Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Ladataan…

URAKOIRAT

Miska, Börje, Sini, Nalle ja Astro leikkivät, pelastavat henkiä ja haistavat sairauden – työkseen, ruokapalkalla.

Miska

Rotu: phalène eli perhoskoira

Ikä: 1 vuotta

Ammatti: päiväkotikoira

Työpaikka: päiväkoti Tuomarilan Helmi Espoossa

Espoolaisessa päiväkodissa lastentarhanopettajan töitä tekevä Sanni Rautiainen oli hankkinut itselleen koiranpennun. Suurisilmäisen ja isokorvaisen phalènen eli perhoskoiran. Niin suloisen, että kerran päiväkodin johtaja pyysi Rautiaista tuomaan sen työpaikalle.

Miskaksi kutsuttu koiranpentu hurmasi kaikki: päiväkodin muut työntekijät mutta etenkin sen lapset.

Seuraavana päivänä lapset leikkivät Miska-koiraa. Joku oli vuorollaan Miska, ja muut leikittivät ja jahtasivat häntä.

Nyt Miska on puolitoistavuotias ja käy täällä päiväkoti Tuomarilan Helmessä kerran viikossa.

Miska on päiväkodin suosituin työntekijä.

Suomessa on tällä hetkellä noin 700 000 koiraa. Suurin piirtein saman verran kuin Espoossa, Tampereella ja Vantaalla on asukkaita – yhteensä.

Samalla kun koiramäärä on kasvanut, virallinen Suomi tuntuu muuttuneen yhä koiramyönteisemmäksi. Koiria voi nähdä tänä päivänä niin kouluissa, kirjastoissa kuin hammaslääkärissäkin.

Se ei ole ihme, sillä koiralla on tutkimusten mukaan monia terveysvaikutuksia. Sen silittäminen laskee verenpainetta ja sykettä. Kun se katsoo ihmistä silmiin, siitä seuraa oksitosiiniryöppy eli hyvän olon tunne.

Sanni Rautiainen on varma, että Miska tuo päiväkotiin jotain, mikä sieltä muuten puuttuisi. Miska näyttää lapsille, millaista on olla eläin.

”Lapset saavat rapsuttaa Miskaa. He saavat antaa hänelle herkkuja ja kouluttaa häntä. Kun lapset nukkuvat, Miska loikoilee terassilla auringonpaisteessa.”
— Sanni Rautiainen

Sanni Rautiaisen mukaan Miskasta on tullut toistaiseksi vain myönteistä palautetta. Jotkut lapset ovat saattaneet pelätä sitä aluksi, mutta tottuneet, kun ovat saaneet tutustua siihen rauhassa, pienin askelin.

Omistaja uskoo, että Miska kokee olevansa töissä. Niin väsynyt se on illalla kotiin palattuaan, että se ei jaksa muuta kuin nukkua.

”Kun pyöräilemme päiväkodin ohi, Miska alkaa vinkua. Hän haluaisi mennä sinne niin kovasti.”
— Sanni Rautiainen

Börje

Rotu: belgianpaimenkoira malinois

Ikä: 9 vuotta

Ammatti: poliisikoira

Työpaikka: Itä-Uudenmaan poliisilaitos

Tämä koira on ollut otsikoissa ennenkin.

Belgianpaimenkoira Börje on yksi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen paristakymmenestä koirasta.

Börje on niistä kuitenkin ehkä kaikkein tunnetuin, sillä se on selvinnyt kuudesta puukoniskusta ja palannut hyökkäyksestä toivuttuaan takaisin töihin.

Börje oli kaksi vuotta sitten mukana jahtaamassa murhasta epäiltyä miestä. Kiinniottotilanteessa se tarrasi miestä jalkaan ja tämä puukotti koiraa hengenvaarallisesti.

Börjen ohjaajan, vanhemman konstaapelin Markku Järveläisen mukaan kiinniotto ei ole Börjen ainoa urotyö. Se on löytänyt kadonneita ja ollut muun muassa niin pelastamassa ihmishenkiä.

Koira-alan järjestön Kennelliiton mukaan pelkästään poliisilla työkoiria on liki kolmesataa.

Arki on pysynyt melko samanlaisena kuin ennenkin, sosiaalista mediaa lukuun ottamatta. Koirien työtä esitellään siellä yhä useammin. Ne ovat poliisille oiva tapa pehmentää imagoa.

Itä-Uudenmaan poliisikoirilla on Instagramissa noin kaksitoistatuhatta seuraajaa. Raportoitavaa riittää: poliisikoirat osallistuvat tehtävien hoitoon monta kertaa päivässä. Viime vuonna ne olivat mukana 1 700 keikalla.

Poliisikoiran työ on käynyt yhä vaarallisemmaksi. Siitä kertoo myös Börjen puukotus. Tapaus vaikutti siihen, että poliisikoirille alettiin hankkia pikavauhtia suojaliivejä.

”Tällä koiralla on paljon sydäntä. Pyysin kasvattajalta aikoinaan tietynlaista koiraa, mutta sain paljon enemmän.”
— Markku Järveläinen

”Oikeastaan en osaa kuvitella parempaa työtä. Tässä ovat työ ja harrastus samassa paketissa.”
— Markku Järveläinen

”Börje täyttää kohta kymmenen vuotta. Se jää mahdollisesti eläkkeelle ensi vuonna. Se on varmaa, että Börje jää kotiin senkin jälkeen.”
— Markku Järveläinen

Sini

Rotu: borderterrieri

Ikä: 4 vuotta

Ammatti: mediakoira

Työpaikka: MTV3:n Huomenta Suomi

Borderterrieri Sini on aamuvirkku. Siinä missä puoli Suomea kääntää aamuneljän jälkeen vielä kylkeään, on Sini jo matkalla työpaikalleen.

