainen halusi kannen myös herättävän kysymyksen: miksi?

– Äiti näki tämän ekaa kertaa ja kysyi, onkos tuo nyt hyvä sitten, muusikko nauraa.

Salaisessa arkistossa

"Leppäkerttu sen huuli lerppuu. Se muurahaiseksi kelpaha ei, koska sen huuli lerppuu."

Yksi Jukka Karjalaisen ensimmäisistä biiseistä syntyi kansakoulun välitunnilla. Hän ei pystynyt ammatinvalintatunnilla kuvittelemaan, että voisi jossain vaiheessa kirjoittaa kappaleita kaksi vuotta ja vieläpä julkaista niitä.

– Mun älykkyysosamäärän omaavalle intoilijalle tämä on ihan täydellinen juttu, Karjalainen pohtii nyt.

Syksy ja talvi ovat J. Karjalaiselle parasta aikaa luoda uutta musiikkia. Hän vetäytyy Keltaiseen taloon eli Perniössä sijaitsevaan kesäpaikkaan, missä saa olla rauhassa. Seurana ovat vain omat aivot ja muistot.

Vaikka muusikko kirjoittaa laulunsa ilman kiirettä, toisinaan iskee pieni luomisen tuska. Sen hän purkaa päiväkirjaansa:

"Jo kolmas viikko talolla. Ei yhtään biisiä. Pitäisikö tästä olla huolestunut?"

"No on tässä tilanteessa oltu ennenkin."

Seuraavassa hetkessä tilanne voi olla kuitenkin päinvastainen:

"Aika hyvä meininki. Treenattiin uusia biisejä."

Muusikko J. Karjalainen
- Englanninkielinen sana compose (suom. säveltää) tarkoittaa yhdistelyä. Kun minulla on varsinainen tekemisen periodi, laitan asioita yhteen, J. Karjalainen sanoo.Derrick Frilund / Yle

Toisinaan Karjalainen päätyy tutkimaan Keltaisen talon salaista arkistoaan. Vintillä olevista pahvilaatikoista löytyy muun muassa C-kasetteja ja vanhoja kirjoja.

Uutta levyä tehdessä sieltä kaivautui esiin vuodelta 1990 oleva kasetti, jossa oli kappaleen alku nimeltään Venäläinen romanssi. Sen pohjalta syntyi myöhemmin Villejä lupiineja -hitti.

Karjalainen pohti, josko samasta biisin raakileesta saisi jälleen tehtyä jotain kukka-aiheista. Sitä varten arkistosta löytyi 1980-luvulla kirpputorilta hankittu koulukasvio, jossa on tummanvihreät kannet ja jonka kannessa lukee kultaisin kirjaimin Kasvisto.

Karjalainen avasi pölyisen kasvion nyörit ja ihasteli kauniisti koottua koulutyötä. Kasviston oli tehnyt Sirkka Lautamies kesäkuussa 1925 Vironlahden Pyterlahdella. Muusikko muisti, että paikassa louhittiin 1700–1800 -luvuilla suurin osa Pietarin graniitista ja esimerkiksi Iisakinkirkon pylväät.

Kahdesta asiasta alkoi muovautua Karjalaisen mielessä tarina, missä yhdistyvät kissankelloja keräävä koulutyttö sekä graniittilouhos. Terve, Sirkka Lautamies -kappaleen ideana on se, mitä meistä jää jäljelle, kun aika jätää.

– Miehet ja varsinkin suurmiehet pyrkivät rakentamaan kirkkoja, mausoleumeja ja kokonaisia kaupunkeja jäädäkseen historiaan. Sirkka Lautamies tuskin teki kasviota siksi. Se oli vain koulutehtävä. Mutta se tapa, millä hän sen teki, oli aika kaunis.

Laiskottelun tärkeydestä

Kun tehdään, niin tehdään. Kun otetaan iisisti, niin sitten otetaan. Tätä J. Karjalainen pitää muusikkona ohjenuoranaan.

Levyä tehdessä ja kiertueilla Karjalainen bändeineen painaa töitä kunnolla. Vapaalla lauluntekijä osaa joutenolon.

Karjalainen kertoo, ettei musiikinteon ohella oikein ihmeempiä puuhaa. Hän oleskelee ja lukee kirjoja, vetelehtii kaupungilla ja käy syömässä tai katsoo elokuvia Netflixistä niin kuin muutkin.

