Tunnustus


Hans murtautui lukuisiin asuntoihin pääkaupunkiseudulla, koska se oli niin helppoa. Sitten hän käveli poliisiasemalle ja tunnusti kaiken. Kukaan ei muista, että tällaista olisi tapahtunut koskaan ennen.

Hans käveli Espoon poliisiasemalle toukokuisena aamuna. Kun yksi poliisin talousrikostutkijoista tuli töihin, hän huomasi miehen, jolla oli asiaa: Hans haluaisi tunnustaa asuntomurtosarjan.

Poliisi vei Hansin ajelulle. He kiersivät asuinalueita Espoossa. Hans osoitti taloja, joihin hän oli murtautunut. Useimmat rikoksista eivät olisi koskaan selvinneet, jos Hans ei olisi kertonut asiasta oma-aloitteisesti. Näin syyttäjäkin myöhemmin totesi.

“Minulla ei ole koskaan ollut tällaista asiakasta”, sanoo Hansin puolustusasianajaja Risto Leiviskä.

“Paljon saa vettä virrata joessa, että vastaava tapaus tulee eteen”, vahvistaa tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Janne Saari.

Hans kertoi poliiseille tehneensä rikokset yksin tai kaverin kanssa. Kaveri oli kuulemma usein humalassa.

Hans ja kaveri kävivät perjantaisin katsomassa mielenkiintoisia murtokohteita. Jos vaikutti siltä, että kukaan ei ollut kotona, he suorittivat murron lauantain vastaisena yönä.

Useimmiten Hans pääsi sisään asuntoihin rikkomalla terassin ikkunan kivellä ja vääntämällä oven auki. Kerran joku tuli naapurista ihmettelemään ääniä. Hans piiloutui pensaan taakse ja odotti kymmenkunta minuuttia. Kun naapuri palasi kotiinsa, Hans jatkoi murtopuuhiaan.

Erääseen taloon Hans pääsi sisään löydettyään liiteristä vara-avaimen.

Toinen murto onnistui, kun asunnon ovi oli jäänyt lukitsematta. "Yhtäkään taloa en aikaisemmin ole niin perusteellisesti tarkistanut, että mitä sieltä voisi ottaa. Sen muistan, että kun lähdin sieltä pois, olin vihainen, koska en löytänyt mitään. Olin ihan turhaan tehnyt vahinkoa ihmisille. Pyrin aina olemaan mahdollisimman siististi. Vuodet ovat opettaneet minulle, ei tarvitse sotkea kaikkia paikkoja", Hans kertoi poliisille. Todellisuudessa Hans tai ainakin hänen rikoskumppaninsa sotki tavarat perusteellisesti ainakin yhdessä murtokohteessa.

Kolmannessa murtokohteessa murtohälytin alkoi huutaa, kun Hans meni sisälle kaverinsa kanssa. Koska kukaan ei reagoinut hälytykseen, Hans ja kaveri odottivat hetken aikaa ja jatkoivat sitten murtoa.

Hans halusi kääntää uuden lehden elämässään. Taustalla ovat perhesyyt. Siksi hän tunnusti kaiken poliisille. Hans ei kuitenkaan halunnut antaa Ylelle haastattelua, eikä hän kertonut motiivistaan enempää myöskään esitutkintapöytäkirjassa tai oikeudessa.

Hansin kaltaisten ihmisten tekemiä murtoja voi estää. Rikoskomisario Janne Saari sanoo, että erinomainen keino on yksinkertainen turvalukko. Se estää oven avaamisen ilman avainta sisäpuolelta, vaikka oven viereisen ikkunan saisikin rikottua. Toinen hyvä tapa on lisätä liiketunnistimella toimivia valoja. Vorot eivät valoista tykkää.

Riski joutua asuntomurron kohteeksi on pieni. Hans teki suurimman osan murroista Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella. Alueella asuu melkein puoli miljoonaa ihmistä. Ammattirikollisten tekemiä asuntomurtoja tapahtuu vain noin 150 vuodessa.

Hans sai käräjäoikeudessa syyskuussa vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Lisäksi hänet määrättiin korvaamaan vahingot, yli 40 000 euroa. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Tekijät

Teksti

Tuomo Björksten

Kuvitus

Teemu Kiviniemi

Lähteet

  • Juttu perustuu haastatteluihin, poliisin esitutkintamateriaaliin sekä Hansin oikeudenkäyntiin Espoon käräjäoikeudessa syyskuussa. Yle ei julkaise Hansin oikeaa nimeä hänen yksityisyytensä suojelemiseksi.

Julkaistu 17.10.