Arto Paasilinna summasi itse itsensä: "Kirjoissani olen sympaattinen, yksityiselämässäni aika piru"

Arto Paasilinna rakensi eläessään kymmeniä mökkejä, huusseja ja saunoja ja siinä ohessa kirjallisen kuvan omalaatuisesta suomalaisesta jääräpäästä.

Arto Paasilinna
Arto Paasilinna soutelemassa Lahnajärvellä.
Arto Paasilinna soutelemassa Lahnajärvellä toukokuussa 1975.Jorma Pouta / Lehtikuva

Viimeiseksi jääneessä romaanissaan Elävänä omissa hautajaisissa (2009) Kittilässä syntynyt Arto Paasilinna kuvasi vähän itsenä oloista pohjoisen miestä. Arttu Tukkijänkä kävi Paasilinnan lailla kansakoulun päälle vain pätkän Lapin Kansankorkeakoulua, teki toimittajanhommia ja lähti sitten etelään.

Ja suunnitteli sitten omat hautajaisensa, koska ärsyyntyi maahanpanijaisten surkeista järjestelyistä. Samoin kertoi Paasilinna kirjan julkaisun aikoihin Iltalehdelle (siirryt toiseen palveluun) itse tehneensä.

Arto Paasilinna aloitti kirjallisen uransa parikymppisenä Lapin Kansan toimittajaharjoittelijana. Vaikka esikoiskirja Karhunkaataja Ikä-Alpi ilmestyi jo 1964, tuli pääasiallinen elanto lehtimiestöistä vielä runsaan kymmenen vuoden ajan.

Vapaaksi kirjailijaksi hän rohkeni heittäytyä Jäniksen vuoden (1975) jättimenestyksen myötä. Sen koommin hän ei kynttiläänsä vakan alla pidellyt. Tuottelias kirjailija julkaisi kirjan vuodessa, kunnes sai vuonna 2009 aivoinfarktin.

Pahimmasta toivuttuaan Paasilinna kirjoitti hoitokodissa vielä omaksi ilokseen.

Paasilinna ehti uransa aikana julkaista 35 romaania, ja lukuisia muita teoksia. Niitä on käännetty noin 50 kielelle ja myyty maailmalla miljoonia kappaleita.

Erityisen pidetty Paasilinna oli Ranskassa, jossa hänen teoksissaan nähtiin suuria luonnonfilosofisia arvoja ja väkevää alkuvoimaa. Suomessa kriitikot eivät aina Paasilinnan äärimmilleen liioiteltuja veijaritarinoita arvostaneet, mutta yleisö rakasti.

Paasilinnan teoksia kritisoitiin ihmiskuvan – ja erityisesti naishahmojen – stereotyyppisyydestä. Tarinat olivat ensisijaisesti miehen tarinoita, sellaisen miehen, joka painattelee korpimetsään jonkin kummallisen monomanian ajamana. Kirjoissaan hän vahvisti mytologisia käsityksiä suomalaisen miehen sisusta, rakastettavasta umpimielisyydestä ja luontosuhteesta.

Toisaalta hän viljeli tuhdisti fantasia-aineksia, eikä epäröinyt ottaa kirjansa keskeiseksi henkilöksi tarpeen vaatiessa vaikka puhuvaa suomenhevosta.

Ronskin huumorin ja absurdien tarinankäänteiden viitan alla Paasilinna kuljetti usein vakavia teemoja: mielenterveysongelmia, sodan järjettömyyttä ja jopa oraakkelimaisesti ilmastonmuutosta. Hirtettyjen kettujen metsässä (1983) päivitellään ilmakehän hälyttäviä muutoksia, jotka ovat seurausta naisten suihkuttelemista deodoranteista.

Paasilinna paljasti useissa haastatteluissa, miten ärsyttävää oli, että Suomessa humoristista kirjailijaa pidettiin automaattisesti kevyenä, ja ”vakavaa, mielikuvituksetonta proosaa arvostetaan enemmän”.

Toisaalta Paasilinna luonnehti kirjoittamistaan usein hyvin raadollisesti: jollain pitää itsensä ihmisen elättää. Vuosittaisen romaanin lisäksi hän teki lehtijuttuja, elokuvakäsikirjoituksia ja kaikenlaista radiolle ja televisiolle.