– Mähän olen 80-luvulta lähtien ollut laiskottelun puolestapuhuja.

Muusikko J. Karjalainen
– Nietzsche sanoi, että luominen on valitsemista. Itsekin suollan materiaalia ja lopuksi valitsen hyvät jutut.Derrick Frilund / Yle

Tällä hetkellä puhutaan paljon aivojen ylikuormittamisesta. Työ ja teknologia vievät aivojen ja ihmisen kognitiiviset eli tiedonkäsittelyn kyvyt äärirajoille.

J. Karjalainen pitää tärkeänä omassa työssään, että aivoille annetaan tilaa toimia rauhassa. Kiireestä hellittäminen on tärkeää, sillä pääkopan sisällä tapahtuu asioita, silloin kun niitä ei edes itse tiedosta.

– Lepo on tärkeää. Ideat eivät synny pakottamalla ja niille pitää antaa aikaa kasvaa ja rakentua aivoissa.

Mutta ei J. Karjalainenkaan ole aina ollut maltillinen musiikintekijä. Kun hän miettii nuoruusaikojen tuotantoaan, siellä on onnistumisten lisäksi hosuttuja juttuja. Into oli niin kova, että parin kirjoitetun säkeistön jälkeen hän varasi jo studion äänitystä varten.

– Piti päästä näyttämään, mitä mä olen tehnyt. Vaikka pääsisin takaisin siihen aikaan, en mä nuoremmalle Jiille osaisi varmaan mitään neuvoa.

Kuusikymppisenä Karjalainen osaa ottaa aikansa. Uusimman albumin tekeminen kesti kolme vuotta, mikä ei silti ole tavattoman pitkä aika levyn tekemiseen.

– Biisien tekeminen ei lopu mihinkään, niiden tekeminen vain hidastuu. Mutta ehkä tämä on vain se oikea tahti. Ollaan siirrytty talviaikaan.

Legendaa ujostuttaa

J. Karjalainen ei tämän päivän musiikkia juurikaan kuuntele. Mitä nyt joskus sattumalta jotain korviin kantautuu. Hänellä aika kuluu oman musisoinnin parissa. Karjalaisen mielestä on hassua, että jotkut kuuntelevat todella paljon musiikkia.

Äskettäin hän tosin kuuli autoradiosta kappaleen, johon hän kiinnitti huomiota. Pahus miten hyvän kuuloinen biisi! Karjalainen nauhoitti sitä puhelimeensa ohjelmalla, joka tunnistaa kappaleita. Biisi oli Olavi Uusivirran Kultaa hiuksissa.

– Mulla on kyllä aika hyvä hittikorva, että kuulen, jos jossain on jotain.

Nykyisin musiikkia tehdään kappale kerrallaan ja albumin merkitys on vähentynyt. Karjalainen on vanhan liiton mies, sillä hän haluaa tehdä kokonaisen albumin, jossa on kannet ja sanat.

Muusikko J. Karjalainen
– On hemmetin hauska esittää vanhoja biisejä, koska tykkään niistä itsekin tosi paljon. Soitan niitä keikoilla, koska ne syntyvät uudestaan joka kerta.Derrick Frilund / Yle

Karjalainen on myös karsastanut ajatusta areena-keikasta, joita suomalaisartistit tekevät nyt koko ajan. Hänen mielestään on ollut kivempaa reissata ympäri Suomea ja soitella klubeilla ihmisille. Yhdellä isolla keikalla kuittaisi ilon kerralla ja siihen liittyisi liikaa touhottamista, kuten mainostamista.

Nyt J. Karjalainen on lämmennyt ajatukselle areena-keikasta.

– Ehkä sellainenkin voi olla jossain vaiheessa ajankohtaista, koska areena-keikat ovat arkistuneet.

Yleisöä varmasti riittäisi, sillä J. Karjalainen on koskettanut musiikillaan suomalaisia jo vuosikymmenten ajan. Kaupungilla ihmiset keräävät rohkeutta ja tulevat juttelemaan heille tärkeistä kappaleista. Ujoksi itsensä mieltävälle muusikolle tulee siitä hyvä fiilis.

– Se, mistä mut tiedetään, on kuitenkin ihan hyvä juttu. Nämä biisit ja laulut ovat puhutelleet ihmisiä. Jos on 40 vuotta tehnyt biisejä, niin kyllä kai sillä jonkinlaiseksi legendaksi pääsee pelkästään sen takia, että on elossa.