Kari Enqvistin kolumni: Miehet jyräävät naiset myös akateemisessa tiedemaailmassa

Tieteen tekijöilläkin on vakava tasa-arvo-ongelma. Naiset ovat joutuneet akateemisessa maailmassa kokemaan monenlaista rakenteellista syrjintää, kirjoittaa Kari Enqvist.

sukupuolten tasa-arvo
Kari Enqvist, Helsinki, 23.10.2018
Antti Haanpää

Ovatko naiset ja miehet yhtä älykkäitä? Lokakuun alussa Nobelin fysiikan palkinnon saanut kanadalainen Donna Strickland oli ensimmäinen fysiikan naisnobelisti 55 vuoteen. Tämä tosiseikka on osaltaan herättänyt kiivasta keskustelua naisten asemasta tieteissä.

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa CERNissä oltiin jo palkintoa edeltävällä viikolla kokoustettu naisten aseman tiimoilta. Siellä puhunut Pisan yliopiston fysiikan professori Alessandro Strumia heitti tasa-arvon kiukaalle vettä niin suurella kuupalla, että löyly levisi aina kansainvälisiin tiedotusvälineisiin saakka.

Strumia ilmoitti CERNissä, että miehet ovat kehittäneet fysiikan. Että miehet ovat yksinkertaisesti parempia fysiikassa kuin naiset, joita kiinnostavat enemmän humanistiset aiheet.

Väitteidensä tueksi Strumia esitteli erilaisia käyriä ja tutkimustuloksia. Niiden mukaan esimerkiksi miesten ja naisten keskimääräinen älykkyys on kyllä sama, mutta miesten jakauma on leveämpi kuin naisten. Tyhmiä miehiä on enemmän kuin tyhmiä naisia, mutta myös superälykkäitä miehiä on naisia enemmän.

Toisin sanoen: jos ja kun fysiikassa äly juhlii, naisilla ei Strumian mukaan näihin kekkereihin ole asiaa. Tasa-arvoistavat pyrkimykset ovat Strumian mielestä jopa miehiä syrjiviä.

Syntynyt kiihkeä väittely kirvoitti hyvin poikkeuksellisesti hiukkasfyysikkoyhteisön julkaisemaan yhteisen lausunnon (siirryt toiseen palveluun), jossa Strumian väittämiä pyrittiin osoittamaan pätemättömiksi. Allekirjoittajina on useita nobelisteja; olen myös itse signeerannut lausuman.

Raivaako korkea älykkyysosamäärä suoran tien tutkimuksen huipulle vai tarvitaanko myös jotakin muuta?

Kukaan ei kiistä naisten ja miesten eroja. On mahdollista, että niitä esiintyy jopa ajattelun tasolla. Fakta on myös, että fysiikan tutkijoista valtaosa on ollut ja on nyt miehiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa fysiikassa väitelleistä vain 20 prosenttia on naisia.

Voidaan kuitenkin kysyä, mitä mitataan, kun mitataan älykkyyttä. Raivaako korkea älykkyysosamäärä suoran tien tutkimuksen huipulle vai tarvitaanko myös jotakin muuta? Oma mututuntumani väittäisi: kyllä tarvitaan.

En tosin tiedä, mitä. Selvää kuitenkin on, että naiset ovat akateemisessa maailmassa joutuneet kokemaan monenlaista rakenteellista syrjintää. Kyse ei välttämättä ole miesten pahantahtoisuudesta vaan hitaasti pois näivettyvästä, osin tiedostamattomasta sosiaalisesta painolastista.

Naisia ja miehiä arvioidaan eri mittareilla, usein miesten eduksi. Tässä eräs esimerkki: Ben Barres -niminen neurobiologi Stanfordin yliopistosta korjasi vuonna 2006 kehonsa naisesta mieheksi. Pian tämän jälkeen asiasta tietämätön kollega kehui Barresin työtä paremmaksi kuin ”sisarensa”, kuten hän Barresin aikaisempaan inkarnaatioon viittasi - eli miehenä Barres päihitti jopa itse itsensä.

Naistutkijoihin suhtaudutaan joskus vähätellen tai seksistisesti. Esimerkkinä biokemisti Tim Hunt, joka tuli muutama vuosi sitten möläyttäneeksi ettei ”tyttöjä” pitäisi päästää laboratorioihin. Heihin rakastuu, he rakastuvat sinuun, ja jos heitä kritisoi, he itkevät, kiteytti Hunt.

Tieteessä tasa-arvossa on kyse pelkästään siitä, että jokaiselle pitäisi tarjota sama lähtöviiva sukupuolesta tai ihonväristä riippumatta. Ei mistään muusta. Maailma ei sinänsä tulisi paremmaksi sillä, että täsmälleen 50 prosenttia fysiikan tutkijoista olisi naisia.

Pelkillä julistuksilla tai hyvällä tahdolla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Asenteiden pitää muuttua jo varhaiskasvatuksessa. Eikä kyse ole aina pojista tai miehistä. Oikealla tiellä ollaan silloin, kun tyttöjen prinsessaleikit ovat historiaa ja nainenkin voi joskus avata miehelle oven.

Unohdetaan tympeä hokema tippaleipä- ja putkiaivoista.

Luulen, että miehet aliarvioivat helposti naistutkijoiden rakenteellisen syrjinnän määrän. Mutta militanteimpien feministitutkijoiden järjettömyydet ovat nekin tieteen tasa-arvopyrkimysten kannalta haitallisia. Niistä saatiin äsken räikeä esimerkki. Eräisiin feministisiin tiedejulkaisuihin oli kiittäen hyväksytty pila-artikkeleita (siirryt toiseen palveluun), joihin oli mm. kopioitu suoraan Hitlerin tekstiä. Natsisanastoa oli ainoastaan vaihdettu sukupuolentutkimuksen muotikäsitteisiin.

Irvikuvilla ja vihapuheella rakennetaan turhaa vastakkainasettelua. Unohdetaan myös tympeä hokema tippaleipä- ja putkiaivoista. Yritetään varoa rakenteellista syrjintää. Hyvä olisi lisäksi tunnustaa, että planeettaliikkeiden kaltainen luonnontieteellinen tieto on sukupuoletonta ja ettei tulkitseva feministinen tanssi tuota siihen mitään lisäarvoa.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Korjaus: 18.10.2018 kello 10:04. Tim Hunt on biokemisti eikä fyysikko.