– Periaatteessa olen hyvin laiska henkilö, mutta laiskallakin ihmisellä on paljon kuluja. Täytyy tehdä työtä, ellei ole pitkiä apurahoja tai perittyä omaisuutta, Paasilinna valitteli Ylen haastattelussa vuonna 1979.

Arto Paasilinna
Yle Uutisgrafiikka / Lehtikuva

Laiskuusväitteen todenperäisyys on tosin kiistanalainen. Kymmenien romaaniensa lisäksi Arto Paasilinna teki omin käsin yli 50 rakennusta, joiden joukkoon hän tosin laski ulkohuussitkin.

Muistelmateoksessaan Yhdeksän unelmaa (2002) Paasilinna kuvailee yhdeksän itse tekemänsä rakennuksen kautta omaa maailmaansa. Ensimmäinen näistä rakennuksista oli Erno-veljen kanssa tehty metsämaja. Sitä seurasi hurja joukko mökkejä, aittoja, ja aivan erityisen paljon saunoja.

Rakennustensa muistelun lomassa Paasilinna muisti mainita myös kirjoistaan tehdyt lukuisat käännökset, ja ikkunoista sisään sataneet setelit. Rakennushankkeissaan hän ei rehvastellut, ne olivat jonkinlaisia perinteisiä suomalaisen köyhän miehen unelmia. Yhden valmistuttua piti alkaa heti puuhaamaan seuraavaa.

Timpuroinnin ja saunomisen lisäksi Paasilinnan harrastuksiin kuului muun muassa traktorilla ajelu ja karttapallojen keräily. Kirjailija oli myös ahkera matkailija – sekä työn että huvin puolesta, vaikka puhui poikansa kertoman mukaan vai kömpelöhköä turistienglantia. Useiden vuosien ajan Paasilinna työskenteli osa-aikaisesti Portugalissa.

Äkkivääryys ja pahasuisuus saattoivat Paasilinnan usein vaikeuksiin. Piirteet tulivat useiden aikalaisten mukaan esiiin etenkin viinan voitelemana. Sekä kollegat että satunnaiset kulkijat saivat osansa, ja humalapäissään hän saattoi jaella potkuja kustantamon edustajille.

Kirjailija päätyi tämän tästä otsikoihin tai viranomaisten pakeille milloin nujakoituaan, milloin toikkaroituaan arvotilaisuudessa tai julkisella paikalla.

Juomistaan hän itse käsitteli yhtä suorasukaiseen tyyliin kuin ihmisiä, joita ei arvostanut. Hän arveli, että olisi juonut itsensä hengiltä, ellei kirjoittaisi. Paasilinna myös retosteli keränneensä porttikieltoja kuin postimerkkejä.

Deadlinet Paasilinna silti piti tarkkaan ja tunnollisesti. Hän kuvaili rutiinejaan toteamalla, että virkamiehillä voi olla kohmelopäiviä, mutta hänellä ei.

Infarktin myötä Paasilinnan lenseämpi herrasmiespuoli pääsi enemmän esiin. Hänen poikansa kertoi ET-lehden (siirryt toiseen palveluun) haastattelussa, miten avuliaasti isä hoivakodissa käyttäytyi.

Nuorempana kirjailija itse totesi Ylen haastattelussa olevansa kirjoissaan sympaattinen ja humaani, mutta yksityiselämässään aika piru ja peto.

– Mutta olen anteeksiantava itseäni kohtaan.

Lue myös:

Aikalaiset muistelevat Paasilinnaa: “Arto teki ahkerasti töitä, mutta sitten sattui ja tapahtui, kun hän lähti viihteelle”

Kirjailija Arto Paasilinna on kuollut – "Isä kirjoitti vielä hoitokodissa omaksi ilokseen"

Elävä arkisto: Vieraana kirjailija Arto Paasilinna

Elävä arkisto: Veijarifilosofi Arto Paasilinna

Arto Paasilinna Arto Nybergin haastattelussa vuonna 2006

A-studio: Passikuvassa kirjailija Arto Paasilinna vuodelta 1995

Vieraana kirjailija Arto Paasilinna vuodelta 1979

Arto Paasilinnan elämäkerran kirjoittaja Jouni K. Kemppainen Yle Puheen haastattelussa 2012