Sinin työpaikka sijaitsee näissä lavasteissa: MTV3-kanavan aamuohjelman Huomenta Suomen lähetyspaikalla, Akateemisessa Kirjakaupassa Helsingin keskustassa.

Sinin isäntä on kaikkien suomalaisten tuntema meteorologi Pekka Pouta.

Kun Sini iltapäivällä talloo kotikaupunkinsa katuja, saatetaan se tunnistaa ennen omistajaa. Ainakin ohikulkijat puhuttelevat ensin koiraa, etunimellä tietenkin.

Sini vilahtaa Huomenta Suomessa silloin tällöin, mutta yhtä lailla se tekee kulisseissa omaa suoraa lähetystä ohjelman Facebook-sivuille.

Selkään kiinnitetyn kameran sisältö on aina yllätys. Yhdellä hetkellä saattaa näkyä, kun muusikko Michael Monroe kaappaa koiran syliinsä, toisella, kun Sini putsaa aamupalapöydän roiskeita Akateemisen Kirjakaupan lattialta.

Poudan mukaan Sinin työtä on viihtyä itse sekä viihdyttää muita. Se on ennen kaikkea tunnelman keventäjä: se rentouttaa Huomenta Suomen vieraita, mutta toisaalta se tuo iloa myös kuvaruudun toiselle puolelle.

”Alussa Sini teki Huomenta Suomea viisi aamua viikossa, mutta se oli selvästi liikaa. Sini väsyi pikkuhiljaa. Sitten pidimme työehtoneuvottelut. Tiputimme yhden aamun pois, ja herkut paranivat.”
— Pekka Pouta

Pekka Pouta sanoo, ettei olisi parikymmentä vuotta sitten voinut kuvitella, että jonain päivänä hän ottaisi koiran mukaansa studioon.

Sosiaalinen media on pullollaan kuvatilejä, jotka kertovat kunkin koiratähden elämästä ja joiden tavoite on piristää seuraajiensa päivää. Yksittäisillä koirilla voi olla kymmeniätuhansia seuraajia: esimerkiksi welsh corgi pembroke Topilla on Facebookissa noin 600 000.

Suomessa tällaiset koirat nettoavat kaupallisesta yhteistyöstä usein ruokaa, herkkuja ja tarvikkeita.

Sinillä on Instagramissa liki 7 000 seuraajaa.

Astro ja Nalle

Rotu: labradorinnoutajia

Ikä: 3 ja 6 vuotta

Ammatti: hypo- eli diabeteskoiria

Työpaikka: helsinkiläinen Brummerien perhe

Kennelliiton mukaan koirien työ on murroksessa. Ennen koira saattoi olla maatilan vahti tai yksinomaan metsästyskoira, mutta muutamana viime vuonna etenkin nenäänsä käyttävien työkoirien määrä on kasvanut.

Koirat voivat ilmaista homeen tai jopa syövän. Ne voivat myös kertoa, milloin omistajan verensokeri on liian alhainen.

”Kerran tulin kotiin ja verensokeri oli päässyt putoamaan liian matalaksi. Simahdin ja kaaduin lattialle. Äiti oli suihkussa eikä kuullut sitä. Nalle meni kertomaan äidille, että nyt pitää auttaa.”
— Alexander Brummer

Koirat seuraavat nuorukaisia kaikkialle, koulua lukuun ottamatta. Ne ovat tärkeä apu päivällä, mutta ehkä tärkeämpi yöllä. Ne vahtivat poikia silloinkin, kun nämä nukkuvat.

Kuusivuotias Nalle on rauhallinen, kun taas sen pikkuveli, kolmivuotias Astro on leikkisä ja haluaa olla huomion keskipiste.

Nallen ja Astron työtä on nuuhkaista omistajiaan eli 17-vuotiaita Alexander ja Severin Brummeria aina silloin tällöin ja tökätä näitä mahaan, mikäli verensokeri uhkaa laskea liian alas.

Alexander ja Severin ovat sairastaneet ykköstyypin diabetesta kolmi- ja nelivuotiaista asti.

Helsinkiläinen Nalle on yksi Suomen ensimmäisistä hypokoirista.

Virallisia hypo- eli diabeteskoiria on Suomessa tällä hetkellä noin viisikymmentä.

Kennelliiton mukaan työ- ja hyötykoirien kokonaismäärää ei ole tilastoitu, mutta arvio on, että niitä on satoja.

Järjestön näkemys on, että seurakoirakin on hyötykoira, koska se parantaa elämänlaatua.

Tässä mielessä jokainen koira on töissä, kukin tavallaan.

Kun Alexander ja Severin aikanaan muuttavat omilleen, he saavat Nallen ja Astron mukaansa.

”Nalle ja Astro ovat olleet hengenpelastajia. Jos niitä ei olisi ollut, en tiedä, olisiko minulla näitä poikia enää tänä päivänä.”
— Kia Brummer

Teksti: Esa Koivuranta

Kuvat: Tiina Jutila

Videot: Petteri Juuti ja Ilkka Klemola

Grafiikka: Henry Lämsä

Tekninen toteutus: Tuomas Hynninen

Julkaistu 26.10.2018